0

Talo läks

Iiik! Se on poissa! Talo katosi. Torstaiaamulla herättiin ennen seiskaa kärräämään viimeisiä lattiapalkkeja lautapinoon, ennen kuin kaivajasetä tuli tökkimään sokkelin nurin. Vähän kieltämättä joo väsytti. Meidän ihanasta maankaivajasedästä kaivautui sokkelin purkamisen jälkeen myös pätevä metsuri. Kuusinumeroista laskua odotellessa…Osaisikohan se myös tiskata?

 

Torstai aamu klo. Aivan Liian Aikaisin.

Torstai aamu klo:AivanLiianAikaisin.

 

Stairway to melkein heaven.

Olisin halunnut säästää tämänkin hienouden.

 

IMG_3028

Siinä kaikki mitä talosta on jäljellä. Tuo kivikasa löytyi rappusten sisältä.

 

Torstai illalla kotiin tullessa.

Torstai illalla kotiin tullessa.

 

Vanha sokkeli irtosi oikein nätteinä palasina. Vaikka inhoan betonirakentamista noin yleisesti, niin jostain syystä vanha ja kulahtanut betoniroina on todella upea puutarhaelementti.

 

IMG_3035

Meidän omat roomalaisrauniot.

 

IMG_3036

Kiviä.

 

IMG_3037

Takana mökki. Edessä fitness-poseeraava koira.

 

IMG_3039

Rauniopiha.

 

Tänään ruvettiin jo visioimaan kivipinosta joko rappusia taikka sitten siroa puutarhatyöpöytää. Poishan noita ei heitetä!

Nyt piha on siis kivan kuravellin peitossa. Sellaista kuravelliä, joka päästelee pussausääniä, kun sitä pitkin sutii kumisaappailla. Maanantaina kaivettiin, tai siis setä kaivoi sen avaruusmoduulin, eli kakkapömpelin maan alle ja liitti siihen putket osuuskunnan verkosta. Paikalla oli myös osuuskunnan oma heebo, joka teki ne ensimmäiset liitokset itse siihen runkolinjaan. Sillä pitäähän jokaista työvaihetta kohden olla oma työntekijäheebonsa. Kaivajasetä teki sitten loput. Ja siinähän meni sitten koko päivä. Aamupäivä kuului jatkuvaa kalkatusta pöpelitköstä, kun äijät vaan poltti kessua ja juorusi kraaterin reunalla. Just. Samaan aikaan toisaalla meikäläinen reuhkasi ja ähisi menemään talon kimpussa kuin viimestä päivää. No kuulin sitten jälkikäteen, että siellä ei meinannut jätevesilinja lopettaa juoksemista ja sen takia hommat seisoivat. Iltahommiksihan se sitten venyi. Taisi kaivurin moottori sammua siinä klo 20 ja jotain. Ja meikäläinen tietenkin laskemassa hiki otsalla tämänkin päivän hintalappua. Tuntiliksoilla nimittäin mennään.

 

IMG_2997

Tuossa se kraateri. Noista putkista otetaan meidän vesi- ja viemariliitännät. Aika pikkasilta näyttävät.

 

Pömpeli.

Pömpeli.

Nämä kaverit ovat sulkuventtiileitä. Toinen on käyttövedelle ja toinen viemärille. Ovat tosin identtiset. Nämät sitten nököttävät tontin reunassa.

Nämä kaverit ovat sulkuventtiileitä. Toinen on käyttövedelle ja toinen viemärille. Ovat tosin identtiset. Nämät sitten nököttävät tontin reunassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_3002

Siinä meni sammalnurmipiha. Isäntä kyllä varotteli etukäteen. Auttaisikohan, jos pyytäisi kaivajasetää ajelemaan vähän nätimmin?

 

Pienet urat. Koira referenssikokona.

Pienet urat päivän päätteeksi. Koira referenssikokona.

