0

Zellige, armas zellige

Jos perjantaina unohtuu ottaa se lakisääteinen hermorelaksantti eli punaviinilasillinen, seurauksena on se, että lauantaiaamuna tulee herättyä %&#€]£@n aikaisin. Ja, koska kategorisesti kieltäydyn kastamasta jalkaani ulos sängystä viikonloppuna ennen aamukymmentä on ainoa vaihtoehto sängystä käsin sisustaminen. Varsinkin näinä aamuina, kun lämmitys on näköjään ollut pois päältä koko yön…

Parhaiten tämä käy niin, että otetaan virtuaaliyhteys yhtä sisustushulluun ystävään, joka on virallisesti nimetty tämän rakennusprojektin Sisustuspäälliköksi ja luonnollisesti hereillä yhtä %&#€]£@n aikaisin lauantaiaamuna kiitos selkäkrampin. Sitten aloitetaan sukellus sisustamisen loputtomaan karkkimaahan.

En ole ehkä mistään niin hepuleissa tämän rakennusprojektin suhteen kuin kylpyhuoneesta. Tämä ehkä johtuu siitä, että sitten sen jälkeen, kun täytin 16 ja muutin pois kotoa minulla ei ole ollut oikeaa kylpyhuonetta ja tämä trauma kantaa pitkälle. (Tähän oli tarkoitus viitata tulevaan kylpyhuoneeseen ja sen neliökokoon, mutta koska Isäntä ei ole vielä saanut aamukahviansa, joka vasta porisee keittimessä en voi tarkistaa virallista neliömäärää.)

Ensimmäisiä kylpyhuone visioita olen jo tännekin asti saanut, kuten tämä 1920-luvun Spa-yritelmäni.

Sen verran on projekti edennyt, että kalusteita jahdattiin pitkin Costa del Solin rannikkoa aina Marbellaa myöten. Lisäksi käsin liiskatut lattialaatat tilattiin Sevillasta asti, ja nämä kaunokaiset värjöttelevät tällä hetkellä pihan perällä.

20160718_113834

Tuollainen toveri laatta.

 

Koska 20-luvun spa sai hieman takaiskuja tähtitieteellisten kalustehintojen vuoksi, päätimme sisustustiimin kanssa suunnata katseemme hieman alemmas. Ja siitähän lähti sokka irti:

Ensin löytyi kauan etsitty lavuaari. Olen varmaan vuoden päivät plärännyt nettisivuja etsien inspiroivaa lavuaaria ja sitä vaan ei löydy. Paitsi nyt. Löysin siis Sevillalaisia käsin tehtyjä ja maalattuja lavuaareja, joita saa miljoonalla eri psykedeelisellä kuviolla maalattuna. Tämän aion upottaa johonkin vanhaan senkinromuun ja maalata senkinromun ehkä turkoosiksi.

 

cabecera-lc-07g

Näitä on ehkä muutama sata erilaista.

 

Seuraavaksi löysin marokkolaisia seinämosaiikkeja. Siis näitä.

 

09f0bafec51ceeed4232d5f1f315f645

Tässä uusin visio.

Löysin myös paikan, jossa voi itse väritellä geometrisia laattoja loputtomiin ja saada samalla pikkiriikkisen sekoamiskohtauksen värien määrästä ja valinnan mahdottomuudesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lattia on vihreä/vaaleanpunainen ja seinästä tulee kelta/turkoosi. Hyvin toimii!

 

bokraa1488004523

Tässä yksi seinälaattakandidaatti.

Ja näin kädenkäänteessä 20-luvun spa lensi romukoppaan ja tilalle astuu Spa al Andaluz. Eli tällä hetkellä haaveilen zellige-mosaiikkiseinästä ja messinkilyhdyistä sekä käsinmaalatuista lavuaareista, jotka muuten näköäjään maksavat tuolla etelässä sen 50€ kaukalo. Kuten Sisustuspäällikkö totesi, edes Ikeasta ei saa mitään tuolla rahalla.

P.S. Sisustuskaksikon karautettua täyteen laukkaan heräsi vihdoin Isäntä alias Sisustusmörkö, joka onnistui viidessä minuutissa ampumaan alas joka ikisen aamun aikana keksimämme sisustusidean. Enää edes lavuaari, jonka isäntä jo hyväksyi alustavasti ei kuulema miellytä silmää. Ja edellä nähtävä seinälaattakandidaatti tuo mieleen julkisen käymälän. Aha.

