0

No tuleeko siitä taloa?

Tällä tontilla näköään hommat nytkähtivät käyntiin kuin Lada talvipakkasilla, meteli ja mekastus sitä luokkaa. Pääsiäinen meni syöpöttelyn ja suklaamunamyrkytyksen sijaan katolla paukuttaessa ja vappuviikonloppuna alkoi keittiön lattiarakenteitten väkääminen. Isäntä ja Koira ovat jonkin asteisen keväthepulin valloissa siinä missä allekirjoittanut hortoilee kädet maassa laahaten kevätinsomnian kourissa. Lisääntynyt valon määrä sai unenlahjat haistattamaan pitkät ja viimeiset pari viikkoa on menty aika eksoottisissa tunnelmissa. Siinä missä vielä parikymppisenä olisin painellut menemään keväteuforian kaasuilla, on meno näillä ripustuksilla yhtä nautinnollista kuin leca-harkon raapiminen. (Se on muuten vielä yököttäväpää kuin se liitutaulun riipiminen.) Kontrastia alleviivaa mukavasti hepuloiva Hurtta, joka juoksee tonttia päästä päähän kuin piristeitä nauttinut Usain Bolt sekä Isäntä, joka rallattelee menemään ympäri kellon niin töissä kuin kotiraksalla ja on luonnollisesti mitä mainioimmalla tuulella. Niin ja sanoinko, että vielä kylki vahvasti paketissa. Muuttuja, joka olisi kyllä meikäläisen kaatanut ainakin kahdeksi viikoksi sänkyyn huomiohakuisen ulinan ja narinan saattelemana.

Isäntä siis tosiaan polkaisi Vapun kunniaksi itsensä kuistin väliaikaisista rappusista läpi ja teloi siinä tamppauksessa ilmeisesti muutaman kylkiluun. Mutta, koska lääkäriinhän ei Homo Medicofobicus mene, ellei sitä huumata tai sinne huijata, ei historia tule koskaan tietämään minkä asteisista vammoista on kyse. Sen verran tämä lääketieteen kotipuoskari tenttasi, että kuulema hengittäminen ei satu niin sovitaan, että siellä on joku pikkulihas vähän venähtänyt. Kuulostaa paremmalta kuin luunmurtuma. Sentään suostui vastahakoinen potilas idealsidekäärintään sisar-ei-niin-hentoisen käskystä. Sen jälkeen kun oli muutaman päivän ähkinyt töissä menemään kipeän kyljen kanssa.

Tosin nyt tuossa pöydällä se side näköjään lojuu samalla, kun saha laulaa pihalla.

Huokaus.

Keittiön lattiavasat siis saatiin paikoilleen eilen illalla. Ja tänään on vuorossa ensimmäinen makuuhuone. Ja tämä hommahan näyttää edistyvän vauhdilla kaiken sen katolla keikkumisen sekä pohkeiden ja polvien rääkkäämisen jälkeen. Puhumattakaan siitä hanurin palellutuksesta. Olin vielä kuukausi sitten valmistautunut henkisesti siihen skenaarioon, että vielä ensi talvi vietetään saunamökkeilyn spartalaisessa idyllissä savuttavine takkoineen, mutta viimeaikainen edistys on nostattanut jälleen toivon liehuvan lipun majesteettisena seisovaan salkoon, jonka korkeuksissa kiiltävä messinkinuppi tuo kevätauringossa läikehtivää toivoa juoksevasta vedestä ennen vuotta 2018.

Juu kattellaan sitten, kun kesäkuun monsuunisateet saapuvat…

 

IMG_3553

Isäntä siivoaa. Tältä näytti vielä vappuna.

 

IMG_3555

Isäntä siivoaa lisää. Näitä kuvia voisi laittaa loputtomiin. Ah. Oikein sielu lepää.

 

IMG_3660

Uudet, telontavapaat rappuset. Kuulema Euroopan rumimmat.

 

IMG_3703

Uusi pingispöytä.

 

IMG_3563

Tässä muuten tontin haastavin konsepti. Tuolensuolevy, suolentuolevy, tualensuelenlevy jne. Hitaasti ja huolellisesti äännettynä. Isäntä silppuaa kohta pelihousunsa. On viimeisen vuoden yrittänyt ottaa haltuun tätä sananutiaista, erään tirskuessa vieressä.

 

IMG_3714

Ryömintätilasta tuli huomattavasti tilavampi kuin oletin, erittäin mukava, suorastaan kodikas.

 

IMG_3650

Nämä kannatinlaudat ovat peräisin edellisestä paikalla seisoneesta talosta, sitä ennen toimineet ilmeisesti rahtilaatikoina. Kierrätystä kansalaiset!

 

 

IMG_3636

Tältä näytti vielä muutama päivä sitten.

 

 

 

 

 

0

Toverit, olemme palanneet.