 

Seuraava yö saatiin jännätä pysyykö se kuumoduuli telakoituneena maan sisälle vai pullahtaako se yön aikana ylös. Efekti on kuulema samanlainen, kuin sillon pentuna, kun itseänsä viihdytti mökillä tunkemalla tyhjää muovipulloa veden alle. Vauhdillahan se sieltä ylös lensi. Nykyisillä pulloilla ei varmaan tuokaan hupi enää onnistu. Aamulla ei onneksi tarvinnut kiivetä hakemaan muovitonkkaa saunan katolta, vaan se oli pysynyt kiltisti paikoillaan.

Torstaina sokkelishöyn jälkeen soitettiin meidän rakennesuunnittelija/työnjohtaja/sähkösuunnittelija paikalle työnjohtajan ominaisuudessa. Päästiin VIHDOIN rakennushommiin. Tavallaan. Eli ruvettiin mallailemaan taloa paikoileen. Siis kepeillä. Siinähän sitten meni muutama tunti, kun piti mitata etäisyyksiä tiestä ja sitten meikäläinen ei tietenkään ollut tyytyväinen sijaintiin ja sitten siiretään metrillä sinne ja puolella tuonne ja käännetään vähän näin ja noin. No parempi siirrellä nyt kuin sitten, kun sokkeli on jo puoliksi muurattuna. Jes, kohta pääsee ostamaan siis verhoja ja valitsemaan tapetteja. Jahuu! Ja kuisti on muuten pienen kaupunkilaisyksiön kokoinen. Hyvähyvä. Kepukoitten jälkeen miesväki alkoi horisemaan nollapisteistä ja korotuksista ja anturatasoista ja pintavesien johtamisista. Hohhoijaa. Herättäkää, kun on seinät paikoillaan.

Me asutaan tällä hetkellä siis saunamökissä, jossa on nimensä mukaisesti sauna, ja hyvä sellainen onkin. Vaikkakin pata rupeaa ärsyttävästi lykkimään savua sisään, jos palaa huonosti. Lisäksi mökissä on tupa, johon on ängetty kaikki plyysihuonekalut ja muu maallinen omaisuus. Ahdasta siis on, ja puolet tavaroista on yhä muuttolaatikoissa ja -kasseissa. Tällä hetkellä tupa muistuttaa lähinnä työmaakoppia, jossa on nätti pöytäliina ja liikaa likaisia astioita. Neliöitä on yhtä vähän, kuin kaupungissa asuessa, mutta mukavan kokoinen piha kompensoi kummasti. Juoksevaa vettä ei ole, joten vesi kiikutetaan huoltoasemalta ja pyykit pestään nyrkillä, taikka sitten kiikutetaan kaupunkiin ihan pesukoneeseen. Porakaivo on, mutta sen vesi on vielä testaamatta, joten sitä käytetään lähinnä saunomiseen ja tiskaamiseen.

Elämä on muuttunut mukavan mummoontuneeksi: iltaisin vahdataan säätiedotukset kaikilta kanavilta kuin parhaimmatkin maajussit kevätkylvöjen aikaan. Kummasti alkaa seuraavien päivien sää kiinnostaa, jos ohjelmassa on katon vaihtoa tai muuta ulkosouvaamista koko päivä. Uutisten ja säätiedotusten jälkeen lueskellaan yhdessä iltalukemistona Tokmannin mainoksia ja vertaillaan eri oksasilppureitten sun muitten härveleitten hintoja. Siinä vaiheessa isännältä loppuu yleensä virta ja tyynyjen välistä alkaa kuulua epämääräistä unituhinaa. Jaksan vieläkin huvittua siitä, miten kaupunkilaisesta tuppisuu-töllöaddiktista kuoriutuu luonnonhelmassa varsinainen duracel-pupu, joka ei malta istua sisällä yhtä menoa puolta tuntia pidempään. Lisäksi se on ruvennut taas puhua puputtamaan vanhaan kunnon Espanjan tahtiin. Eipä sovi villikarjua sulkea karsinaan.

Lopuksi vielä kuva kauas karauttavasta roskalavasta.

 

IMG_3009

Siellä se talo menee. Pai pai!