0

Koodinimi Kissatalo eli Sisustusretki Portugaliin vol I.

Pöytäkirjaan merkittäköön Isännän vastalause koskien tämän kertaista aihepiiriä. Sisustamisesta ja matkailusta länkyttäminen täyttävät kuulema rakennus-aihepiirin pahoinpitelyn sekä  väärinkäytön tunnusmerkit.

Kävimme siis joululoman loppuhuipennukseksi Suur-Isännän ja Suur-Emännän kanssa pyörimässä muutaman päivän Algarvessa Faron liepeillä. Vino verdeä tuli lipiteltyä ammattilaisen tavoin ja paluumatkalla lastiruumaan menevää tavaraa oli sellaiset kaksi matkalaukkua ja +37 kiloa enemmän kuin lähtiessä.

Suunnitelmista rahdata bidé-pytty peräpohjolaan luovuttiin pitkällisen harkinnan jälkeen. Tyydyimme siis trokaamaan ainoastaan pienehkön oliivipuulipaston ja muuta elintärkeää roipetta.

Algarve oli meille mitä mainioin: joka päivä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeat tammikuulle. Lisäksi omaan huoneeseeni kuuluva ensuite-kylpyamme teki matkasta suorastaan ekstaattisen. Historiallisen reissusta teki sen, ettei allekirjoittanut ostanut yhtään paria kenkiä ja ainoastaan yhden vaatekappaleen. Sisustustavaraa tuli sitten senkin edestä. Parkkeerasimme Suur-Isännän olutta myyvään läheiseen ruokapaikkaan ja suuntasimme tiemme sisustusparatiisiin, josta käytämme koodinimeä Kissatalo.

Pikainen päässälaskuinventaario paljastaa seuraavaa:

  • Uusi päiväpeitto, tuli tarpeeseen sillä etsin väliaikaista päiväpeittoa edellisen siekaleiksi repeytyneen tilalle. Tosin tämä päiväpeitto on kyllä niin hieno, että en taida raaskia ottaa sitä käyttöön. Eli ehkä siis reissun hyödyllisin ostos.
  • 4 hengen aamiaisastiasto, jokainen setti käsittää neljä erilaista astiaa, joista kahdelle emme ole edes Suur-Emännän kanssa keksineet mitään järkevää käyttötarkoitusta. Sillä kyllähän 30m2 metsäpirtissä pitää olla erikseen aamiaisastiasto.
  • 6 kpl juomalaseja, koska juomalaseja nyt vaan talossa pitää olla. Eikä mainita isännälle mitään niistä edellisistä juomalaseista, jotka olen edellisillä reissuilla ostanut. Tosin näitäkään ei oteta käyttöön, ennen kuin talo on valmis.
  • jouluvalosarja
  • toinen valosarja, joka ei ole niin jouluinen.
  • Posliinisia kaapinvetimiä 6kpl, joille ei ole mitään käyttötarkoitusta tässä vaiheessa.
  • syömäpuikot, koska raksalla tarvitaan ehdottomasti syömäpuikkoja.
  • suihkuverho. Kyllä, tämä oli erittäin tarpeellinen, varsinkin kun taloon tulee suihkukaappi.
  • Lasinen saippuapumppu, jota tosin ei varmaan ikinä pysty käyttämään, ettei Joku hajoita.
  • Toinen lasinen saippuapumppu, koska oli alennuksessa ja kivan vaaleanpunainen.
  • Miniatyyrikokoisia verhotupsuja, koska pidän verhotupsuista.
  • Muovinen tarjotin, jota tarvitaan ehdottomasti grillikautena tavaroiden kiikuttamiseen. Tai aamiaisen tarjoiluun vuoteeseen, kuten Isäntä totesi toiveikas ilme kasvoillaan.

 

img_2317

Aloitapa valikointi tuosta. Ja kaikki todellakin pitää hipelöidä läpi.

 

img_2329

Juomalasifinalisteista keskimmäinen voitti matkan eksoottiseen peräpohjolaan kera viiden toverinsa.

 

img_2306

Muutamat vetimet hyppäsivät kyytiin. Ei sitä tiedä, koska tulee tarpeeseen.

 

img_2278

Kylppäriosasto.

 

 

img_2290

Suihkuverhoja, tuo pandakaveri lähti saman tien mukaan. Oranssi verho lähti sen takana lymyävän Suur-Emännän matkaan.

