0

Betonikakku

ME OLLAAN RAKENNETTU JOTAIN!!

Nyt ollaan oikeasti tehty jotain muutakin, kuin siirrelty tavaraa paikasta toiseen tai katteltu ikkunasta monsuunisateita. Me ollaan valettu antura! Ja nätti antura onkin, mitä nyt jäi ehkä puolikkaan kuution verran vajaaksi betonikuorma. Yksi keittiön nurkka piti tehdä perinteisesti käsin betonimyllyllä, koska isäntä on pihi ja tykkää rehkiä, eikä halunnut tilata ylimääräistä betonia. No itsepä joutui lapion varteen.

Meikäläinen sai kunnian olla vibramestarina ja velipoika pääsi pumpun varteen. Vibra on siis juuri sellainen, kuin miltä se kuulostaa: vibraattori. Espanjalaisella raksalla siitä kuulema lentää parhaimmat läpät. Yllättäen.

 

20150701_131358

Ase kainalossa, valmiina täristämään.

 

20150701_215713

Vibra.

 

Ja sitten mentiin ja aika vauhdilla: ensin kärsällä betonia muottiin, sitten hytkytellään vibralla ilmakuplat pois ja lopulta Isäntä hoiti tasoittamiset ja liikojen betonien mäjellelapioimiset perästä käsin. Betoniauton kuski ohjaili pumppua kaukosäätimellä. Koko säätöön meni alle tunti. Betoni roiskui aika hyvin, silmässä kirvelee ihan mukavasti, kun sitä sinne lentää. Ihan hauskaa hommaa ainakin omalta osaltani. Lapioinnista en nyt niin innostunut. Naurettavan pieniä lapiollisia saa liikuteltua, ihan törkyisen painavaa tavaraa tuo betoni. Mielummin kanniskelen hirsiä.

Betonikakkujen lisäksi on todellakin kanniskeltu niitä hirsiä. Niitä on raijattu sen verran, että sain selän jumiin alkuviikosta. Kummasti sekin vetristyi kuin ihmeen kaupalla siinä vaiheessa, kun piti äkkiä saada viimeiset pöllit pois betoniauton tieltä. Deadlinet auttaa kummasti. Myös fyysisiin jumeihin.

 

20150701_131329

Kahdella kärryllä tuli 10m3 betonia. On oikein Andalucían värit.

 

20150701_130903

Iso kärsä.

 

20150701_132430

Siinä sitä sataa, taikinaa. Alareunassa vibra valmiina hyökkimään apajille.

 

20150701_135737

Taidekuva.

 

20150701_144753

Ikuistushetki.

 

20150701_144757

Tähti tosin oli hyvin vastahakoinen, ei vissiin innostunut manikyyrin pilaamisesta.

 

20150701_203759

Siinä.

 

Ennen tämän päiväistä betonisottausta ollaan siis tosiaan siirrelty muutama päivä hirsiä. Jumahtaneen selän lisäksi sain viimein liiskattua pari sormea hirren alle. Ihmeen kauan siltä oli vältytty. Vähän ehkä harmittaa, kun ei tullut meikäläisen jodlaamiset nauhalle, oli nimittäin kyllä sellainen tunteiden tulkki-hetki.  Ulkopuolisen auttavien käsien lisäksi saatiin avuksi vanhan talon rappusten kaiteesta sekä viime viikolla ostetuista auton vararenkaista kyhätyt mainiot hirsikärryt.

 

20150628_124842

Tällä ja käsillä mentiin.

 

20150701_204826

Siinä ne nyt vihdoin on nätissä pinossa.

 

20150701_204837

Tuolta se nyt näyttää, se betonikakku.

 

20150701_204552

Tämän illan näkymät saunan katolta. Siinä se talo nyt olisi, tavallaan.