0

Ensimmäinen viikkoraportti

Ensimmäisen viikon jäljiltä talosta on purettu puolet ja mustelmia alkaa olemaan vähän joka puolella. Ja tuttuun tapaan taas on kiire: naapurissa asuva maanmyllääjä nimittäin lähteen toukokuun puolessa välissä Tampereelle kaivamaan kuoppia. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi saada vanha talo alta pois mahdollisimma pian, jotta naapurin setä ehtii kaivamaan kuopan meidän tontille ennen kuin Pirkanmaa kutsuu. Tottakai talon saisi nurin päivässä, jos sen yli ajaisi kaivinkoneella. Sitä se meidän vastaava rakennusmestari/rakennessuunnittelijakin ehdotti. Meidän ajatusmalliin vain tuntuu oudolta ensin pistää silpuksi talon verran käypää puutavaraa ja sitten köröttää sahalle ja maksaa itsensä kipeäksi ostaakseen sitä samaa tavaraa uudestaan. Mörssärimeiningillä olisi myös jäänyt löytämättä seuraavat aarteet:

 

Junia vaatehuoneessa

Junalautoja vaatehuoneessa.

 

Maalla naulatkin kukkivat.

Maalla naulatkin kukkivat.

 

Kahvipakettiseinä. Löytyi taas seinäpahvien alta. Vanhoja, tietty Paulig.

Kahvipakettiseinä. Löytyi taas seinäpahvien alta. En osaa päättää olisiko sikahieno vai tulisiko migreeni.

 

IMG_2849

Joku on tykännyt koirista.

 

Ihana!

Iik! Ei pysty, otin talteen!

 

Lisäksi on jotenkin kiva fiilis, kun taloa purkaa käsin, todennäköisesti samoilla työkaluilla, kuin millä se on rakennettu. Muutenkin tuntuu ihan kuin tällä pläntillä olisi aika pysähtynyt paikalleen. Puuliiteri on laitoja myöten täynnä samoja nauloja, lautoja ja tervapapereita, joita on käytetty talon pystyttämiseen. Siis silloin 60-vuotta sitten. Ja sitä tervapaperia muuten on tullut revittyä talosta muutaman jalkapallokentällisen verran. Silti. Mielummin tervapaperia kuin supersyyhyttävää lasivillaa.

Tällä viikolla saatiin eka rekka tontille. Jei! Sinänsä ei ehkä vielä niin hohdokasta, sillä nimittäin tuotiin roskalava. Ensimmäiset rakennushärvelit saatiin myös tontille:

 

Vesiosuuskunnan pömpeli. Isännän mielestä Apollo 18.

Vesiosuuskunnan muovitonkka. Isännän mielestä Apollo 18.

 

Kyseessä on siis vesiosuuskunnan kakkavesipömpeli. Sinne siis menee kaikki jätevedet ja siellä on kuulema joku silppuri, joka möyhentää kaiken pirtelöksi ja sitten lykkii paineella varsinaiseen viemäriverkkoon. Nam nam. Sen tulee nyt maanantaina asentamaan se naapurin kuopankaivajasetä.

Tällä viikolla pidettiin myös aloituskokous. Se on siis lakisääteinen kokous, joka pitää järjestää rakennusluvan saannin jälkeen, ennen kuin rakennustyöt aloitetaan. Paikalle pitää saada pääsuunnittelija, joka siis ei nimestään huolimatta tietenkään suunnittele. Se tyyppi vain valvoo, että eri rakennussuunnitelmat, eli arkkitehtipiirustukset, rakenne-, LVI- (lämmin vesi & ilmastointi) ja sähkösuunnitelmat osuu yhteen. Sen lisäksi paikalle piti kärrätä myös vastaava työnjohtaja ja kunnan rakennusvalvoja. Nämä kaikki tietenkin velottavat ihan hyvää tuntiliksaa. Olen selkeästi väärällä alalla. Siinä sitä sitten pönöteltiin pihalla, minä ja sedät. Sitten täyteltiin pöytäkirjaa ja juteltiin mukavia.

