0

Syystalven sporttivartti, tai kolmituntinen…

Jos joku on vailla liikuntaharrastusta niin voin suositella lämpimästi lumenpudotusta katolta. Eikä miltä tahansa katolta vaan aluskatolta, jossa lumi menee lautojen raoista niiden alle. Näin se  pakkaantuu mukavasti jumiin muovin ja rimojen väliin, jolloin se pitää poistaa manuaalisesti eli niin sanotusti käsin.

 

img_0548

Tuossa sitä lunta parinkymmenen sentin kerros sekä lautojen päällä että lautojen alla.

 

Päätimme Isännän kanssa kokeilla tätä ratkiriemukasta parisuhdeurheilua sunnuntaina ja voin sanoa, että kaloreita kuluu varmasti keskikokoisen joulukinkun verran. Jotta homma ei menisi ihan seisoskeluksi niin suosittelen aloittamaan operaation myös hieman viimetinkaan, jolloin pimenevä marraskuun iltapäivä luo oman lisänsä liikuntatapahtumaan. Ja sitten vaan katolle.

Kun hommia on tehty noin viisi minuuttia alkaa huolella kerrosteltujen vaatekappaleiden heivaaminen mäjelle. Hien saa pintaan nanosekunnissa. Tämän jälkeen hommia tekee ihan mielellään, sillä jos pysähtyy liian pitkäksi aikaa tulee riivatun kylmä.

 

img_0541

 

Työvälineistä. Alkulämmittely suoritettiin lapio kourassa, kunnes Isäntä kyllästyi nysväämiseen ja haki varastosta vanhan kunnon lanaajan, jonka askarteli jo sepelin levittelyyn:

 

20150815_174005

Tämä kunnon lanaaja.

 

Lanaajalla homma sujui varsin mallikkaasti ja vauhdilla, kunnes allekirjoittanut höykyytti vehjettä niin paljon, että varsi katkesi. Ja koska tämän projektipäällikön itsemääriteltyyn toimenkuvaan ei kuulu varusteista huolehtiminen päätin siirtyä tutkimaan muita tekniikoita katon hoiteluun. Seuraava joskin ehkä hitusen riskialtis tekniikka oli niinsanottu avalanche humano. Umpeen laudoitetut jiirit sai aika hyvin ja nopeasti putsattua liukumäkimeiningillä tuulipuvun housut jalassa. Tässä siis istutaan alas ja annetaan painovoiman sekä alas liukuvan ruhon hoitaa loppu. Alas tullessa saa tosin pitää varansa, ettei päädy saman tien rakennustelineistä ohi ja pikatoimituksena maantasalle.

 

img_0539

Appelsiiniksi naamioitunut Isäntä hommissa.

 

Kun kaksi kolmasosaa katosta oli kolattu olisin pitänyt mielelläni lakisääteisen tauon. Yleensä kahvitauoista kynsin ja hampain kiinnipitävä Isäntä pisti kuitenkin piiskaten eteenpäin, koska kohta tulee pimiä ja mitä kaikkea. Hieman yllättävää. Syytän tästä yllättävästä asennemuutoksesta Isännän viimeaikaista työskentelyä urakkatyöläisenä.

Kun ruokataukoa ei herunut pistelin loppuosan menemään puhtaalla sokerittoman veren voimalla. Ja kuten Isäntä ja Hurtta ovat tasaisin väliajoin päässeet todistamaan, on allekirjoittanut varsin herttaisessa mielentilassa, jos ruokintaa ei suoriteta riittävän usein. Tässä vaiheessa Isäntä siirtyi korjaamaan lanaajaa kuntoon ja itse kiipesin suurieleisesti sadattelujen kera katolle, koska kyllähän nyt loppulumet saa alas vaikka käsin. Tässä mitään apuvälineitä tarvita!

Ja kyllähän ne alas sai mutta ei se mukavalta tuntunut. Käsivarret, vatsalihakset, polvet ja oikeastaan koko elimistö esitti varsin kärkkäitä vastalauseita tässä vaiheessa päivää. Mutta periksi ei voinut antaa, kun kerran suureen ääneen tuli Isännälle uhottua.

Loppulumien linkoamiseen käytin kaksitahtista kauhamoottoria. Hurtalta inspiraation saanut metodi vaatii siis kaksi kaivamiseen soveltuvaa eturaajaa, maanisen vimman ja sisua perään. Ja sitten kauhomaan. Ja kuten kuka tahansa koirien kuopankaivuuta seurannut tietää, tässä ei hidastella. Vauhtia lisäsi myös kummasti se seikka, että polviasennossa katon lautojen reuna pureutui varsin epämukavasti polvilumpion tienoille aiheuttaen tuskallisia tuntemuksia. Maanantaina sopi vain ihmetellä kuntosalilla, kun edes kahden sentin venyttelymatolla polvistuminen ei ollut kauhean mukavaa.

