0

Toverit, olemme palanneet.

Kyllä, kevään varsin railakas ympäriviikkoinen työputki on selätetty ja virallinen raksavuosi numerolla 3 aloitettu. Sitten viime horinoitten jälkeen on tapahtunut muutamia asioita, tai no ei oikeastaan niin montaa asiaa. Sitä se aikuisten oikea työn teko teettää, syö kummasti sitä vapaa-aikaa.

Pihantäytteeksi saapui uusi perheenjäsen nimeltä Panda. Oranssi salama pääsi seuraamme siinä vaiheessa, kun karkkirahalla ostettu syyskosla osoitti hienoja leviämisen merkkejä. Ehkä huomattavin vihje tuli vastaanotettua siinä vaiheessa, kun syksyisessä renkaanvaihto-operaatiossa tunkkia laskiessa laskeutui autosta myös nätti keko helmapeltiä hienoksi silpuksi möyhentyneenä. Sitä siinä sitten tuijoteltiin pimenevässä marraskuun illassa. Taisi joku huokaista. Turha kai mainita, että katsastus ei mennyt ihan ykkösellä läpi. Hetki arvottiin, että ruvetaanko kosla korjamaan vai laitetaanko suosiolla varaosiksi. Kun sattumalta nettikaupasta löytyi pirteä ja oranssi Panda naurettavan halvalla ja poskettoman vähillä kilometreillä niin olihan se pakko viedä kotiin. Varsinkin, kun nimi oli vielä niin naseva.

 

IMG_2884

Pullero-Panda

 

Tosin tarkoitushan oli ostaa hieman tilavampi vehje kuin aikasempi pikkuauto. Tämä pieni pullero tosin näyttäisi olevan vielä pienempi kuin aikaisempi menopeli. Että hyvä yritys. Mutta onhan se hienoa kun omistaa vihdoin koslan, joka lämpenee kuumemmksi kuin oma kotitölli. Ja se ei kuulkaas vielä ole paljon.

Kävimme korkkaamassa myös matkailun tulevan hittikohteen Prahan, jossa ruoka oli hyvää, olutta [yök] joutui juomaan myös allekirjoittanut ja tekniikkmuseo oli varsin vänkä. Turisteja oli taas yhtä hirveä lauma kuin taannoisella Rooman reissulla.
IMG_3263

Rakastan torneja. Ja tarkkasilmäisimmät (lue. isäntä) saattavat huomata, että toinen torneista on kapeampi. 

 

IMG_3088

Hotelli Elite sai myös täydet pisteet. Sijainti loistava keskustaan nähden, metro vieressä, hyvä aamiainen ja erityistpisteet naapurin pizzerialle josta saa alle 2€ pitsaviipaleita, joka yö aina klo 5 asti. Ainiin, ja nurkan takana Kuubalaisbaari, jossa henkilökunnalla mirrit kaulassa. 

IMG_3139

Järkyttävän hyvä sokerirulla, Näitä myydään joka kadun kulmassa mutta tämä oli tajunnanräjäyttävän hyvä! Kuuma, sisältä sopivan taikinainen ja tuore. Ah. En vain yhtään muista mistä ostettiin. 

Ruoka oli hyvää, mainitavimpia puljuja V Zatisi ja U Modre Kachincky, joista jälkimmäisessä, suomalaisittain Sinisessä Ankassa tuli syötyä niin hyvää maksapateeta, että seurueelta meinasi päästä poru. Muutenkin kokemus oli yksi mieleen painuvimmista ravintolakäynneistä pitkään aikaan, sillä eksyimme paikalle suurinpiirtein vahingossa maanantaina vartti avaamisen jälkeen.
Sisällä odotti vanhan liiton tarjoilijasetä, joka katsoi varsin happamasti sisään hortoilevia turisteja, jotka varmaan näyttivät juuri siltä, että tilaavat alkupalakeiton puoliksi, jotta voivat laittaa turistilistaan ruksin suoritetusta tehtävästä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tilasimme maistelumenyyn toveriksi pullollisen punaviiniä alkoi myös sedän kulmakarvakurttu hieman suoristua. Vietimme miltei koko aterian ylhäisessä yksinäisyydessä sillä olimme koko puljun ainoat asiakkaat aina jälkiruoka-annokseen asti. Tuonne ei kannata mennä, jos kaipaa kevyttä pupellettavaa. Kaiken kaikkiaan loistava vahinkokäynti ja erityispisteet vanhan liiton tarjoilijalle, joka oli ihanan muodollinen ja virallinen sekä hyvin pukeutunut. Sainpas kyllä sen lopulta jopa naurahtamaan jollekin hassunhauskalle kommentilleni.
IMG_3247

Ankkaravintola. Aivan mahtava. 

