2

Viime viikkojen tapahtumia

Kaksi kuukautta koulua takana ja meikäläinen alkaa olemaan aika kaluttua tavaraa aamuheräämisien ja iltariekkumisien jäljiltä. Isäntää käy vähän sääliksi, kun reppana riepu joutuu elämään räjähdysvaaran vaikutuspiirissä. Pientä väsymystä ilmassa. Oli yllättäen Isäntä aika mielissään, kun yksi viikonloppu oli meikäläisellä ääni poissa paikallisflunssan vuoksi.

Tontilla on päälipuolin tapahtunut aika vähän, mutta pinnan alla on möyhitty monen kymmenen metrin verran. Muutama viikko sitten tontille lyllersi viimein kaivonporauskone maalämpöpumpun reikää kaivamaan. Ja jottei mikään menisi heti ykkösellä oikein niin saatiin muutama tunti ähveltää menemään, jotta saatiin masiinalle vettä porakaivosta. Vettä tarvitaan kaivuuseen liukastimena, jottei pora hirtä kiinni maan uumenissa. No kun vesi saatiin lopulta kytkettyä kaikkien irronneiden letkunpätkien uudelleenkiinnityksen jälkeen, alkoi tuota elämän eliksiiriä tulemaan sitten joka suunnasta. Taivas nimittäin repesi niin, että kastuin läpimäräksi alle viidessä minuutissa. Vähän kävi sääliksi kaivuripoikaa, joka joutui kökkimään masiinan vieressä koko sateen ajan. Itse karkasin kissanaisen ketteryydellä sisätiloihin. Kaivo porautui lopulta siinä aille 5 tunnissa. Reikä on sen 109 metriä syvä ja sillä pitäisi sitten lämmittää koko tönö jonakin päivänä. Päällepäin maan alle piilotetusta aukosta ei kieli muu kuin sokkeliin lätkäisty metallilevy, joka kertoo kaivon paikan. Päästiin siinä mielessä halvalla, että peruskallio tuli vastaan jo 1,5 metrin kohdalla. Joissain paikoissa saa kuulema kaivaa liki 30 metriä maata ennen kuin kosahtaa kallioon. Ja kun jokainen multametri maksaa n. 30€ kipale niin voi laskea, että tulee ihan hulppeasti lisähintaa kaverille.

 

20150918_100036

Sieltä se kone lylleröi. Vasemmalla porauksen jäteliejusäiliö.

 

20150918_102233

Siinä se poksutti muutaman tunnin.

 

20150918_144114

Maailman suurin jakoavain. Oli kyynärvarren mittainen.

 

Maatäytöt on lähes valmiita. Ainakin siihen kuntoon on sokkelin ympärys saatu, että hirsien latomisen voi sen puolesta aloittaa. Männä viikolla isäntä askarteli myös viimeiset valumuotit sokkelin kulkuaukkojen päälle sekä uuninpohjan ja kuistin lattiavaluihin. Betoniauto kutsuttiin jälleen paikalle, koska todettiin, että tulee saman verran hintaa, kuin jos itse rupeaisi myllyn kanssa leipomaan. Viime kerralla, kun betonia valutettiin anturamuotteihin sattui kohdalle todella leppoisa kuski, joka jutteli niitä näitä ajan kulukseen ja betonitkin laski niin siististi, että olisi isoäidillekin kelvannut. Tällä kertaa oli uusi kuski ja sillä oletettavasti kiire kotia, olihan kellokin jo melkein kolme. Betonia tuli nimittäin tuutista sellaista vauhtia, että alta pois. Itse yritin jotenkin vibran kanssa ehtiä perässä tökkimässä betonivuoria tasaiseksi, kun isäntä meni jöötin kanssa edeltä. Hikihän siinä tuli. Betonia lenteli varmaan kolmannes pitkin sokkelin seiniä ja soratäytteitä. Loput ylijäämäbetonit kuski runttasi mitään kyselemättä sokkelin sisälle, josta sitä oli sitten oiken mukava yrittää lapioida pihalle. Ei nimittäin paina tuo tavara yhtään, ei.

 

20151004_140227

Isäntä värkkää betonimuotteja.

 

20151005_155623

Siihen runttasi kuski loput betonit. Onneksi ei ollut enemmän. Ja onneksi isännällä sattui olemaan muovikäärettä juuri tuossa lojumassa. Muutoin olisi kinttaantunut sepeliin.

