0

Jaksaa, jaksaa…

Sen jälkeen, kun olen aloittanut koulun naapuripitäjässä jalometallien parissa ovat aamut alkaneet railakkaasti siinä 6.10 ja kotio pääsee yleensä siinä klo 22 tienoilla omista harrastetoiminnoista johtuen. Tästä johtuen ei blogi etene eikä myöskään talo nouse ainakaan meikäläisen osalta. Kun siihen vielä lisätään pimenevät syyskelit ja kylmenevät aamut niin marraskuuta odottaa kuin pikkupentu kalanmaksaöljyä. Positiivinen landelisä on ulkohuussissa jääkylmälle muovi-istuimelle istahtaminen aamutuimaan. Kummasti herää syvimmästäkin koomatilasta.

Isäntä jatkaa urheasti työmaan kimpussa, soran lapioiminen on vaihtunut mullan, taikka tämän tontin tapauksessa saven kärräämiseksi. Sokkelin sisätäytöt on siis saatu tehtyä ja nyt on ulkotäyttöjen vuoro. Ensin piti antura hukuttaa sepelin alle, sitten sadevesiputket sekaan ja routalevyt päälle. Sitten taas lisää sepeliä ja kuorrutetaan kerroskakku maakerroksella. Näihin pitää tietysti sitten saada sopivat kaadot ulospäin talosta, jotta maahan satava vesi valuisi jonnekin muualle kuin perustuksiin. Takaseinä saatiin valmiiksi viime viikonloppuna, tuttuun tapaan isännän sadatellessa lauantain niagara-sateita.

 

20150823_092020

Tässä vaiheessa kuistista on jo yli puolet täytetty…

 

20150828_201621

Vihdoin. Kuistin täyttöön meni 2 ja puoli rekallista sepeliä.

 

20150828_201625

Sisätäytöt siis vihdoin valmiina.

 

20150829_105638

Ulkopuolelle vähän routalevyä ja sadevesiputkea. Ja tietty sitä sepeliä.

 

20150906_113646

Vasemmalla nyt sitä ulkotäyttöä, musta muovi pitäisi saada peittoon.Vanha tuttu tamppauskone käytössä. Isänä mallailee tietty kaikki kaadot vimpan päälle noin millimetrin tarkkuudella. Meikäläinen naputtaa jalkaa vieressä.

 

20150906_123425

Isäntä duunaa, työnjohtaja valvoo.

 

Myös maalla voi näköjään olla meluavia seinänaapureita. Nyt kun ulkona alkaa ilmat kylmetä niin myös seinänaapurit ovat palanneet kesäretkiltä. Muutaman päivä sitten oli niin kovaääniset reivit, että piti  ruveta seinää monottamaan, kun ei enää töllöäkään kuullut. Sängyn viereisen väliseinäkkeen sisällä kuuluu nimittäin olevan nelijalkaisilla pikkukavereilla sellaset hipat, että kohta on varmaan seinässä reikä ja joku aamu rinnuksillani vipeltää hämähäkin sijaan autenttinen maalaishiiri. Viime päivinä olen muutaman kerran nähnyt kyseisen sankarin ihan livenä viipottamassa pitkin tuvan lattiaa. Pieni ja vikkelä on, mokoma. Aluksi oli mukamas ihan hauska ja hellyyttävä lisä maalla asumiseen. Kunnes alkoi pöydille papanointi. En tajua. Tyyppi papanoi suurin piirtein joka toisella askeleella, päätellen siitä vanasta mikä tiskipöydältä löytyy päivän päätteeksi. Ja koiran rakkineesta ei ole ollut mitään hyötyä tämän naapurin häätämisessä. Lähinnä lähtee karkuun, kun yritän usuttaa sitä hiiren säikyttelyyn tai vaan katselee vieressä maisemia, kun pallokorva rapistelee menemään leipäpussissa. Kyseessä on siis sama koiranturjake, joka ulkoilmaoloissa räyhää naapurit, lenkkeilijät, postinjakajat ja kilometrin päässä louskuttavat naapurin koirat, vaanii ja pistelee kärpäsiä poskeensa sekä kaivaa puolen metrin kraatereita maahan pikkunisäkkäitten perässä. Juup.

 

Ja koska uudesta yllärinaapurista ei huonon kameran ja vielä hitaamman luontokuvaajan takia ole kuvamateriaalia, loppuun sekalaisia kuvia, jotka eivät liity mihinkään mitenkään.

 

20150908_225102

Pitäisi vissiin kertoa meidän koiralle, että se on oikeasti koira…

 

20150903_170011

Välillä näiden kahden symbioosi on kyllä hämmentävää seurattavaa.