Muutoin elämä jatkuu aika tutuissa uomissa, kultaseppäharjoittelupaikka vaihtui toiseen ja infernaaliset aamuherätykset vaihtuneet vasta 7.30 aamuiksi. Mitä luksusta.  Viikonloput on tästä lähin tarkoitus viettää talonpystytyksessä, jota tietenkin pakoilen tälläkin hetkellä tärkeiden kirjoitustehtävien parissa. Lisäksi olen päättänyt hankkia itselleni renessanssikitaran ja hevosen. Niin ja varmaan perustaa tässä yrityksen. Ja ruveta ehkä myös kellosepäksi.
IMG_3424

Kuistin vinolaudoitus saatu valmiiksi. Myös puutarha on kaunis.

 

 

IMG_3455

Viimeinen katonpätkä työn alla. Jiirit ovat muuten rasittavia. En suosittele.

 

 

0

Viimeinen niitti

Nyt kun on tullut kaakatetua kaikesta muusta kuin itse tontin pääprojektista, on aika vilkaista mitä talonrangalle kuuluu. Päätimme tuossa varmaankin jo kuukausi sitten ottaa jonkin asteista rokulia rakentamisesta ainakin näin talvipakkasten ajaksi. Rapian 19 kuukauden yhtäjaksoisen rakentamisen tai ainakin sen yrityksen jälkeen totesimme, että ehkä olisi ihan hyvä pitää ihan virallista lomaa ja palata asiaan keväällä uudella tohinalla. Varsinkin, kun katon pellittäminen tai savupiipun muuraaminen pakkasilla ei kuulu suosikkiharrastuksiin. Lisäksi isäntä paahtaa tuhatta ja sataa ja melkein ympäri kellon urakkatyömaalla ja kotiin tullessa on viimeisetkin sukkamehut tiristetty siitä miehestä. Totesipa tuossa, että olisi aika vänkää, jos saisi pitää jopa kaksi päivää lomaa viikossa. Tosin nyt jo suunnittelee menevänsä töihin myös lauantaisin.

Mutta siihen taloon. Jotta pääsisi lomalle pitäisi vielä jaksaa puristaa viimeinen kuistin puolikas vesikatolle. Vesikaton nikkaroiminenhan alkoi jo elokuun puolella, mutta kaksi tehokasta rakennuspäivää viikossa ja jatkuvasti lyhenevä valoisa aika kummasti syövät tehotunteja.

Viime viikonloppuna päätettiin tarttua toimeen ja pienestä vesisateesta/märästä/pakkasesta huolimatta suuntasimme katolle. Lauantain työpanos jäi hieman lyhyeksi sillä isäntä kaikesta yöllisestä shakinvahtaamisesta väsyneenä nukkui rattoisasti kellon ympäri ja heräsi 11.50.  Tämä on kyllä aikamoinen saavutus mieheltä, joka normaalioloissa nukkuu n. 5-7 tuntia. Lauantain otos ei ollut mikään kaikista herkullisin, sillä yöllä satanut lumi oli sulamassa ja se tarkoitti sitä, että kädet kastuvat hanskoista huolimatta ensimmäisen 15 minuutin aikana ja jäätyvät kivuliaan kankeiksi ja muutenkin kaikki vaatteet vettyvät päivän aikana.

 

img_0765

Lauantaialoitus.

 

 

img_0774

Akkuvääntimestä loppui akku, onneksi lihas toimii aina.

 

 

IMG_0787.JPG

Ylhäällä muovinkaistale, joka oli osallisena sunnuntain spektaakkelissa.