No minkäslaista se raksailu on? No minäpä kerron. Päivät on sellaisia 10 tunnin kevyitä rypistyksiä. Aamulla yleensä kestää vähän aikaa käynnistellä, vaikka jostain syystä aina herään tikkana klo 8.30 ilman herätystä. Sormet on aika kankeat ja turvoksissa. Ensimmäinen puolituntinen on aina vähän hidasta ja kankeaa, kun paikkoja jomottaa. Sitten sitä taas painelee menemään niin, että ajantaju katoaa. Isäntä painaa aika lailla kellon ympäri ja rapiat päälle päiviä. En tajua miten se jaksaa. Sitten ruokapaussit väliin ja paukuttelu jatkuu. Kieltämättä kahvia ja kaljaa kuluu hyvin päivien mittaan. Eihän tätä muuten jaksaisi Einarikaan.

Isäntä ja koira ovat elementissään. Meidän hurtta on jo käynyt tekemässä lähempää tuttavuutta naapurissa asuvan fasaanin kanssa. Aika kovaäänistä oli kekskustelu, kun lintu huutaa puusta ja koira maasta. Jäniksen perässä se kävi juoksemassa eilen, isäntä oli vähän pettynyt, kun ei saatukaan kanipataa. Muutoin tuo meidän hundsvotti laukkoo tontilla koko päivän edestakaisin himohepuleissa. Siinä missä se aikaisemmin kaupungissä näytti lähinnä säälipisteitä keräävältä sarjakuvakoiralta, nykyään se vakioilme on lähinnä tämä. Ennen sitä piti paijata ja silittää ja rapsuttaa ja lääppiä koko ajan, nykyään ei saa edes koskea, ainakaan ulkona ollessa. Vissiin nolottaa, kun naapurit näkee. Öisin se on lisäksi ruvennut kuorsaamaan kuin pieni elefantti.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita: moottorisaha on otettu haltuun. Kannot ja raidat ovat jo saaneet kyytiä. Luulen, että sisäinen testosteronitaso on myös noussut muutaman prosenttiyksikon. Voin suositella lämpimästi. Tässä mitään miehiä enää tarvita. Seuraavaksi ajattelin opetella muuraamaan sokkelin.

Tässä tuo ensimmäinen raksaviikko pähkinänkuoressa. Oma fysiikkani meni lakkoon loppuviikosta. Tyyliin, että piä tunkkis. Meni pari päivää sangynpohjalla aivan koomassa. Nyt taas yritetään uuteen nousuun. Vielä pitäisi pari päivää jaksaa punnertaa, niin sitten voisi taas löysätä vähän. Loppuun kuvia:

 

Näitä nauloja olen kiskonut katosta parisataa. Nauloista ulee aina mieleen lapsuudessa pelattu korona.

Näitä nauloja olen kiskonut katosta parisataa. Näystä tulee aina mieleen lapsuudessa pelattu korona.

 

Tämä vuori ei ole Kilimanjaro vaan yhdestä seinästä kiskottu tervapaperikasa. Tämä talo on rakennettu paperista ja vanerista.

Tämä vuori ei ole Kilimanjaro vaan yhdestä seinästä kiskottu tervapaperikasa. Tämä talo on rakennettu 70% paperista ja vanerista.

 

Kahvitauko

Kahvitauko.

 

Roskalava.

Roskalava.

 

Viimeinen kammari perjantaina.

Viimeinen kammari torstaina.

 

Perjantain puolipäivä.

torstain puolipäivä.

 

Illalla.

Illalla.

 

IMG_2879

Isäntä pistää viuhuen.

 

IMG_2883

Isäntä jatkaa viuhuen. Ihan naulojen kiskominen kyseessä.

 

Viimenen kammari seuraavana päivänä.

Viimenen kammari perjantaina.

 

Käytävä.

Käytävä.

 

IMG_2891

Ei ole enää käytävä.

 

Tavaroiden toimitusluukku.

Tavaroiden toimitusluukku.

 

Lisää kivoja seinätekstuureita.

Lisää kivoja seinätekstuureita.

 

Aukko autotalliin. Sunnuntain aikaansaannos. Verrattavissa berliinin muurin murtumiseen. Yhtä herkistävä.

Aukko autotalliin. Sunnuntain aikaansaannos. Verrattavissa berliinin muurin murtumiseen. Yhtä herkistävä.