 

image

Polvet olivat maanantaina varsin kirjavassa kuosissa.

 

Lopulta katto saatiin kuin saatiinkin tyhjäksi lumesta 3,5 tunnin pyristelyn jälkeen ja nyt vain odotellaan pluskelejä, jotta loputkin rippeet sulavat pois ja pressutetaan koko hoito.

 

img_0550

Enää peitto päälle.

 

Ja loppukevennykseksi vielä Isännän tulkinta ohjeistuksesta: ”Voitko kultaseni ottaa kuvan polvistani?”.

 

image

 

Jep.

 

 

0

Itärintamalta ei mitään uutta

Juup, sokkeli on nyt valmis. Huraa. Sitten seursi slammaus eli rappaus eli harkkokakun kuorruttaminen laastilla ja ensimmäisten routalevyjen lätkiminen paikoilleen. Ei liity sisustamiseen, eli tylsää. Seuraavaksi pitäisi saada taas kaivurisetä tontille, jotta tungetaan sokkeli maan alle. Meikäläinen on viettänyt päivänsä paukuttamalla nauloja irti loputtomasta lautakasasta ja surffailemalla nettikaupoissa. Sanottakoon, että kolmen kuukauden heiluminen keskenään lomalla keskellä pöpelikköä on alkanut tehdä tehtävänsä ja nyt alkaa jo työjalkaa vipattamaan.

 

20150721_131144_2

Muovi tuli taloon. Routalevyä menee rapiat 300m2!! Se siitä, ei muovia meidän taloon -ideasta.

 

20150725_125643

Kuisti. Sanoinko tosiaan, että se on iso? Referenssikokona toimii 24 kiloinen koira.

 

20150721_194837_2

Tässä laastimuodostelmassa on yksi meikäläisen kauhoma satsi. Jaa, mikä niistä?

 

20150721_194659_2

Torttu.

 

20150725_201817

Historiallinen viimeinen harkko menossa paikoilleen. Enää pitää rakentaa vain koko talo.

 

20150728_150324

Patolevyrullia. Nämät ripustetaan sokkelin ulkoseinälle. Tuoksuvat ihan järkyttävän hyvälle. Nuuskin niitä noin kerran päivässä. Joku kukkaisaromi…?!?

 

20150728_183147

Tässä nyt vielä näyte isännän rappaamisesta. Todettakoon, että meillä kyllä roiskui huomattavasti enemmän itse muurausvaiheessa.

 

20150728_185319

Siinä se kyykkää ja minä kyttään. Perus työnjako.

 

Kynnen aluset on jo toista viikkoa pikimustina. Joo, mustikkakausi on korkattu. Meikäläinen lähinnä pimahtaa, kun näkee sen valtavan sinisenpuhuvan pallomeren, joka alkaa heti tien toiselta puolelta. Siellä on käkitty jo viikon verran hanuri pystyssä. Oman lisäjännän poimintaan tuo tietenkin Koira.  Isännän ryökäle tietenkin opetti karvapallon heti ensimmäisellä hamstrausreissulla syömään mustikoita suoraan mättäästä. Nerokasta. Karvasankari ilmestyy nykyään aina tietenkin juuri siihen paikkaan, jossa meikäläinen on kynimässä varpuja. Karvaisella supertutkallansa se rötkäle paikallistaa tottakai kaikista isoimmat ja mehevimmät marjakaverit. Ja sinne katoavat mokoman kitaan parhaat päältä ja loput poljetaan soseeksi. Olisi Isäntä voinut edes opettaa turjakkeen etsimään tryffeleitä. Tai kultaa. Tai edes kanttarelleja.

 

20150722_185800

Oliko siitä joskus puhetta, että isäntä on likamagneetti?

 

Sisätiloissa taistelu mutaa vastaan on muuttunut taisteluksi laastipölyä vastaan. Sitä on sellainen tasainen kerros aivan kaiken päällä ja, kun yleinen sanonta on, että raksapölyn hävittämiseen menee se vuosi niin arvata voi ollaanko voitolla. Myös meikäläisen rintamalinja likaisten raksavaatteitten kanssa on pettänyt useamman kerran ja Isäntä on pahimmillaan päässyt sängylle asti laastipölyisissä vermeissä. Pitäisi ottaa vastarynnäkkö kuistille mopin kanssa. Sitten joskus.