 

img_2297

Verhoja

 

img_2295

Verhotupsut, nuo heikkouteni.

 

 

img_2321

Näitä kuolasin pitkään puutarhakäyttöön. Ovat muovisia nimittäin, joten ei haittaisi vaikka tuuli kaataisi. Mutta en raaskinut. Joku raja kai pitää olla?

 

 

 

img_2309

25 minuuttia pytingissä.

 

img_2327

Näitä astioita lähti kainaloon useampia. Jälkikäteen harmittaa, etten ottanut koko settiä sillä Isäntäkin innostui kuosista.

 

img_2328

Tarjotin. Tarvitsen ehdottomasti tarjottimen. Koska tarjotin.

 

img_2360

Joulu tuli taloon. Sotasaalis uskaltauduttiin levittämään esille Suur-Isännän vetäydyttyä levolle. Jottei Isäntä olisi jäänyt nuolemaan näppejään, ostimme laadukkaan mittanauhan tuliaisiksi. Ihan reilu jako, sanoisin.

 

img_2364

Päiväpeitto. Jota tosin ei voi käyttää, koska on liian hieno.  Piti vielä palata takaisin putiikkiin, koska olivat unohtaneet myydä ensimmäisellä kerralla.

 

img_2368

Saippuapullot ja juomalasit. Takana Suur-Emännän ostama korurasia ja verhotupsut.

 

img_2498

Syömäpuikot, valurautainen kissakoukku ja isännän mitta. Ja mitta on ihan oikea fiini merkki, siinä oli hälärit ja kaikki. Kompensoi mielestäni täydellisesti allekirjoittaneen roinamäärän.

img_2379

Vähemmän jouluinen valosarja, henkilökohtainen ja Suur-Emännän suosikki.

 

img_2527

Uusi aamiaisastiastomme. Oikeanpuolesten kaverien työnimet ovat tällä hetkellä teepussikuppi 1 ja teepussikuppi 2. Eli ei mitään hajua mitä noillakin tekee. Mutta ovat tosi kivat.

 

 

Lisäksi kuolasin ihanien ruusuteekuppien perään mutta päätimme Suur-Emännän kanssa, että paljon järkevämpää on lähteä etsimään niitä teenjuonnin mekasta, eli eräästä angolosaksisesta saarivaltiosta. Hear, hear.

 

img_2323

Ah, niin ruusuista.

Nämä kaikki löytyivät siis yhdestä ja samasta n. 80m2 sisustuskaupasta, jossa olemme vierailleet ehkä muutaman tusinan kerran. Hyvälaatuista tavaraa suomalaisittain naurettavaan hintaan. Ja joka kerralla haaviin tarttuu aika paljon asioita sillä valikoima vaihtuu taajaan ja jostain syystä aina osumme paikalle alennusmyyntien aikaan. Ja silloinhan on moraalinen velvollisuutemme tukea Portugalin kansantaloutta. Tällä kertaa melkein rikoimme ostosretkien kultaista Osta-vain-sen-verran-kuin-jaksat-kantaa-sääntöä. Onneksi auto oli parkkeerattu varsin lähelle ja itse olen ollut kaukaa viisas ja käynyt taajaan kuntosalilla.

 

img_2270

Sisustusmatkamme pyhiinvaelluskohde. Ja apua, niillä on nykyään myös nettikauppa. Tosin eivät toimita Suomeen. Huh!

 

Kun vielä visiitti vanhan autokaupan tilalle perustettuun osto- ja myyntiliikkeeseen poiki pienen lipaston kotiinviemisiksi oli sisustusretki virallisesti menestys. Siitä tulokkaasta lisää seuraavassa osassa…

 

 

0

Asiaa sisustamisesta, ja isännästä

Vihdoin. Nyt päästään olennaiseen, eli sisustamiseen ja tietenkin isännän kanssa vänkäämiseen.

Kuten olen jo todennut muutamaankin otteeseen, kaikki muu paitsi sisustaminen on turhaa. Nyt, kun olen kuukaudesta toiseen inissyt sisustuksen puutostilassani, voi asialle ruveta jopa tekemään jotain. Ja koska opiskelijabudetilla rakentaminen tarkoittaa sitä, että rahat on kuitenkin loppu tapettien ja verhojen ostovaiheessa, päätin suunnata kiinnostukseni sitä yhtä paikkaa kohtaan, joka on pakko saada ensimmäisenä toimintakuntoon, ja vaikka väkisin. Eli kylpyhuoneeseen. Vaikka nyrkkipyykin peseminen ja ulkohuussissa ravaaiminen on ihan mukavaa, niin rajansa kaikella.