 

20150701_215654

 

Luontovartista sen verran terveisiä, että kesä on kyllä pamahtanut täyteen loistoonsa muutamassa päivässä. Tälläkin hetkellä meidän mökissä pöristelee sellainen pommikonekärpänen, että hyvä ettei ikkunat helise. Tänään oli myös hyvin potentiaalinen peltikolarihetki keskellä iltapäiväruuhkaa, kun pitkäjalkainen hämähäkki päätti pistellä juoksulenkkiä edestakaisin tuulilasissa, ja tietenkin sisäpuolella. Muutekin tällä tontilla vilistää toinen toistaan suurempaa ja inhampaa kasijalkaista. Meikäläisen makuun niitä on ehkä pari sataa liikaa. Pieni minilepakkomme jatkaa vartiokierroksia tontilla, yleensä se aloittaa kierroksensa siinä klo 23 tienoilla, kun on jo hämärää. Isäntä on siitä innoissaan, koska sehän syö suihinsa kaikki ilmassa lentävät itikat.

0

Hirsiä vol III.

Hirret ovat tulleet kotiin. Vihdoin. Omien laskujeni mukaan hirsiä on kanniskeltu sellaiset viisi päivää. Jokohan se alkaisi olla siinä. Suur-Emäntä kyseli jo, että joko alkaisi maistua pakettitalo: siinä on vain neljä seinää. Maanantaina otettiin vielä kerran kunnon ajolähtö varastolle: hirveellä kiireellä lähdettiin pinoamaan viimeiset pöllit, sillä taivas oli puhunut ja tiistaina EI SADA?! Halleluja. Sitä ennen koukattiin vielä varaston lähistöllä sijaitsevan autoromuttamon pihaan hakemaan varaosia kaltoin kohdeltua autoamme varten. Ja jos rautakauppa on Isännälle karkkikauppa niin romis on sitten se Puuhamaa tai Disneyland. Koko pari tuntia kestäneen menomatkan ajan kuului kuskin paikalta mieletön hepulipuputus, kun Isäntä suu vaahdossa jutteli vaikka mitä. Puhetta tuli varmaan enemmän kuin normaalioloissa viikkoon. Ja sama jatkui paluumatkalla. Isäntä selitti, että romishepulointi johtuu siitä, että hänellä on varmaan alhainen veren rautapitoisuus. Jaaha. Kun päästiin perille, niin kuului vain tuulipuvun housujen suhahdus ja niin Isäntä hävisi metalliromujen sekaan. Täytyy kyllä sanoa, että olihan se mielenkiintoinen paikka. Vanha mikälie teollisuustontti rakennuksineen keskellä pientaloaluetta täynnä autonromuja. Kun ovista kurkisteli sisään näkyi vain metrikaupalla siististi riviin laitettuja auton ovia tai konepeltejä. Puhelimessa olin jo etukäteen jutellut todella ystävällisen sedän kanssa ja varmistanut, että kaipaamiamme osia löytyy paikalta. Kyseinen herrasmies oli vielä vinkannut kaverinsa autokorjaamosta jossa saisi lasin vaihdettua halvalla samalla reissulla. Olin äänen perusteella kuvitellut kyseessä olevan hintelän, keski-ikäisen, öljyyntyneissä haalareissa hiihtävän mekaanikkosedän. Pikkasen siinä leuka valahti, kun vastaan tulikin kaksimetrinen kookas motoristimies suoraan Sons of Anarchysta prätkäliiveineen. Kyseessä oli sama avulias herrasmies, jonka kanssa olin puhelimessa jo turissut. Ja oli ehkä miellyttävin kauppareissu ikinä mihinkään paikkaan, johon liittyy rakentaminen, metalli tai romu. Oli nimittäin niin mukava tuo motoristimies.

20150622_152706

Pelti-intoilijan mekka. Tämän näköisiä varastorivejä oli metrikaupalla.

20150622_152646

Tuonne jonnekin se isäntä katosi. Kaipa sen nälkä ajaa takaisin.