 

20151005_153558

Ja Koira tietenkin otti ja hyppäsi märkään valuun. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Harmillisesti en juuri siinä hetkessä vibran kanssa heiluessa ehtinyt ikuistamaan hetkeä.

 

20151005_155615

Uuninpohja.

 

20151005_162223

Kuisti.

 

Isäntä oli myös muutaman päivän sairaslomalla mystisen viruksen takia. Taisi olla hetkellinen työallergia-kohtaus. Ei kuumetta eikä ees flunssan oireita. Myöskään lekurin verikokeissa ei löytynyt mitään. Silti oli kuin jyrän alle jäänyt puolen viikkoa. Eli ei se Isäntäkään ihan loputtomiin jaksa veuhtoa. Kolmen päivän sairastamisen jälkeen sänky näytti lähinnä siltä, että Senyor Dalí olisi käynyt visiitillä.

 

Kuin kaksi marjaa…

20150924_215538

1379

 

 

0

Itärintamalta ei mitään uutta

Juup, sokkeli on nyt valmis. Huraa. Sitten seursi slammaus eli rappaus eli harkkokakun kuorruttaminen laastilla ja ensimmäisten routalevyjen lätkiminen paikoilleen. Ei liity sisustamiseen, eli tylsää. Seuraavaksi pitäisi saada taas kaivurisetä tontille, jotta tungetaan sokkeli maan alle. Meikäläinen on viettänyt päivänsä paukuttamalla nauloja irti loputtomasta lautakasasta ja surffailemalla nettikaupoissa. Sanottakoon, että kolmen kuukauden heiluminen keskenään lomalla keskellä pöpelikköä on alkanut tehdä tehtävänsä ja nyt alkaa jo työjalkaa vipattamaan.

 

20150721_131144_2

Muovi tuli taloon. Routalevyä menee rapiat 300m2!! Se siitä, ei muovia meidän taloon -ideasta.

 

20150725_125643

Kuisti. Sanoinko tosiaan, että se on iso? Referenssikokona toimii 24 kiloinen koira.

 

20150721_194837_2

Tässä laastimuodostelmassa on yksi meikäläisen kauhoma satsi. Jaa, mikä niistä?

 

20150721_194659_2

Torttu.

 

20150725_201817

Historiallinen viimeinen harkko menossa paikoilleen. Enää pitää rakentaa vain koko talo.

 

20150728_150324

Patolevyrullia. Nämät ripustetaan sokkelin ulkoseinälle. Tuoksuvat ihan järkyttävän hyvälle. Nuuskin niitä noin kerran päivässä. Joku kukkaisaromi…?!?

 

20150728_183147

Tässä nyt vielä näyte isännän rappaamisesta. Todettakoon, että meillä kyllä roiskui huomattavasti enemmän itse muurausvaiheessa.

 

20150728_185319

Siinä se kyykkää ja minä kyttään. Perus työnjako.

 

Kynnen aluset on jo toista viikkoa pikimustina. Joo, mustikkakausi on korkattu. Meikäläinen lähinnä pimahtaa, kun näkee sen valtavan sinisenpuhuvan pallomeren, joka alkaa heti tien toiselta puolelta. Siellä on käkitty jo viikon verran hanuri pystyssä. Oman lisäjännän poimintaan tuo tietenkin Koira.  Isännän ryökäle tietenkin opetti karvapallon heti ensimmäisellä hamstrausreissulla syömään mustikoita suoraan mättäästä. Nerokasta. Karvasankari ilmestyy nykyään aina tietenkin juuri siihen paikkaan, jossa meikäläinen on kynimässä varpuja. Karvaisella supertutkallansa se rötkäle paikallistaa tottakai kaikista isoimmat ja mehevimmät marjakaverit. Ja sinne katoavat mokoman kitaan parhaat päältä ja loput poljetaan soseeksi. Olisi Isäntä voinut edes opettaa turjakkeen etsimään tryffeleitä. Tai kultaa. Tai edes kanttarelleja.

 

20150722_185800

Oliko siitä joskus puhetta, että isäntä on likamagneetti?