 

Sunnuntai alkoi lupaavammin sillä pakkasta oli juuri ehkä -1. Ja ahneuksissamme tietenkin paahdoimme niin pitkälle kuin vain sietoraja kestää ja sitten siitä vielä yli. Naapureilla ja lähiseudun ulkoilijoilla on varmasti ollut todella leppoisaa sunnuntaikävelyllä, kun illan pimeydessä katonraakileen uumenista alkaa kuulua kovaäänistä kiroilua milloin espanjaksi, toisinaan suomeksi, välillä espanjaksi suomalaisella aksentilla ja  kun mikään ei riitä lopulta suomeksi espanjalaisella aksentilla. Muutenkin epäilen, että naapurit luulevat meidän tappelevan jatkuvasti rakennustyömaalla, sillä periespanjalaiseen tyyliin kailotamme menemään jatkuvasti aika reippailla desibeleillä ja äänenpainoilla, mikä pohjoiseen korvaan saattaa kuulostaa hieman agressiiviselta.

 

img_0819

Sunnuntai sujui varsin mukavalla tohinalla. Ainakin aluksi.

 

 

img_0824

Tässä vaiheessa alkaa henkilökohtainen tatti nousta allekirjoittaneella. Takana 5 tuntia hanurin palellutusta, sillä en löytänyt mistään raksatoppahousujani. Takaoikealla tuo jäätynyt kattomuovin kehveli.

 

Henkilökohtainen kalkkiviiva tuli sunnuntaina vastaan siinä vaiheessa, kun katolle raijaamani vedenkeitin päätti ottaa hatkat ja kolisteltuaan tiensä kuistin katolta mäjähti rakennustelineeseen ja kauniin ilmalennon saattelemana jatkoi alhaalla odottavaan sorakasaan. Sellainen 8 metrin pudotus kaikkinensa. Siinä sitä katselin sen menoa pihavalon tuikkeessa ja sanoin hiljaa mielessäni hyvästit kuumalle marjamehulle samalla, kun karjuin litanian tulikivenkatkuisia manauksia pimenevään iltaan. Vähän väsytti ja palellutti siinä vaiheessa. Tämän jälkeen oli vain oikein ja kunnollista, että marssin sadatuksia suoltaen mielenosoituksellisesti sisälle sorakasasta kaapattu vedenkeitin kainalossani.

Isäntä jäi keräilemään työkaluja keskenään.

 

img_0827

Koira sunnuntain rupeaman jälkeen. Kieltämättä kuvastaa hyvin myös omia tuntojani päivän jäljiltä.

 

Ja miksi katolla oli vedenkeitin? Kyseessä ei ollut suinkaan yritys tuoda romantiikkaa elämään särpimällä höyryävää katonrajassa maisemia ihaillen, vaan värkin kiikuttamista edelsi debatti isännän kanssa. Nimittäin. Harjan yli vapaana lepatellut aluskastemuovi oli tietenkin edellispäivän sulaneiden lumien jälkeen ottanut ja jäätynyt haitarimuodostelmaan harjan väärälle puolelle ja kiinni jo valmiiksi saatuun aluskatteeseen ja nyt se olisi saatava suoristettua.  Isäntä oli sitä mieltä, että paikalle olisi tuotava hiustenkuivain. Itse sanoin, että nopeammin tilanne ratkeaa kuumalla vedellä. Sillä sen tietää juuri niin tarkkaan mitä siitäkin tulee, kun sisätiloista ruvetaan kiikuttamaan elektroniikkaa rakennustyömaalle. Seuraavaksi varmasti saisin sanoa hyvästit sauvasekottimelle, jolla sotkettaisiin varmasti ainakin saumalaastit ja leivänpaahtimesta saa tietenkin hyvän lämmittimen nitojalle, joka pakkasilla tuppaa jäätymään jumiin. Näissä elinolosuhteissa hiustenkuivaaja ei ole mikään luksustuote vaan välttämätön hengissäselviämisväline. Omistan nimittäin metrin pituisen tukanreuhkan, jolla saa käden käänteessä vähintäänkin hinkuyskän, jollei sitä kuivaa samantien näillä sisälämpötiloilla. Myöskin kieltäydyn kategorisesti kuivaamasta hiuksiani hiustenkuivaajalla, joka on laastikokkareiden peitossa. Sillä on aivan sama mitä tällä työmaalla tehdään: Tavarat, jotka sinne sekaan joutuvat saavat jostain syystä aina päälleen laastikuorrutuksen. Ja syyttävä sarvikuono suuntaa sarvensa kohti Isäntää.