Pellolle muuton jälkeen teknologia on omituista kyllä lisääntynyt meidän huushollissa. Ensin tuli valvontakamera, jolla voi viedä naapurikyttäämisen taas uudelle tasolle: nykyään ei tarvitse edes nousta sängystä kyyläämään, vaan senkin voi hoitaa netin välityksellä. Kätevää. Sitten tuli sähköhammasharja. Vaaleanpunainen sellainen, ihan Isännän kiusaksi. Tänään pääsin pällistelemään uutta pyykinpesukonetta, pulsaattori sellaista. Kyseessä on siis pesukone, jota pystyy käyttämään myös luolamiesolosuhteissa. Kone käyttää sähköä normitöpökällä ja vedet lämmitetään ja kaadetaan koneeseen ite. Pömpeli pumppaa kyllä ne itse sitten ulos. Meikäläisten masiina on vielä sen verran luksusversio, että siinä on vielä sivussa linko. Ja on muuten aikas tehokas värkki, putsaantuu nimittäin raksavaatteetkin. Vähän käytön aloitusta viivästytti ainoastaan viroksi painettu käyttöohje, jota piti kääntää nettisanakirjan avulla ja tihrustaa luuppi silmässä, sen verran pientä oli kuvapräntti.

 

20150802_202121

Uusin pirttihirmu. Teknolookia saapui tupaan.

 

Ja sitten viikon sporttivarttiosio. Muistatteko Suzanne Sommersin ja thighmasterin? Niiiin pasé. Raksa-Irmojen sporttivartti on kehittänyt uuden metodin saada teräspakarat ja terästorson: Otetaan tukku 10mm harjaterästä. Haetaan kaupasta isoimmat pulttisakset mitä löytyy ja ruvetaan saksimaan rautatikkuja. Saa nimittäin punnertaa koko rahan edestä. Kun yhdessä asennossa väsyy niin voi vaihtaa seuraavaan vaiheeseen. Alla näytteitä eri tekniikoista.

 

20150525_190329

Isännän suosittelema sivukyykky.

 

20150728_181635_2

Oma suosikkini runttaa reittä vasten-tekniikka.

 

20150728_182500_2

Äiti, mä en haluu enää-metodi.

 

Kun rautojen pätkiminen onnistuu suzannesomersilaisittain sisäreisillä pihtejä rutistamalla, voidaan pitää tauko ja siirtyä syömään nauloja.

Tähän vielä viimeisimmät kuvat työmaalta. Normaalisti routalevyt pultataan seinään joillain erikoisruuveilla, jotka tietenkin maksaa mansikoita. Isäntä, pihi kun on, keksi oman metodin. Laastia vaan niskaan ja menoksi. Kerroinko, että isäntä suhtautuu laastiin ja oliiviöljyyn kuin jeesusteippiin.

 

20150802_123758

Siinä, ja tuo reikä mikä tuossa on ei ole vahinko vaan virallinen kulkuaukko sokkelin sisälle.

 

20150802_145906

Tältä täällä näyttää tätä nykyjä.

 

20150802_122956

Isäntä kielsi koskemasta märkään laastiin. Tihulaiset heti hommissa.

 

20150802_122612

Isäntä käski myös tuomaan rautakaupasta hanskat. No minäpä toin. Ei kuulema suostu viemään töihin.

 

Tänään muuten heräsin siihen näkyyn, kun hämähäkin pirulainen kipitteli pitkin rintavarustustani. Oli muuten aika tehokas startti sängystä. Patenttiratkaisu löydetty aamu-unisuuteen. Kerroinko jo mitä mieltä minä olen hämähäkeistä?

Vielä luontonurkassa taas kiva kuva mönkijästä. Nyt se on vaihtanut karmosiininpunaisen teräsmiesviitan metalliväreihin.

Seuraavalla kerralla vihdoin juttua sisustamisesta ja isännästä ja isännän sisustamisesta. Huaah. Nyt nimittäin aletaan vääntämään, ja isolla vaihteella. Onneksi talvi on pitkä…

 

20150728_155508

Metallivärit on tämän hetken trendi.

 

0

Montusta nousee

Valoa laastitunnelin päässä. Optimistiset arviot sokkelin valmistumiselle ennustavat viimeisen harkon muurautuvan muutaman seuraavan päivän aikana. Isäntä on ollut hepuleissa kuin pentu sokeriövereissä. Kummasti jalka nousee ja suu käy, kun koitti vihdoin perjantai ja viikonloppuna ei pitäisi sataa. Tietenkin sitä vettä tuli vähän joka päivänä. Isännän uusi teoria on, että meidän betonimyllyssä on joku magneettikenttä, joka vetää vettä puoleensa aina, kun sen käynnistää. Jäämme odottamaan empiirisiä tutkimustuloksia.