 

Sisätiloissa taistelu mutaa vastaan on muuttunut taisteluksi laastipölyä vastaan. Sitä on sellainen tasainen kerros aivan kaiken päällä ja, kun yleinen sanonta on, että raksapölyn hävittämiseen menee se vuosi niin arvata voi ollaanko voitolla. Myös meikäläisen rintamalinja likaisten raksavaatteitten kanssa on pettänyt useamman kerran ja Isäntä on pahimmillaan päässyt sängylle asti laastipölyisissä vermeissä. Pitäisi ottaa vastarynnäkkö kuistille mopin kanssa. Sitten joskus.

Pellolle muuton jälkeen teknologia on omituista kyllä lisääntynyt meidän huushollissa. Ensin tuli valvontakamera, jolla voi viedä naapurikyttäämisen taas uudelle tasolle: nykyään ei tarvitse edes nousta sängystä kyyläämään, vaan senkin voi hoitaa netin välityksellä. Kätevää. Sitten tuli sähköhammasharja. Vaaleanpunainen sellainen, ihan Isännän kiusaksi. Tänään pääsin pällistelemään uutta pyykinpesukonetta, pulsaattori sellaista. Kyseessä on siis pesukone, jota pystyy käyttämään myös luolamiesolosuhteissa. Kone käyttää sähköä normitöpökällä ja vedet lämmitetään ja kaadetaan koneeseen ite. Pömpeli pumppaa kyllä ne itse sitten ulos. Meikäläisten masiina on vielä sen verran luksusversio, että siinä on vielä sivussa linko. Ja on muuten aikas tehokas värkki, putsaantuu nimittäin raksavaatteetkin. Vähän käytön aloitusta viivästytti ainoastaan viroksi painettu käyttöohje, jota piti kääntää nettisanakirjan avulla ja tihrustaa luuppi silmässä, sen verran pientä oli kuvapräntti.

 

20150802_202121

Uusin pirttihirmu. Teknolookia saapui tupaan.

 

Ja sitten viikon sporttivarttiosio. Muistatteko Suzanne Sommersin ja thighmasterin? Niiiin pasé. Raksa-Irmojen sporttivartti on kehittänyt uuden metodin saada teräspakarat ja terästorson: Otetaan tukku 10mm harjaterästä. Haetaan kaupasta isoimmat pulttisakset mitä löytyy ja ruvetaan saksimaan rautatikkuja. Saa nimittäin punnertaa koko rahan edestä. Kun yhdessä asennossa väsyy niin voi vaihtaa seuraavaan vaiheeseen. Alla näytteitä eri tekniikoista.

 

20150525_190329

Isännän suosittelema sivukyykky.

 

20150728_181635_2

Oma suosikkini runttaa reittä vasten-tekniikka.

 

20150728_182500_2

Äiti, mä en haluu enää-metodi.

 

Kun rautojen pätkiminen onnistuu suzannesomersilaisittain sisäreisillä pihtejä rutistamalla, voidaan pitää tauko ja siirtyä syömään nauloja.

Tähän vielä viimeisimmät kuvat työmaalta. Normaalisti routalevyt pultataan seinään joillain erikoisruuveilla, jotka tietenkin maksaa mansikoita. Isäntä, pihi kun on, keksi oman metodin. Laastia vaan niskaan ja menoksi. Kerroinko, että isäntä suhtautuu laastiin ja oliiviöljyyn kuin jeesusteippiin.

 

20150802_123758

Siinä, ja tuo reikä mikä tuossa on ei ole vahinko vaan virallinen kulkuaukko sokkelin sisälle.

 

20150802_145906

Tältä täällä näyttää tätä nykyjä.

 

20150802_122956

Isäntä kielsi koskemasta märkään laastiin. Tihulaiset heti hommissa.

 

20150802_122612

Isäntä käski myös tuomaan rautakaupasta hanskat. No minäpä toin. Ei kuulema suostu viemään töihin.

 

Tänään muuten heräsin siihen näkyyn, kun hämähäkin pirulainen kipitteli pitkin rintavarustustani. Oli muuten aika tehokas startti sängystä. Patenttiratkaisu löydetty aamu-unisuuteen. Kerroinko jo mitä mieltä minä olen hämähäkeistä?

Vielä luontonurkassa taas kiva kuva mönkijästä. Nyt se on vaihtanut karmosiininpunaisen teräsmiesviitan metalliväreihin.

Seuraavalla kerralla vihdoin juttua sisustamisesta ja isännästä ja isännän sisustamisesta. Huaah. Nyt nimittäin aletaan vääntämään, ja isolla vaihteella. Onneksi talvi on pitkä…

 

20150728_155508

Metallivärit on tämän hetken trendi.