Eli ainoa ratkaisu oli vedenkeittimen kiikuttaminen katolle. Ja puolustukseksi sanon, että kaikki meni suunnitelmien mukaan, kunnes yritin ylisuurilla rukkasilla tarttua vedenkeittimen pikkuruiseen kahvaan. Kädet pakkasen kohmeistamina yritys oli aika onneton ja keitin päätti pistää menoksi.

 

img_0790

Loppuun vielä vänkä kuva sisätiloista.

 

Tosin propsit Tefalille. Olen varmaankin joskus viime vuosikymmenellä ostanut kyseisen vedenkeittimen käytettynä ja niin vain se vielä tuon ilmalentonsakin jälkeen porisee kuin mitään ei olisi tapahtunut.*

 

*Tästä mainoksesta ei ole maksettu bloginpitäjälle. Vaikka kyllä pitäisi.

 

0

Talviunille, mars!

Aikaa on kulunut ja olemme siirtyneet viralliseen talviaikaan. Ja tällä en viittaa jokapuolivuotiseen kellojen räpläämiseen vaan luonnonolosuhteisiin, josta tietää talven tulleen:

1. Tiskiallas on jäätynyt umpeen. Ja tällä kertaa ajattelin olla etukäteen viisas. Sen sijaan, että joudun äyskäröimään äkäisen hajuista kahvinpuru-pasta-limalietettä yhtäkkiä umpeen jäätyneestä tiskialtaasta olen asentanut altaaseen aidon oikean tiskivadin. Villeimmissä unelmissani tämä tyhjennetään aina joka illan päätteeksi kirpakkaan ulkoilmaan. Olen myös esitellyt Isännälle laitteen toimintaperiaatteen. Nyt seuraamme mielenkiinnolla mikä on tämän installaation toimintasykli oikeassa aikuisten elämässä. Empiiriseen kokemukseeni perustuva asiantuntija-arvio antaa olettaa, että tyhjennysväli on ehkä se 4-8 päivää, jolloin vati on tietenkin ääriään myöten täynnä. Kolmen oven läpi taiteilu kyseinen astia kainalossa tietenkin johtaa siihen, että puolet sisällöstä levittäytyy pitkin keittön, eteisen ja tuulikaapin lattiaa, jolloin allekirjoittanut voi keskittyä keskipienen hermoromahduksen potemiseen.

2. Sisälämpötila heiluu siinä +16 asteen tietämillä riippuen siitä missä päin avaraa 20m2 avokeittiömakuuhuonetta lämpöä mittaa ja mihinkä vuorokauden aikaan.  Tämä on kummasti lisännyt kiinnostusta lämmöneristämiseen ja aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Ja koska oman ihrakerroksen kasvatus ei innosta, on talouteen ilmestynyt merinovillaa kaikissa mahdollisissa muodoissa. Viimeisinä hankintoina ekstaattiset lampaankarvaiset jeti-monot, joita aion pitää jalassani juhannukseen asti. Merinovillassa ihastuttaa myös sen huoltovapaus, tuulettamalla pystyy kuittaamaan ainakin muutaman pesukerran, mikä on näissä olosuhteissa taivaallista. Käytännössä nämä suomalaisen keskivertosuven lämpöasteet sisätiloissa tarkoittavat sitä, että yöllä flanellipyjaman alle saa pukea aluskerraston, tietokonetta ränklätessä kädet kohmettuvat ja aamupuhteissa vaatteiden pukemiseen pitää varata patterilämmityslisä, joka tietenkin luo oman lisänsä kiireaamuihin: ollako myöhässä vai pukea jääkylmät rintsikat…

 

img_0430

Tämän viikonlopun hankinnat. Mmmmm…

 

3. Sisälämpötilan taajuus luo myös oman lisänsä parisuhdekopelointiin. Kun päällensä saa pukea minimissään kolme eri kerrosta vaatetta kuorrutettuna ylipaksulla irlantilaisvillapaidalla, on kuin yhtäkkiä tuvassa pyörisi kaksi sumopainijaa. Isännän halailu liikuttaa yhtä paljon kuin nyrkkeilysäkin rutistaminen.