Sitten seuraa viikon säästövinkki: oltiin viety autonreppana vakuutusyhtiön osoittamaan korjaamoon, jotta saataisiin korvausarvio takalasille ja muutamalle muovihärpäkkeelle sisätiloissa. No sieltä tuli 1500€ hintalappu, mitä vakuutusyhtiö ei tietenkään suostu meidän autovaaristamme pulittamaan, koska nykyinen myyntihinta jää selvästi alle tuon summan. Käytiin sitten tuolla autoromiksella ja saatiin kaikki varaosat hintaan 130€ mukaanlukien se takalasi. Suurin osa osista on jo autoon ruuvattu ihan ite. Takalasin isäntä uhkasi pistää paikalleen ensi viikolla. Näyttää olevan kyllä korjaamon katteet ihan kohdallaan. Pitäisi varmaan vaihtaa alaa.   Mutta takaisin hirsiin. Romiksen jälkeen mentiin vihdoin viimeistä kertaa varastolle kuormaamaan tukkirekan nuppi. Siinä meni taas ilta kymmeneen ja meinasi mennä taas jännäksi, sillä nuppi kuormattiin lopulta ulkona ja, kun sitä yritettiin lykkiä halliin sisälle peräkärryä hakemaan niin tällä kertaa jäi kahdesta sentistä kiinni, että olisi sisään mahtunut. Rekan nosturi oli nimittäin kuorman takia jäänyt niin ylös, ettei koko rekkaa saanut sisälle. Onneksi kuskilla oli kunnon trukki mukana ja sillä saatiin peräkärry vedettyä ovelle asti ja siinä kiinnitettyä nuppiin. Ja ONNEKSI juuri sinä yönä ei satanut sillä koko kuorma piti jättää ulos yöksi. Seuraavan aamuna oli koton herätys aamukuudelta raivaamaan pihaa ja kuorman purkua klo 7 eteenpäin koko suvun voimin. Klo 11.15 oli viimeinen hirsi pihassa. Ja siinä sai kivan pölyrusketuskerroksen päällensä. Loppu päivä pisteltiin pikkuparruja lajitellen. Vaikka koko päivän oli nätti ilma niin illalla taas saatiin juosta pressujen kanssa hirsikasoja peittämään, kun taivaasta alkoi kaataa vettä. Isäntä oli jälleen varsinainen myrskyn merkki, sillä alkaa vissiin usko loppua Suomen suveen. Tämä viikonloppu siirrellään pitkiä hirsiä. JOS EI SADA! Jospa sitä kohta pääsisi ihan rakennushommiin.

20150622_182327

Historiallinen hetki. Viimeinen hirsipino varastolla.

20150622_172058

Kuvassa näkyvä usva ei ole linssissä olevaa töhkää, vaan lakaisun nostattamaa pölyä. Maistuu aika pahalle. Jää aika hyvin ihoon kiinni.

20150622_194028

Nuppi tuli. Tänään on se päivä!

20150622_211053

Siinä päivän härvelit. Hirveä metelihän niistä lähti, tietenkin.

20150622_221559

SIinä on nyt valmis kuorma. Historiallinen hetki tämäkin.

20150623_085253

Kotipihassa. Halleluja.

20150623_092008

Jossain tässä vaiheessa tuli takavasemmalta viaton  tiedustelu, että mikä vika on pakettitalossa?

20150623_131436

Huomatkaa myös ehkä kuukauden ainoa aurinkoinen päivä. Siitä on nyt todistusaineistoa.

20150623_200727

UGH! Siinä se papu lymyää.

20150623_200756

Kädessä näkyvät juovat eivät ole verenmyrkytys vaan päivän aikana kinttaantunut pölykerros, joka sateen alettua alkoi hieman sottaantua. Ihan kiva.

0

Nyt rakennetaan!

No, ainakin valmistellaan rakentamista. Ja paikalle ovat saapuneet kirittämään Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä tai Los Suegros, aito ja alkuperäinen Kiljusten herrasväki eli lyhyemmin sanottuna isi ja äiti. Ja vaikutuksen huomasi heti. Ensinnäkin oli jääkaappi, joka yhtäkkiä rupesi pullistelemaan kaiken maailman herkkuruoista. Toiseksi napa, joka tiristelee jo ties kuinka monetta päivää pikkuähkyssä.

 

20150614_131206

Kiertolaiset tulloo: Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä olleet paikalla tässä vaiheessa ehkä jo noin 20 minuuttia ja pressuteltta on jo pystyssä, tietenkin. Pikku-Isäntää risoo ainoastaan se, ettei itse ollut aikaisemmin keksinyt virittää moista hökötystä.