 

0

Montusta nousee

Valoa laastitunnelin päässä. Optimistiset arviot sokkelin valmistumiselle ennustavat viimeisen harkon muurautuvan muutaman seuraavan päivän aikana. Isäntä on ollut hepuleissa kuin pentu sokeriövereissä. Kummasti jalka nousee ja suu käy, kun koitti vihdoin perjantai ja viikonloppuna ei pitäisi sataa. Tietenkin sitä vettä tuli vähän joka päivänä. Isännän uusi teoria on, että meidän betonimyllyssä on joku magneettikenttä, joka vetää vettä puoleensa aina, kun sen käynnistää. Jäämme odottamaan empiirisiä tutkimustuloksia.

Muutoin tämä viikko on mennyt hirsipinojen muovipressuja asetellessa. Joko tuuli riepottelee muovit miten sattuu, taikka sitten sade muodostaa pressuihin kahluualtaita, jotka taas vetävät peitteet ihan vänkyrälle ja hirret jää sateen armoille. Siellä on sitten kiva lönkytellä sateessa läpimärkänä repimässä pressuja ojennukseen, ettei talo lahoa jo ennen pystyttämistä. Vielä kesäkuussa ajattelin optimistisesti, että sade loppuu heinäkuussa, joten pressuviritelmiä tarvii vain väliaikaisesti alkukesän sateiden takia. Juu ei. Alistuin vihdoin tosiasioiden äärellä ja tällä viikolla otin tehtäväkseni väsätä laudoista kaiken maailman hökötyksiä pressujen alle, jotta vesi valuisi maahan, eikä muovien väleistä suoraan hirsien päälle.

Tämän lisäksi olen keksinyt tälle viikolle uuden fitness-lajin, kahvakuulat on niin pasé! Samoin hirsien halailu. Tämän viikon sporttivartissa otetaan 8 paunan pitkävartinen leka, yksi alumiinikiila ja hervoton vuori koivupöllejä. Kiila naputellaan pystyyn sopivan isoon koivupölliin ja sitä sitten mäiskitään menemään metrisellä lekalla. Näin saadaan kiva syysmyrskysadetakkikroppa käden käänteessä. Ja mitä huonompi sihti sen parempi, saa huitoa menemään vielä pidempään ja myös rehkiä nostelemalla kumoon kaatunutta pölliä paikoilleen. Liikunnanohjatermistössä tämä olisi nyt varmaan sitä funktionaalista harjoittelua, tosi trendikästä siis.

 

20150716_131552

Viikon treenikapulat. Lentää muuten hiki.

 

Viikon yllätysvieras kävi tässä muutama päivä sitten. Talitintin reppana oli lentänyt tuulikaapin ja eteisen kautta ihan tupaan asti. Pääsi onneksi aika pian kyllä ikkunasta takaisin pihalle.

 

20150714_150831

Pikavierailija. Huomatkaa retro sokeripalalaatikko.

 

Isäntä sai tänään vihdoin koko kesän ajan mankumansa raksaradion. Meikäläinen sai vipinää kinttuihin siinä vaiheessa, kun mokoma uhkasi viedä vanhan Troubadurini pihalle kaiken laastin sun muun rakennusryöhnän sekaan vettymään. Hilpasin sitten halpahalliin hakemaan soittomööpeliä, olihan se kieltämättä kivempaa raapia sitä laastia harkkojen uriin, kun radio naukaa vieressä 70-luvun diskohittejä.

Isäntä alkaa olemaan aika räävittömässä kesäkunnossa. 15 tunnin työpäivät ja meikäläisen onneton muonitus ovat kuorineet varsinaisen kesäkarjun. Meikäläinen juokseekin sitten kuin pieni rasvainen porsas Isännän perässä vatsalihaksia hipelöimässä.

Sokkelin myötä alkaa myös taju talon koosta kasvaa, kun huoneiden koot alkavat näkyä sokkelin noustessa. Ja faktahan on, että talo on ihan holtittoman iso. Imurointivuoroista tulee varmaan hyvä vääntö. Keittiöön mahtuisi entinen luukkumme kokonaan. Kuisti on pienen yksiön kokoinen ja meillä on yksi kokonainen huone, jolle ei ole vielä keksitty yhtään mitään tekemistä, paitsi, että tietenkin omin sen omaan käyttööni verukkeella ”työhuone”. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Varmaan teen siellä palapelejä.