4. Kesälaitumella viihtynyt tavara on alkanut löytää tiensä takaisin sisätiloihin. Ja jo viime vuodesta tuttu pirttitetris saa alkaa. Nykyään lattiaa kansoittavat sähköpatterin lisäksi kosteudenkerääjä, kuumailmapuhallin ja ilmanpuhdistaja ja piakkoin seuraan liittynevät Isännän akkutyökalut, työvaatteet ja muutenkin mikä tahansa omaisuus, jonka ei tahdo syväjäätyvän eteisessä.

Ja tämä kaikki edellämainittu kun ulkona on -4 astetta.

Toisaalta alhaisessa sisälämpötilassa on puolensakin, toissapäiväinen hellalle unohtunut peurakeitto on yhä syöntikelpoista ja sängyssä röhnöttäminen kolmen villaviltin alla on täysin sallittua, jopa suotavaa.

Mutta mitäs tapahtuu raksalla? No minäpä kerron. Eipä paljoa.

Rakentaessa näyttää tyypilliseltä tällä korpiplantaasilla suuruudenhullut aikataulusuunnitelmat ja jotakuinkin aivan toisenlainen toteutumistahti. Kesällä oli vielä puhetta, että ennen talvea saataisiin piippu muurattua ja kattopellit päälle. Noh, kuistin aluskate on vielä puolivälissä ja todettiin, että pellitykset ja piipunmuuraukset jätetään suosiolla keväälle ja talo pakataan talviunille. Kieltämättä muutaman kuukauden tuuletustauko tulee itse kullekin sopivaan saumaan.

 

img_0458

Enää kuistista puuttuu puolet.

 

img_0459

Sehän näyttää jo talolta!

 

0

Piristeitä, kiitos.

Kesä tuli ja meni ja aika suorittaa korpipartion tehokkuusanalyysi tämän kesän osalta. Kesällä työmaan kimppuun käytiin kuin lokki terassiruokaan: hirveää mekastusta ja lopussa hillitön sotku. Kattotuolien jälkeen etenemisvauhti näytti puoliintuvan, sillä kattotuolien tuentaan meni Isännältä ihan kunnon rupeama samalla, kun allekirjoittanut kokeili tovin millaista on olla ihan oikeissa töissä. Lisäksi rakkaat ystävämme päätyristikot ja niiden rakentelu aiheuttivat ihan kunnolla töitä. Isännällä oli jälleen visio, jonka takia ne oli tehtävä vielä astetta monimutkaisemmin. Selityksen olen tietenkin kuullut useampaankin otteeseen, mutta oli näköjään niin mielenkiintoista, ettei ole ulointa aivokuorta syvemmälle tieto uponnut. Ristikoitten tuenta ja päätyjen teko imasivat melkein koko kesäkauden.

 

20160718_115613

Päätyristikkoa. Näitä väännettiin ihan vaan muutama tovi. Pää meinaa lähteä irti pelkästä katsomisesta.

 

20160726_111831

Tässä kuistin yläkerran lattiapalkkien asennusta. Ylhäällä näkyy kattotuolien palkkien tuennat, kakkosnelosta meni ihan kunnon kasa. Ja kaikki tietenkin käsin naulattuna…

 

20160724_150257

 

20160721_150720

Ja nämä räystäsmulkerot eivät tietenkään menneet suoraan ykösellä. Näitä ollaan suoristettu vielä aluskattoa laittaessa.

 

20160721_140042

Sirkus Vasara on aloittanut harjoituskautensa. Ohjelmistossa kiroilua, ähinää ja heilumista +6 metrissä hieman kyseenalaisissa viritelmissä. En kyllä maksaisi pääsylipuista.

 

20160721_145038

Siinä on nousemassa harjakolmio paikoilleen.