Kyllä, kevään varsin railakas ympäriviikkoinen työputki on selätetty ja virallinen raksavuosi numerolla 3 aloitettu. Sitten viime horinoitten jälkeen on tapahtunut muutamia asioita, tai no ei oikeastaan niin montaa asiaa. Sitä se aikuisten oikea työn teko teettää, syö kummasti sitä vapaa-aikaa.

Pihantäytteeksi saapui uusi perheenjäsen nimeltä Panda. Oranssi salama pääsi seuraamme siinä vaiheessa, kun karkkirahalla ostettu syyskosla osoitti hienoja leviämisen merkkejä. Ehkä huomattavin vihje tuli vastaanotettua siinä vaiheessa, kun syksyisessä renkaanvaihto-operaatiossa tunkkia laskiessa laskeutui autosta myös nätti keko helmapeltiä hienoksi silpuksi möyhentyneenä. Sitä siinä sitten tuijoteltiin pimenevässä marraskuun illassa. Taisi joku huokaista. Turha kai mainita, että katsastus ei mennyt ihan ykkösellä läpi. Hetki arvottiin, että ruvetaanko kosla korjamaan vai laitetaanko suosiolla varaosiksi. Kun sattumalta nettikaupasta löytyi pirteä ja oranssi Panda naurettavan halvalla ja poskettoman vähillä kilometreillä niin olihan se pakko viedä kotiin. Varsinkin, kun nimi oli vielä niin naseva.

 

IMG_2884

Pullero-Panda

 

Tosin tarkoitushan oli ostaa hieman tilavampi vehje kuin aikasempi pikkuauto. Tämä pieni pullero tosin näyttäisi olevan vielä pienempi kuin aikaisempi menopeli. Että hyvä yritys. Mutta onhan se hienoa kun omistaa vihdoin koslan, joka lämpenee kuumemmksi kuin oma kotitölli. Ja se ei kuulkaas vielä ole paljon.

Kävimme korkkaamassa myös matkailun tulevan hittikohteen Prahan, jossa ruoka oli hyvää, olutta [yök] joutui juomaan myös allekirjoittanut ja tekniikkmuseo oli varsin vänkä. Turisteja oli taas yhtä hirveä lauma kuin taannoisella Rooman reissulla.
IMG_3263

Rakastan torneja. Ja tarkkasilmäisimmät (lue. isäntä) saattavat huomata, että toinen torneista on kapeampi. 

 

IMG_3088

Hotelli Elite sai myös täydet pisteet. Sijainti loistava keskustaan nähden, metro vieressä, hyvä aamiainen ja erityistpisteet naapurin pizzerialle josta saa alle 2€ pitsaviipaleita, joka yö aina klo 5 asti. Ainiin, ja nurkan takana Kuubalaisbaari, jossa henkilökunnalla mirrit kaulassa. 

IMG_3139

Järkyttävän hyvä sokerirulla, Näitä myydään joka kadun kulmassa mutta tämä oli tajunnanräjäyttävän hyvä! Kuuma, sisältä sopivan taikinainen ja tuore. Ah. En vain yhtään muista mistä ostettiin. 

Ruoka oli hyvää, mainitavimpia puljuja V Zatisi ja U Modre Kachincky, joista jälkimmäisessä, suomalaisittain Sinisessä Ankassa tuli syötyä niin hyvää maksapateeta, että seurueelta meinasi päästä poru. Muutenkin kokemus oli yksi mieleen painuvimmista ravintolakäynneistä pitkään aikaan, sillä eksyimme paikalle suurinpiirtein vahingossa maanantaina vartti avaamisen jälkeen.
Sisällä odotti vanhan liiton tarjoilijasetä, joka katsoi varsin happamasti sisään hortoilevia turisteja, jotka varmaan näyttivät juuri siltä, että tilaavat alkupalakeiton puoliksi, jotta voivat laittaa turistilistaan ruksin suoritetusta tehtävästä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tilasimme maistelumenyyn toveriksi pullollisen punaviiniä alkoi myös sedän kulmakarvakurttu hieman suoristua. Vietimme miltei koko aterian ylhäisessä yksinäisyydessä sillä olimme koko puljun ainoat asiakkaat aina jälkiruoka-annokseen asti. Tuonne ei kannata mennä, jos kaipaa kevyttä pupellettavaa. Kaiken kaikkiaan loistava vahinkokäynti ja erityispisteet vanhan liiton tarjoilijalle, joka oli ihanan muodollinen ja virallinen sekä hyvin pukeutunut. Sainpas kyllä sen lopulta jopa naurahtamaan jollekin hassunhauskalle kommentilleni.
IMG_3247

Ankkaravintola. Aivan mahtava. 

Muutoin elämä jatkuu aika tutuissa uomissa, kultaseppäharjoittelupaikka vaihtui toiseen ja infernaaliset aamuherätykset vaihtuneet vasta 7.30 aamuiksi. Mitä luksusta.  Viikonloput on tästä lähin tarkoitus viettää talonpystytyksessä, jota tietenkin pakoilen tälläkin hetkellä tärkeiden kirjoitustehtävien parissa. Lisäksi olen päättänyt hankkia itselleni renessanssikitaran ja hevosen. Niin ja varmaan perustaa tässä yrityksen. Ja ruveta ehkä myös kellosepäksi.
IMG_3424

Kuistin vinolaudoitus saatu valmiiksi. Myös puutarha on kaunis.