 

20150719_200116

Tältä näyttää tänään. Kuisti puuttuu vielä, se tullee pian.

 

20150719_200204

Tämä loota talon keskellä on uuninpohja. Se tulee täyteen kiviä ja sen varaan muurataan keittiön leivinuuni ja olkkariin kakluuni. Taikka vaihtoehtoisesti tuohon voisi laittaa porealtaan. Vaikeita päätöksiä…

 

20150719_200156

Meikäläisen työhuone. Tai jotain.Vaateuone? Varasto?

 

20150719_200241

Keittiö on niin iso, ettei sitä saa edes kokonaisena kuvaan. Isännän mielestä liian iso. Mun mielestä täydellinen.

 

Seuraavaksi sitten taas kaivuri pihalle hoitamaan loput mylläykset ja sitten päästään taas pinoamaan niitä hirsiä. Tällä kertaa ehkä ihan talon muotoon. Selkää pakottaa jo pelkkä ajatus.

Tsuudiluu!

0

Ai kato, tänään sataa…

Tulipa tässä mieleen eräs kesäpäivä muutama vuosi sitten Etelä-Espanjassa. Oli pilvistä. Siis sellaista pilvistä, että aurinkoa ei näkynyt. Ja koko kylä ulisi, että onpa kauhea keli, että oikein masentaa. Ahdistaa. Ei jaksa tehdä mitään. Siellä kun ei olla totuttu niin huonoon kesäsäähän. Kyseistä säätä kesti päivän.

Jos ette siis tiennyt niin täälä sataa, jatkuvasti. Isäntä laskeskeli, että tähän mennessä sade on viivyttänyt rakennushommia kolmisen viikkoa. Tälläkin hetkellä sataa. Luulen, että Kellyn Genekin potkisi jo tässä vaiheessa lyhtypylväitä ja puisi nyrkkiä lätäköissä hyppimisen sijaan. Aikataulujen suunnittelu saati noudattaminen on aivan turhaa. Eräs ystäväni ehti jo haistattamaan Forecan täsmäsäälle sosiaalimediassa, yhdyn mielipiteeseen. Ihan sama mitä lupaavat, yleensä tulee päinvastaista. Suunnittelepa siinä sitten viikon työlistaa.

Isäntä kärsii säiden takia varsinaisesta Dr Jekyll & Mr Hyde syndroomasta. Jos pihalla ei pääse tekemään mitään sateen vuoksi niin herra on kuin paraskin persauksiin puraistu ahma, ja nenä aivan solmussa. Aurinkoisella säällä lentää sekä laasti että läppä ja harkkopinojen välistä voi kuulla epämääräistä flamencoulinaa, kun isäntä rallattelee menemään tyytyväisenä. Noh, ne aurinkoiset päivät voikin sitten laskea vasemman käden sormilla.

On tässä kyllä jo saatu jotain aikaankin, perustuksista on muurattu jo selkeästi yli puolet. Olisi varmaan jo valmis viikko sitten, jollei sataisi. Itsekin olen päässyt heilumaan laastikauhan kanssa, samanlaista töhkää, kuin vähän tukevampi piirakkataikina. Aika lähellä nuolijan kanssa heilumista. Välineet vain isompaa eli painavamaa kaliiperia. Leivonnaisharrastuneisuudesta on siis tässä vaiheessa hyötyä.

 

20150704_212211

Olin päivän poissa. Tämä ilmestyi sillä välin. Sieltä se taloa punnertaa, näköjään ilman emännän neuvontaakin.

 

20150705_131800

Vaarin kauhalla tulloopi hyvä talo.

 

20150705_125434

Päätettiin hyödyntää maailmallakin trendikästä lapsityövoimaa.

 

20150713_181859

Tänään paistoi aurinko. Ainakin 25 minuuttia.

 

20150705_133624

Työnjohtaja. Isäntä ihan itse teki.

 

Sadepäivinä on hyvä tehdä taustakartoitusta. Sunnuntaina käytiin tutkimassa Metsäkylän Navetan varastoja Hattulassa. Sieltä varmaan pitää hakea jotain sälää, sitten kun tulee sisustusjutut ajankohtaiseksi. Ainakin oville todennäköisesti on tarvetta, kun pitää rakentaa uusi kylppäri, vaikka ovat kyllä aika tyyriitä tuolla. Lisäksi löydettiin ratkaisu miten päästään eroon kiljuvan valkoisista sähköjohdoista, jotka eivät tämän talon fengshuihin sovi. Sisustuskansio sai vihdoin tuote-esitteistä ensimmäiset täytteensä. Jes!