 

 

 

 

0

Raksaviikot julistetaan avatuiksi

Noniin. Jotain kertoo tämän kevään säädön määrästä, että melkein kuukausi meni virallisesta muutosta ennenkuin päästiin vihdoin hommiin. Lauantaina alkoi kunnon mättö. Isäntä korjasi drinkkibaaria, jota erheellisesti varastoksi kutsutaan. Olihan se aika laho. Huomasin itse vasta puolivälissä, kuinka pahasti, mutta en sentään ollut niin tyhmä, että siitä olisin ääneen huomauttanut. Varsinkin kun toinen on jo pari päivää ähertänyt purkuhommissa ja uuden katon kanssa. No, mutta nyt on joku paikka johon tunkea huonekaluja ja ovia. Itse olen ollut sisähommissa talossa ja käynyt listojen ja seinäpahvien kimppuun. Huomioita muutaman päivän jäljiltä on tullut tehtyä muutamia:

Työkalut on selkeästi mitoitettu 100-kiloisille äijänköriläille, joiden koura on meikäläisen naamataulun kokoinen. En muista nimittäin millon viimeksi olisi kipeytynyt peukalolihas. Siis se lihamötti, mistä se peukalo sojottaa. Muutenkin oli maanantaiaamuna vähän tuskallinen tuo tarttumisote, kun oli kaksi päivää putkeen huitonut menemään juuri himpun verran liian leveän listaraudan ja paksuvartisen vasaran kanssa. Sinänsä rakentamiseen käytettävät perustyökalut ovat mielettömiä evoluutioihmeitä. Mitä enemmän niitä käyttää sitä enemmän niiden nerokkuutta alkaa ihailla. Jokainen mutka ja aukko ja reikä on juuri sellainen kuin tarvis, eikä mitään ylimääräisiä kotkotuksia. No onhan niitä tässä vasta muutama tuhat vuotta kehitelty.

Kuten armas äitini jo osasi varoittaa, eniten aikaa rakennustyömaalla ei todellakaan vie valujen kuivuminen tai toimituksien venaaminen vaan se ainainen työkalujen etsintä. Tämän hetkinen ennätys on 4 (NELJÄ) kadonnutta vasaraa yhden päivän aikana. Miksi meillä on neljä vasaraa, on sitten toinen juttu. Siinähän se päivä menee mukavasti tontilla ympyrää pyörien ja miettien, että jättikö sen vasaran huussille vai keittiönpöydälle vai onko se sen vaneripinon alla…Yksi niistä vasaroista lienee yhä liesussa.

Myös edelliseen liittyen: Kun sitä lääniä haluaa sen puoli hehtaaria, niin sitten sitä lääniä myös on. Pelkästään paikasta toiseen liikkuminen ottaa oman aikansa, varsinkin kun etsii sitä riivatun vasaraa kolmatta kertaa samoista paikoista. Kun edellisen kodin mahdollinen tavaroidenhukkaamisala oli käytännössä sen 32m2 niin nykyään se on aika eksponentiaalinen.

Minusta ei ole assistentiksi. Aamen. Isäntä pyysi, että tehdään se drinksubaariremppa yhessä niin tulee nopeammin. No hetken aikaa sitä jaksoi sitä tavaroitten ojentelua ja toisen työskentelyn vahtaamista. Sitten rupesi kyllästyttämään. Tyytyväisimpänä pysyy koko rakennusporukka, kun molemmat ähräävät oman työpisteensä kimpussa. Lisäksi siinä tulee hyvin synkronoitua työvaiheet, minä nyhrään kevyempien kohteitten kimpussa ja mies tulee mörssärillä perässä.

Miesten ja naisten fyysisissä ominaisuuksissa on eroja. Siinä kun itseeni tyytyväisenä totesin eteneväni varsin ripeää vauhtia ja ylpeillen katselin koko päivän työni tulosta, tuli isäntä takavasemmalta ja teki saman muutamassa tuokiossa. Vaikka olen kuinka käynyt salilla ja punnerran penkistä enemmän kuin Keskiverto-Ritva, niin jään silti aivan lähtötelineisiin, kun Don Isäntä tulee paikalle. Ärsyttäväksi asian tekee vielä, että mokoma hilukeppi on itseäni lyhyempi sintti, joka painaa 10 kiloa vähemmän kuin minä. Sehän on tietty tiukkaa raksalla kiillottettua terästä joka sentti, mutta silti. No sai sitä jonkin sortin henkistä tyydytystä, kun itse omin avuin punnersin 50-luvun umpipuuovia saranoiltansa ja sain kiikutettua sohvan pihalle ihan ite. Ehkä kesän lopussa sitten kisataan auton työnnössä.