 

20150912_013753

Käytiin perjantai-illan päätteeksi uudessa pikaruokaketjussa. Harvinaisen ehostettuja ovat hampurilaiset…

0

Elämää supermiehen kanssa

Viimeinen viikko ja puolikas on mennyt varsin haipakkaa. Pihaan on kärrätty kuusi kuorma-autollista sepeliä, eli niitä pieniä kivenmurikoita ja sitä on sitten lapioitu ja lapioitu. Alunperin suunnitelmahan oli kiikuttaa kaivurisetä taas kehiin soradyynejä siirtelemään, mutta hyvän sään johdosta työt toisaalla pitävät miehen poissa pelistä. Noh, onneksi omasta pihasta löytyy espanjalainen kaivinkone, joka käy kahvipavuilla ja vaalealla leivällä. Ja lapio on heilunut viimeiset puolitoista viikkoa. Kolme kekoa on jo siirtynyt sokkelin sisälle ja näyttääpi Isäntä paraikaa olevan jo seuraavan kimpussa. Suhina vain kuuluu. Menisin auttamaan mutta kun pitää kirjottaa blöögiä. Viime lauantaina aloitti kuulema jo siinä seitsemän jälkeen aamulla. Silminnäkijätodistajia ei ole, sillä virallinen valvoja veti tyytyväisenä sikeitä melkein puoleen päivään asti. No kävi projektipäällikkö kyllä itsekin siellä hetkellisesti muutaman kottikärryllisen kippaamassa, kunnes väsähdi ja piti päästä 2,5h päiväunille. Isäntä jatkoi käytännöllisesti katsoen ilman taukoja sinne ilta kahdeksaan saakka. Ihan hyvä. En yhä vieläkään tajua miten se jaksaa?! Arkipäivät vielä heiluu töissä raksalla koko päivän. Kuulin juuri, että rekkalastillinen kivenmurikoita painaan sen 15 tonnia. Tuo kauramoottori on siis lapioinut kohta 60 tonnia soraa omin pikku kovettunein kätösinsä. Itselläni selkä on jo aivan mutkalla muutaman tunnin kauhomisen jälkeen. Isäntä on kyllä joskus sanonut, että on allerginen ainoastaan pahalle kahville ja kryptoniitille. Luulin vitsiksi.

 

20150819_171444

Siinä sitä murikkaa sataa.

 

20150821_174501

Eilen saapunut vuori. Siitä on jo puolet hävinnyt…

 

20150819_180425

Viime viikolla näytti vielä tältä.

 

20150814_170232

Ensin piti täyttää 20cm antura peittoon, sitten routalevyt ja taas lisää Seppo-Sepeliä…

 

20150815_174012

Isännän värkkäämä lanauskone,

 

20150815_115856

ja tamppauskone.

 

20150816_192124

Olenko kertonut, että isäntä on välillä aika pedantti.

 

20150819_204915

Sora myös pölisee. Hieman.

 

Muuta tapahtunutta. Pesin ja vahasin auton. Ja Mr Miyagi-Isäntä ei voinut välttää kiusausta ja kävi vain viisi kertaa kertomassa miten sitä vahaa pitää levittää. Ihan oikeasti. Joku joskus väitti, että jos vitsiä toistaa tarpeeksi monta kertaa niin se rupeaa naurattamaan. Itse repesin vasta, kun illalla sain saunassa selkääni pesukintaalla demon siitä miten sitä vahaa oikein pitää levittää.

 

 

 

0

Mitäs sitten

Kaivurisetä kävi tiistaina tamppaamassa viimeiset jutut. Nyt ollaan taas keskenään. Tuntui turkoosi metallimyyrä olevan kyllä varsinainen sadejohdatin: Joka kerta, kun masiina starttasi niin vettähän sieltä tuli. Ja mitä syvemmälle piti kaivaa niin sitä enemmän sitä vettä tuli niskaan. Noh, nyt on talonpohja tasainen kuin pannukakku. Sitä oikeen erikseen tampattiin sellasella täristelykoneella. Siinä olisi nyt hyvä tenniskenttä. Tai humppalava.

 

20150518_161746

Isäntä ulkoiluttaa pienokaista. Potra 200 kilon vesseli. Aika äänekäs kylläkin.

 

Kaivuri möyri siis tontilla sen pari viikkoa. Nyt on maan sisälle kaivettu osuuskunnan kakkavesipömpeli, siihen tarvittava sähköjohto, tontin sähkömittauskeskuksen kaapeli, taloon menevät viemäri- ja vesijohdot, sadevesiputket ja -kaivot sekä salaojat. Tontti on aikas kostea, eli maasta pulppuaa vettä aika hyvin, jos vähänkään kaivaa alemmas. Hyviä uutisia siinä mielessä, jos joskus haluaisi oman maauimalan.