 

20150712_134126

Jamaicalainen alpakka? Tilan pihalla.

 

20150712_144030

Tätä antiikkijohtoa tulee meidän seiniin, sitä saa myös eri värisinä! Juhuu! Ja juuri kun ajattelin, että Isäntä ei ikinä suostu niin se tuli sitä itse ehdottamaan.

 

20150713_150355

Loppuun iso metsämansikka. Tämä näkyy meidän keittiön ikkunasta, myös mustikkaa pupelsin tänään.

 

0

Talo läks

Iiik! Se on poissa! Talo katosi. Torstaiaamulla herättiin ennen seiskaa kärräämään viimeisiä lattiapalkkeja lautapinoon, ennen kuin kaivajasetä tuli tökkimään sokkelin nurin. Vähän kieltämättä joo väsytti. Meidän ihanasta maankaivajasedästä kaivautui sokkelin purkamisen jälkeen myös pätevä metsuri. Kuusinumeroista laskua odotellessa…Osaisikohan se myös tiskata?

 

Torstai aamu klo. Aivan Liian Aikaisin.

Torstai aamu klo:AivanLiianAikaisin.

 

Stairway to melkein heaven.

Olisin halunnut säästää tämänkin hienouden.

 

IMG_3028

Siinä kaikki mitä talosta on jäljellä. Tuo kivikasa löytyi rappusten sisältä.

 

Torstai illalla kotiin tullessa.

Torstai illalla kotiin tullessa.

 

Vanha sokkeli irtosi oikein nätteinä palasina. Vaikka inhoan betonirakentamista noin yleisesti, niin jostain syystä vanha ja kulahtanut betoniroina on todella upea puutarhaelementti.

 

IMG_3035

Meidän omat roomalaisrauniot.

 

IMG_3036

Kiviä.

 

IMG_3037

Takana mökki. Edessä fitness-poseeraava koira.

 

IMG_3039

Rauniopiha.

 

Tänään ruvettiin jo visioimaan kivipinosta joko rappusia taikka sitten siroa puutarhatyöpöytää. Poishan noita ei heitetä!

Nyt piha on siis kivan kuravellin peitossa. Sellaista kuravelliä, joka päästelee pussausääniä, kun sitä pitkin sutii kumisaappailla. Maanantaina kaivettiin, tai siis setä kaivoi sen avaruusmoduulin, eli kakkapömpelin maan alle ja liitti siihen putket osuuskunnan verkosta. Paikalla oli myös osuuskunnan oma heebo, joka teki ne ensimmäiset liitokset itse siihen runkolinjaan. Sillä pitäähän jokaista työvaihetta kohden olla oma työntekijäheebonsa. Kaivajasetä teki sitten loput. Ja siinähän meni sitten koko päivä. Aamupäivä kuului jatkuvaa kalkatusta pöpelitköstä, kun äijät vaan poltti kessua ja juorusi kraaterin reunalla. Just. Samaan aikaan toisaalla meikäläinen reuhkasi ja ähisi menemään talon kimpussa kuin viimestä päivää. No kuulin sitten jälkikäteen, että siellä ei meinannut jätevesilinja lopettaa juoksemista ja sen takia hommat seisoivat. Iltahommiksihan se sitten venyi. Taisi kaivurin moottori sammua siinä klo 20 ja jotain. Ja meikäläinen tietenkin laskemassa hiki otsalla tämänkin päivän hintalappua. Tuntiliksoilla nimittäin mennään.

 

IMG_2997

Tuossa se kraateri. Noista putkista otetaan meidän vesi- ja viemariliitännät. Aika pikkasilta näyttävät.

 

Pömpeli.

Pömpeli.

Nämä kaverit ovat sulkuventtiileitä. Toinen on käyttövedelle ja toinen viemärille. Ovat tosin identtiset. Nämät sitten nököttävät tontin reunassa.

Nämä kaverit ovat sulkuventtiileitä. Toinen on käyttövedelle ja toinen viemärille. Ovat tosin identtiset. Nämät sitten nököttävät tontin reunassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_3002

Siinä meni sammalnurmipiha. Isäntä kyllä varotteli etukäteen. Auttaisikohan, jos pyytäisi kaivajasetää ajelemaan vähän nätimmin?