Itse olen aina ollut ihan toivoton antiikkifriikki. Eli kaikki mikä näyttää vanhalta tai on vanhaa saa meikäläisen sekoamaan. Marssin siis suorinta tietä erääseen tassuammeita ja antiikkipönttöjä myyvään kylpyhuoneliikkeeseen kuolaamaan kromipintojen perään. Noin tuntia ja muutamaa sisustushepulia myöhemmin pääsin vihdoin pihalle 2 kilon esitekirjakuorman kanssa.

20150812_201118

Kylppäriraamattuni.

Lempilapseni työnimeksi tuli 1920-luvun spa. Nyt haetaan luksusta, jossa kromi kiiltää, vain höyrytetyt pyyhkeet puuttuvat ja hovimestari (lue Isäntä) kiikuttaa aamiaisen vuoteeseen.

vaalean vihreä

Tätä haetaan. Ehkä. Riippuu keneltä kysytään.

Ideana on siis tuoda paljon kromattua pintaa, posliinikahvaisia suihkusettejä ja 20-luvun laatoitusta. Noh. Isännän kanssa päästiin palaveeraamaan huolella jo työnimestä. Kuulema tuon aikakauden kylpyhuoneet ovat ihan hirveita. Aha. On sitten vissiin ihan käynyt useammassakin vai? Itse tein tietenkin sen kardinaalivirheen, että rupesin heti suureen ääneen visioimaan työnimestä. Olisi vaan pitänyt pitää suu supussa ja suunnitella hiljaa omassa nurkassa. Ja vasta siinä vaiheessa, kun itse en osaa päättää kahden eri pyyhekoukun välillä, kysyä tirehtöörin mielipidettä. Sen verran on viiden vuoden yhdessäolon evoluutio opettanut, että en lähde samantien vänkäämään apinan raivolla seinälaatan väristä, vaan palaan asiaan vaikka seuraavana päivänä. Taikka kahden kuukauden päästä. Yleensä siinä vaiheessa on jo mieli muuttunut ja Isäntä unohtanut, että alunperin inhosi ideaa. Otetaanpa esimerkkinä vaikka edellämainitussa kuvassa näkyvä lavuaariteline. Ensimmäinen reaktio oli ”EI H#%&@±§SSÄ.” Seuraavan kerran, kun esittelin ideaa seurasi lähinnä mietoa irvistelyä. Kun näytin viimein juuri yllä olevaa kuvaa, oli vastaanotto jo miedon pohtiva.

Toki sanottakoon, että Isännällä on ihan valideja vasta-argumentteja. Ensinnäkin ei kuulema halua asua museossa. Ihan ymmärrettävää. Tosin väitän aina, ettei talosta voi tulla museota, koska siinä asutaan nykyaikana ja nykyaikana talo täyttyy kuitenkin nykyaikaisesta roinasta. Seuraava, ja ehkä se vakuuttavin kortti on tietenkin finanssipolitiikka. Kylpyhuoneliikkeessä ollessani kyselin hieman hintoja. Olen esimerkiksi pikkupennusta asti fanittanut vanhanaikaisia wc-istuimia, joissa on katonrajassa se vesisäiliö ja naru josta vedetään. Koska naruista vetäminen on kivaa.

20150812_201201

Puhutaan siis tästä.

No edellämainitun kaltaiset viritykset irtoavat siinä 1700-2400€ hintaan. Juu. Siis se pömpeli mille kirjaimellisesti näytetään persettä. Hyvin piti naamapokeri, kun myyjä hinnan ilmoitti. Hetken aikaa mieltä kutkutti idea järjestää piilokamerajäynä Isännälle ja katsoa reaktiota, kun naama peruslukemilla selittäisin, että meille hankitaan muuten sellanen vessanpönttö, joka maksaa saman verran, kuin peltikattotarvikkeet yhteensä. Kieltämättä myös 1700€ lavuaarisettiä on vaikea perustella, kun eräästäkin naapurimaan sisustustavaraliikkeestä saa samaa virkaa toimittavia posliinitekeleitä kymmenen kertaa halvemmalla. Minulla on kallis maku, tiedetään. Mutta pitääkö sen nyt olla tähtitieteellinen?