Tämä projekti lähti liikkeelle eräänä lokakuisena iltana 2014, kun lainelautailin Facebookissa pakoillakseni seminaaritutkielmaa. Siellä pyöriskellessäni löysin ilmotuksen yli satavuotiaasta, aivan täydellisestä, myytävästä hirsikehikosta. Päässä alkoi surrata visiota lasikuistista ja pihasta, jossa ei tarvitsisi juosta koiran perässä kakkapussi kainalossa. Alkoi muutaman viikon teho-operaatio, jossa piti vakuuttaa oma skeptinen mies ja puoli sukua idean kertakaikkisesta nerokkuudesta. Ja koska omaan helposti innostuvan mielenlaadun ja karjalais-pohjalaisen myyntitykin puheenlahjat, sai projekti lentävän lähdön. Muutama kuukausi myöhemmin seisoskeltiin tontilla ja ihmeteltiin, että mitähän tuli taas tehtyä.
Sitä selvitellään yhä vieläkin, muun muassa blogiterapian muodossa.