 

 

IMG_3455

Viimeinen katonpätkä työn alla. Jiirit ovat muuten rasittavia. En suosittele.

 

 

0

Le Kuisti

Meillä on kuisti! Tai ainakin seinät. Tai no seinän raakileet. Isäntä nikkaroi yhtenä aamupäivänä kuistin lattialla kehikkoja ja sitten ne vain työnnettiin kahteen pekkaan ylös.  Sitten vaan kiinni hirsiseinään ja Avot. Olisipa koko talon rakentaminen näin helppoa.

20160707_134817

Siitä se lähtee.

20160707_135056

Pitää vain ihailla Isännän kykyä ja kärsivällisyyttä tehdä asiat viimeisen päälle juuri eikä melkein. Itse olisin varmaan jo tehnyt koko talon Eri keeperillä. Ehkä siksi tittelini onkin projektipäällikkö.

20160707_222251

Niin hyvää (märkää) puuta.

20160707_222338

Siinä niitä liitoksia nyt on.

20160708_091247

Sieltä se punnertaa. Pitäisi varmaan mennä auttamaan.

20160708_091513

Seinä.

20160717_143942

Kuistin kiinnittäminen hirsiseinään vaatii erikoisaskartelua, sillä oletusarvo on, että hirsiseinä laskee ja kuisti ei. Siksi pitää pulttauksessa jättää liikkumavaraa.

20160712_155916

Pari päivää myöhemmin näytti tältä. Olen kyllä aika pähkinöinä kuistista.

Ja jos joku ei jo tiennyt niin kuisti on iso. Ruokailuryhmän ja yläkerran rappusten mentävä-iso. Hieman ehkä harhaluuloisissa haaveissani istuskelen jo kuistilla pitsiliinaisen pöydän äärellä, ryystän kahvia, jota en oikeassa elämässä juo ja katselen kaunista ja romanttista kuistiani metsämaisemien kurkistellessa ikkunasta sisään.

Ja sitten se realistisempi versio: Luonnollisesti kaikki naulakot räjähtämispisteeseen asti täynnä takkeja, kelkkahaalareita ja ties mitä roinaa. Lattialla tähtitieteellinen määrä kenkiä hujan hajan niin että parhaassa tapauksessa niihin kompastuu, jolloin edellämainitusta kahvikupista lentää kahvit lattialle ja vähän rinnuksille. (Tässä vaiheessa jätetään huomioimatta se, että suurin osa niistä kengistä kuuluu allekirjoittaneelle.) Kaikki horisontaalitasot täynnä muttereita, pultteja ja muuta äijäryöhnää tupakkapurulla ja irrallisilla filttereillä kuorrutettuna. Ja tietenkin vähintään yksi imuri, koska se nyt näyttää viihtyvän kuistilla. Niin ja moottorisaha. Ei saa unohtaa moottorisahaa. Jos asuttaisiin vesistön lähellä niin pöydällä lojuisi osiin purettu perämoottori mutta nyt joudumme tyytymään moottorisahaan, jota rassataan juuri sillä pöydällä jolle oli tarkoitus laittaa se pitsiliina. Itse istunen hiekkaisella lattialla kenkien seassa ja haaveilen siitä päivästä, kun minulla on varaa palkata siivooja. Tai rakentaa Isännälle hehtaarin kokoinen verstas.

P.S. Olisittepa näheet ilmeeni, kun Isäntä kaksi iltaa sitten kertoi omasta suunnitelmastaan nikkaroida pieni puinen rasia. Tämä sitten, kun asumme uudessa kodissa. Ja tässä rasiassa hän aikoo säilyttää kaikki tupakointivälineensä ja kääriä myös sätkänsä siten, että purunöyhtä tippuu avonaiseen rasiaan sotkematta ympäristöään. Taisi allekirjoittaneen naamataulu hieman venähtää. Olin omassa pienessä mielessäni suunnitellut kokonaisen pöydän uhraamista tupakkasotkulle mutta parempi näin. Tällä hetkellä tilanne on nimittäin se, että sitä riivatun purua löytyy aivan kaikkialta. Taisinpa kerran kalastella kyseistä nöyhtää saunakiulustakin. Käytäntö tietenkin näyttää toimiiko Isännän visio myös käytännössä. Odotamme mielenkiinnolla.

20160711_165358

Isännän käsitys hedelmäkorista.

Kun nyt vielä saataisiin joku samankaltainen patenttiratkaisu myös kahvinpuruille niin tämä maailma olisi aika täydellinen.

20160715_124032

Isäntä keittää kahvia. Kuvassa näkyvät mustat alueet ovat siis kahvinpurua. Puolustus vetoaa huonosti valmistettuihin suodatinpusseihin. Huoh.