Muutoin tämä viikko on mennyt hirsipinojen muovipressuja asetellessa. Joko tuuli riepottelee muovit miten sattuu, taikka sitten sade muodostaa pressuihin kahluualtaita, jotka taas vetävät peitteet ihan vänkyrälle ja hirret jää sateen armoille. Siellä on sitten kiva lönkytellä sateessa läpimärkänä repimässä pressuja ojennukseen, ettei talo lahoa jo ennen pystyttämistä. Vielä kesäkuussa ajattelin optimistisesti, että sade loppuu heinäkuussa, joten pressuviritelmiä tarvii vain väliaikaisesti alkukesän sateiden takia. Juu ei. Alistuin vihdoin tosiasioiden äärellä ja tällä viikolla otin tehtäväkseni väsätä laudoista kaiken maailman hökötyksiä pressujen alle, jotta vesi valuisi maahan, eikä muovien väleistä suoraan hirsien päälle.

Tämän lisäksi olen keksinyt tälle viikolle uuden fitness-lajin, kahvakuulat on niin pasé! Samoin hirsien halailu. Tämän viikon sporttivartissa otetaan 8 paunan pitkävartinen leka, yksi alumiinikiila ja hervoton vuori koivupöllejä. Kiila naputellaan pystyyn sopivan isoon koivupölliin ja sitä sitten mäiskitään menemään metrisellä lekalla. Näin saadaan kiva syysmyrskysadetakkikroppa käden käänteessä. Ja mitä huonompi sihti sen parempi, saa huitoa menemään vielä pidempään ja myös rehkiä nostelemalla kumoon kaatunutta pölliä paikoilleen. Liikunnanohjatermistössä tämä olisi nyt varmaan sitä funktionaalista harjoittelua, tosi trendikästä siis.

 

20150716_131552

Viikon treenikapulat. Lentää muuten hiki.

 

Viikon yllätysvieras kävi tässä muutama päivä sitten. Talitintin reppana oli lentänyt tuulikaapin ja eteisen kautta ihan tupaan asti. Pääsi onneksi aika pian kyllä ikkunasta takaisin pihalle.

 

20150714_150831

Pikavierailija. Huomatkaa retro sokeripalalaatikko.

 

Isäntä sai tänään vihdoin koko kesän ajan mankumansa raksaradion. Meikäläinen sai vipinää kinttuihin siinä vaiheessa, kun mokoma uhkasi viedä vanhan Troubadurini pihalle kaiken laastin sun muun rakennusryöhnän sekaan vettymään. Hilpasin sitten halpahalliin hakemaan soittomööpeliä, olihan se kieltämättä kivempaa raapia sitä laastia harkkojen uriin, kun radio naukaa vieressä 70-luvun diskohittejä.

Isäntä alkaa olemaan aika räävittömässä kesäkunnossa. 15 tunnin työpäivät ja meikäläisen onneton muonitus ovat kuorineet varsinaisen kesäkarjun. Meikäläinen juokseekin sitten kuin pieni rasvainen porsas Isännän perässä vatsalihaksia hipelöimässä.

Sokkelin myötä alkaa myös taju talon koosta kasvaa, kun huoneiden koot alkavat näkyä sokkelin noustessa. Ja faktahan on, että talo on ihan holtittoman iso. Imurointivuoroista tulee varmaan hyvä vääntö. Keittiöön mahtuisi entinen luukkumme kokonaan. Kuisti on pienen yksiön kokoinen ja meillä on yksi kokonainen huone, jolle ei ole vielä keksitty yhtään mitään tekemistä, paitsi, että tietenkin omin sen omaan käyttööni verukkeella ”työhuone”. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Varmaan teen siellä palapelejä.

 

20150719_200116

Tältä näyttää tänään. Kuisti puuttuu vielä, se tullee pian.

 

20150719_200204

Tämä loota talon keskellä on uuninpohja. Se tulee täyteen kiviä ja sen varaan muurataan keittiön leivinuuni ja olkkariin kakluuni. Taikka vaihtoehtoisesti tuohon voisi laittaa porealtaan. Vaikeita päätöksiä…

 

20150719_200156

Meikäläisen työhuone. Tai jotain.Vaateuone? Varasto?

 

20150719_200241

Keittiö on niin iso, ettei sitä saa edes kokonaisena kuvaan. Isännän mielestä liian iso. Mun mielestä täydellinen.

 

Seuraavaksi sitten taas kaivuri pihalle hoitamaan loput mylläykset ja sitten päästään taas pinoamaan niitä hirsiä. Tällä kertaa ehkä ihan talon muotoon. Selkää pakottaa jo pelkkä ajatus.

Tsuudiluu!