 

Tuossa ehkä tähän astisen rakennussäätämisurani inhokkihommat. Hirveätä viilailua ja trimmailua, mittailua ja loputonta pähkäilyä sekä tikkaitten ravaamista edes takaisin. Ja päivän lopuksi saatu ehkä kaksi palkkia paikoilleen, joita muutama päivä myöhemmin saa taas siirrellä uudelleen. Meikäläisen kärsivällisyydellä suoraa kidutusta, mutta onneksi Isännällä on zen-munkin mielentyyneys, kunnes vasara tippuu telineeltä tai porasta loppuu akku tai mitta on unohtunut sirkkelin luo…

 

Ja jottei homma menisi liian helpoksi niin seuraavana nakki nakkilaisena odottaa kuisti ja kuistin katto. Siinä saa sitten aivan eri tavalla aivon jojoon, kun yrittää miettiä miten liittää yhteen eri suunnista tulevat harjakatot. Lisämausteena tähän soppaan vielä se, että kuistin puolelle pitäisi saada mahdutettua myös rappuset yläkertaan, joka tietenkin sössii kaikki alkuperäiset mitat.

 

20160802_114411

Kuistin pääty ja suomalainen suvi.

 

 

20160802_130342

Tässä alkaa kuistin katon väkerrys.

 

20160802_114022

Mallinnus kuistin puolelle tulevista rappusista.

 

20160802_130041

Juu juu, kohta on ihan valmis.

 

Hitaista ja aikaavievistä (lue kirotun tylsistä) hommista päästiin vihdoin elokuun puolella virittelemään tippakattoa eli aluskatetta paikoileen. Sinänsä ihan mukava virstanpyrräs taloon, ettei lahoa koko pytinki ennen kuin pääsen sisustamaan. Katon pykääminen on onneksi sellaista hommaa, että sitä tekee ihan mielellään: homma etenee tasaisesti ja tuloksen näkee saman tien.  Mikäs siinä katolla löllötellessä, kun vielä aurinkokin liittyi seuraan elokuun viimeisinä viikkoina. Pitkän päivän jälkeen tosin pohkeet ovat aika muikeassa kunnossa katolla kiipeilystä.

 

20160820_125037

Huntua päälle. Jostain syystä soi häämarssi päässä…

 

Ja tähän väliin Isännän raksakeksintö vol. 3. Kattomuovirullan pidike. Ja kuten proseduureihin kuuluu, pyörittelin silmiä päässäni, kunnes sain todeta, että keksintohän toimii ja vielä todella nätisti. Muovia saa vedettyä yksin koko katon leveydelle.

 

20160820_124407

Rullapidike ja keksijä.

 

20160821_172717

Lisää peittoa.

 

20160821_162859

Pitkää suoraa. Kun tuon katon kanssa on äheltänyt yli viikon ja vieläkään ei olla päästy puoleenväliin…

 

20160822_193302

Lautateline.

 

Ja kattoahan ei saa muovitettua loppuun ennen kuin kuistin kattorakenne on myös valmis.

 

20160821_175215

Sen kerran, kun uskalsin katon harjalle kiivetä.

 

 

20140103_015608

Muutama viikko sitten näytti tältä.

 

20140114_060244

Tämän päivän puhteita.

 

 

20140114_053425

Isäntä suostui jopa poseeraamaan. Pieni suuri mies ja pieni talo.

 

Jos viime kesä meni perustuksia tehdessä ja talvi hirsiä pinotessa, niin tämä kesä on huidottu katon kanssa. Ja sekös on ihanaa. Jos jokin työkalu tippuu maahan niin se on sitten 6 metrin matka sitä noukkimaan. Samoin, jos naulat loppuvat kesken… Homma selkeästi hidastuu, kun mennään korkealla ja eri telineviritelmien varassa ja kaipa sitä väsyykin helpommin kun pitää punnertaa ja säätää, että pääsee katolle. Koskahan sitä pääsee tekemään niitä vähän kevyempiä sisähommia?! Katon kanssa onkin painettu sen verran etukenossa, että allekirjoittaneella on havaittavissa jonkin asteista turnausväsymystä. Nyt olisi mahtavaa, jos joku keksisi jonkin paristoviritelmän mistä voisi vetää piuhan korvaan yöksi, jotta jaksaisi painaa vielä pari kuukautta.