Nyt on seuraavaksi ohjelmassa meidän saunatönön katon päällystys, jonka isäntä on jo aloittanut. On pari kuukautta nimittäin ollut vati vintillä: Kun katsoo piipun reunaa ylöspäin, niin näkyy pala taivasta. Ei varmaan ole tarkoitus. Puretun tönön peltikatto laitetaan tämän talon huopakaton piälle. Hinta 0€. Jes! No okei, kattoruuvit maksoi 10€. Savupiipun peltejä irroittaessa meinasi lähteä puoli savupiippua mukaan.

 

Ihan hyvä. Ei kosketa enempää.

Ihan hyvä. Eipä kosketa enempää.

 

Nuohooja oli kyllä sanonut, että piippu oli yllättävän hyväkuntoinen sisäpuolelta. Isäntä sanoi, että tiilien kanssa nyrkkisääntö on, että jos puolet tiilestä säilyy ehjänä, ei hätää. Kattellaan.

Meille tuli kanssa ensimmäinen puutarhakaluste. Oikein on elegantti ja siro. Selkeitä druidivaikutteita. Päätettiin hyötykäyttää vanhan talon sokkelia. Kaivuri jeesasi. Tuohon mahtuu sitten isompikin boolimalja.

20150519_205357

Takana stonehenge-pöytä. Etualalla armoitettu koira. Onkohan se jättäny jotain kertomatta?

 

Meikäläisen projekti on nykyjään pihan perällä lymyävä lautakasa aka vanha talo. Vääntyneitä nauloja pitäisi poistaa laudoista noin muutama tuhat. Niistä tehdään sitten anturalle muotit, jonne kaadetaan taikinaa taikka betonia. Betoni tulee kahdella rekalla. Tämä sitten joskus kohta. Päätettin eilen, että nyt voidaan ottaa pari viikkoa vähän iisimmin. Nälkä nimittäin kasvaa syödessä ja kun kerran on päässy rakennuspölyn makuun niin vaihde jää päälle ja koko ajan pitäisi paahtaa tukka putkella ja hirveellä kiireellä. No, katotaan kauanko jaksetaan pyöritellä peukaloita. Nimittäin:

Päivän päräyttävin uutinen. Hirret tulloo kotio! Olen nyt koko aamupäivän käkkinyt puhelin kourassa huseeraamassa legotalon siirtoa. Menee tosin ensi viikolle mutta sehän tulee äkkiä. Tukkirekka on tilattu ja tilat kalikoille raivattu. Minä sitten varmaan niitä hirsiä paijailen tuolla pihalla muutaman päivän onnesta ovaalina. Ah. Kohta pääsee sisustaan!

Hirret on nyt vähän niinku pakko saaha tontille, jotta pystytään jatkamaan hommia. Me ollaan ne nähty ainoastaan tikkupinona varastohallin perukoilla, sillä se oli jo purettu ostovaiheessa. Lisäksi tietenkin saatiin kasausohjeet ikeatyyliin, mutta papereissa olevat mitat on sellaista sinnepäin-asteikkoa. Esimerkiksi talon pitkä sivu heittää eri mittojen välillä noin 15cm. Pikkujuttu. Mietittiin, että jatketaanko mututuntumalla vai odotetaanko, että saadaan kepukat pihalle. Kuten edellä mainitsin, todettiin, että voidaan nyt odottaa muutama tovi ja jatketaan vasta varmistettujen mittojen kera.

Tällä hetkellä sitä voikin sitten keskittyä muihin asioihin kuten iänikuiseen tiskaamiseen ja siivoamiseen tai vaikka kaivoveden näytteenotton järkkäämiseen. Itse en nimittäin osannut olla sisätiloissa hetkeäkään, kun pihalla hääräsi kaivinkone. Pakkohan sitä on itse olla kanssa pihalla mukamas rakentamassa sitä taloa. Avaimet käteen-konsepti ei niin oo mun juttu.

 

20150520_090548

Erikoisia oravia täälä.

 

20150515_104235

Iso rekka. Toi yhden aamun verran kivikasoja pihalle.

 

Talon alle tuli laitettiin nätti pöytäliina eli suodatinkangas. Ettei muta tule läpi. Tai jotain.

Talon alle tuli laitettiin nätti pöytäliina eli suodatinkangas. Ettei muta tule läpi. Tai jotain.

 

20150515_160917

Kerran viikossa paistaa aurinkokin. Tuohon se talo tulee.