 

Pienet urat. Koira referenssikokona.

Pienet urat päivän päätteeksi. Koira referenssikokona.

 

Seuraava yö saatiin jännätä pysyykö se kuumoduuli telakoituneena maan sisälle vai pullahtaako se yön aikana ylös. Efekti on kuulema samanlainen, kuin sillon pentuna, kun itseänsä viihdytti mökillä tunkemalla tyhjää muovipulloa veden alle. Vauhdillahan se sieltä ylös lensi. Nykyisillä pulloilla ei varmaan tuokaan hupi enää onnistu. Aamulla ei onneksi tarvinnut kiivetä hakemaan muovitonkkaa saunan katolta, vaan se oli pysynyt kiltisti paikoillaan.

Torstaina sokkelishöyn jälkeen soitettiin meidän rakennesuunnittelija/työnjohtaja/sähkösuunnittelija paikalle työnjohtajan ominaisuudessa. Päästiin VIHDOIN rakennushommiin. Tavallaan. Eli ruvettiin mallailemaan taloa paikoileen. Siis kepeillä. Siinähän sitten meni muutama tunti, kun piti mitata etäisyyksiä tiestä ja sitten meikäläinen ei tietenkään ollut tyytyväinen sijaintiin ja sitten siiretään metrillä sinne ja puolella tuonne ja käännetään vähän näin ja noin. No parempi siirrellä nyt kuin sitten, kun sokkeli on jo puoliksi muurattuna. Jes, kohta pääsee ostamaan siis verhoja ja valitsemaan tapetteja. Jahuu! Ja kuisti on muuten pienen kaupunkilaisyksiön kokoinen. Hyvähyvä. Kepukoitten jälkeen miesväki alkoi horisemaan nollapisteistä ja korotuksista ja anturatasoista ja pintavesien johtamisista. Hohhoijaa. Herättäkää, kun on seinät paikoillaan.

Me asutaan tällä hetkellä siis saunamökissä, jossa on nimensä mukaisesti sauna, ja hyvä sellainen onkin. Vaikkakin pata rupeaa ärsyttävästi lykkimään savua sisään, jos palaa huonosti. Lisäksi mökissä on tupa, johon on ängetty kaikki plyysihuonekalut ja muu maallinen omaisuus. Ahdasta siis on, ja puolet tavaroista on yhä muuttolaatikoissa ja -kasseissa. Tällä hetkellä tupa muistuttaa lähinnä työmaakoppia, jossa on nätti pöytäliina ja liikaa likaisia astioita. Neliöitä on yhtä vähän, kuin kaupungissa asuessa, mutta mukavan kokoinen piha kompensoi kummasti. Juoksevaa vettä ei ole, joten vesi kiikutetaan huoltoasemalta ja pyykit pestään nyrkillä, taikka sitten kiikutetaan kaupunkiin ihan pesukoneeseen. Porakaivo on, mutta sen vesi on vielä testaamatta, joten sitä käytetään lähinnä saunomiseen ja tiskaamiseen.

Elämä on muuttunut mukavan mummoontuneeksi: iltaisin vahdataan säätiedotukset kaikilta kanavilta kuin parhaimmatkin maajussit kevätkylvöjen aikaan. Kummasti alkaa seuraavien päivien sää kiinnostaa, jos ohjelmassa on katon vaihtoa tai muuta ulkosouvaamista koko päivä. Uutisten ja säätiedotusten jälkeen lueskellaan yhdessä iltalukemistona Tokmannin mainoksia ja vertaillaan eri oksasilppureitten sun muitten härveleitten hintoja. Siinä vaiheessa isännältä loppuu yleensä virta ja tyynyjen välistä alkaa kuulua epämääräistä unituhinaa. Jaksan vieläkin huvittua siitä, miten kaupunkilaisesta tuppisuu-töllöaddiktista kuoriutuu luonnonhelmassa varsinainen duracel-pupu, joka ei malta istua sisällä yhtä menoa puolta tuntia pidempään. Lisäksi se on ruvennut taas puhua puputtamaan vanhaan kunnon Espanjan tahtiin. Eipä sovi villikarjua sulkea karsinaan.

Lopuksi vielä kuva kauas karauttavasta roskalavasta.

 

IMG_3009

Siellä se talo menee. Pai pai!