Ruokailu raksalla on, no, jotain ihan muuta kuin sitruunamarinoitua vuohenjuustosalaattia pinjansiemenillä. Hommia tehdessä ajantaju häviää ja seinien repiminen ja listojen kanttaaminen vie mennessään. Tästä seuraa, että kun se nälkä sitten osuu kohdalle niin sitä ruokaa pitää saada NYT ja HETI. Tämä tarkoittaa sitä, että myös tämä viherkasvisintoilija vetää onnessaan pekonia ja paistettuja munia lounaaksi ja nakkisämpylää välipalaksi. Energiantarve on vakio. Mututuntuma sanoo, että Saarioisten hernekeitto saattaa olla tämän kesän  ruokahitti.

Kaikkinensa on tosi kiva raahautua siinä kahdeksan jälkeen sängylle röhnöämään, kun koko päivän on reuhtonut menemään. Ruumiillinen työ on todella mahtavaa. Yöunetkin tulee ilman ongelmia. Ja ennen muuttoa vielä märehdin, että miten käy kuntoilun, kun tännen muutetaan. Tosin yläselkää ja hartioita pakottaa jatkuvasti siihen malliin, että muutaman kuukauden sisällä on varmaan hartiasiluetti kuin Schwarzeneggerillä.

Lopuksi kuvia ensimmäisen neljän päivän saaliista:

Drinksubaari saa kyytiä

Drinksubaari saa kyytiä

 

Vanha katto oli romahtanut sisään. Olihan se aika hyvin vettynyt

Vanha katto oli romahtanut sisään. Olihan se aika hyvin vettynyt

 

Tontin reunasta revittiin parikymmentä metriä vanhaa piikkilankaa. Vissiin ollu ihan hyvät naapurivälit

Tontin reunasta revittiin parikymmentä metriä vanhaa piikkilankaa. Vissiin ihan hyvät naapurivälit.

 

IMG_2775

Ensimmäinen kammari lähdössä käsittelyyn

 

IMG_2777

Meikäläinen ähersi päivän…

 

...isäntä muutaman tunnin

…isäntä muutaman tunnin.(!)

 

IMG_2791

Käytävä on sentään meikäläisen aikaansaannosta

 

IMG_2795

 

Pahvin alta kaivettu katto. Ihan sairaan hieno. Harmi kun pitää purkaa...

Pahvin alta kaivettu katto. Ihan sairaan hieno. Harmi kun pitää purkaa…

 

?! Tämä löytyi peräkammarin pahvien alta...Siis andalusialaiset on ollu jo täälläkin.

?! Siis mitä? Tämä löytyi peräkammarin pahvien alta…Siis andalusialaiset on ollu jo täälläkin.

 

Alkuviikon savottaa...

Alkuviikon savottaa…

 

Perinteisten tapettien alta löytyy mielettömiä puupintoja. Eikös nämä raa'at puupinnat ole nykyään muotia?

Perinteisten tapettien alta löytyy mielettömiä trendipuupintoja. Täähän on ihan sisustuslehtikamaa.

 

Tämän kanssa värkkäsin eilen

Tämän kanssa värkkäsin eilen, onnistuin mm. survasemaan rautakangella vasempaan nisään. Ei satu, ei.

 

Pihakin näyttä jo autenttiselta

Pihakin näyttä jo autenttiselta.

 

Lopuksi vielä pihan ainoa toimiva kukka. Tuli se kerran vahingossa jo lintattua olohuoneen matolla.

Lopuksi vielä pihan ainoa toimiva kukka. Tuli se kerran vahingossa jo lintattua olohuoneen matolla.