 

Sen lisäksi, että välillä tekee mieli pyöriä rappuset alas pihalle, on hommiakin saatu tehtyä. Pikku-Isäntä oli onnesta muikeana, kun Suur-Isännän takaluukusta tursusi pihalle työkalua toisensa perään kuin mistäkin Maija Poppasen matkanyssykästä. Ja kaikki tietenkin sitä mahdollisimman kovaäänistä laatua: Sirkkeli, moottorisaha, rälläkkä…Onneksi omistan kirkkaan oranssit kuulosuojaimet.

Nyt ollaan siis nikkaroitu ja paukutettu anturalle muotteja. Niitä sitten tietenkin väännettiin vesisateessa paikoilleen myös tänä aamuna klo 6 lähtien, koska minä eli nero olin sopinut rakennusmestarin kanssa tarkastuksen klo 8 aamulla. Kyllä projektipäällikkö osaa. Kummasti opin surrilankojenkin kiepittämisen paikalleen hetkessä, kun oli aivan pakko.

Betonit tullee sitten ensi viikolla, jossei sada. Hah. Välillä on kieltämättä huvittavaa katsoa, kun Isäntä noituu ja sadattelee pihalla, kun taivaasta vuoron perään sataa vettä, auringonpaistetta tai rakeita. Vielä ei ole tippunut sammakoita. Myös roinaa on taas kerätty tontti täyteen. Viime perjantaina tuli laasti- ja teräskuorma sekä ihana, kauan kaivattu, Porin Matti. Tällä viikolla pölähti rekkalastillinen harkkoja.

 

20150612_163751

Vihdoin PUNAINEN rekka pihassa!

 

20150618_092718

Siinä meidän uusi perheenjäsen.

 

Suur-Isännän kanssa ollaan huudatettu moottorisahaa, väännetty rautakangella, ja näin lopulta pistetty pari koivua pölleiksi. Tästä saatiin taas muutaman päivän Iron-lady reenit plakkariin, kun piti vieritellä ja nostella ja heitellä muutama pieni koivupölli. Päälle vielä lavallinen 27-kiloisia harkkoja, joita pitää kanniskella pienen anturamuotti-esteradan läpi. Täälä mitään kuntosaleja tarvita. Sen jälkeen onkin sitten berberi, selkä, hartiat, käsivarret ja oikeastaan ihan kaikki jumissa. Ja oikea käsivarsi kieltäytyy jälleen nousemasta yli vaakatason.

 

20150614_173530

Suur-Isäntä päätti tehdä vähän saunapuita.

 

Piha- ja rakennustouhuamisen lisäksi ehkä parasta on tässä visiitissä se, että paikalle on saatu kunnon luontobiologian kävelevä tietosanakirja Suur-Isännän muodossa. Perus eläimistö on meikäläisellä ihan hallussa mutta nämä maalaisveitikat ovat vähän ruosteessa. Esimerkiksi jo muutaman viikon piinannut  linnunlaulu on nyt tunnistettu Tiltaltiksi. Kyllä, ihan oikea lintu eikä mikään höpöhöpönimi. Kyseinen sankari on tvirpittänyt meidän tontilla aamusta iltaan kadehdittavalla paatoksella jo muutaman kuukauden putkeen ja saanut meikäläisen melkein hulluksi epätonaalisella mekastamisellaan varsinkin, kun kyseistä veijaria en ole saanut bongattua kertaakaan. No nyt voin sitä möllöttää ainakin netistä. Ja nykyään sen lauluakin on kiva kuunnella. Tänään sammakoksi luulemani ääntelijä on nimetty Lehtokurpaksi. Mysteeri avautui siinä vaiheessa, kun tajusin, että ehkä ne sammakot ei lennä neljässä metrissä. Kätevää, kun ei tarvi lähteä kiikarit huurussa ja lintukirja kainalossa tarpomaan mättäitten välejä, vaan riittää kun huutaa pihan toiseen päähän tuntomerkkejä Suur-Isäntäpedialle. Eipä ole vielä tullut sellasta räpistelijää vastaan, jota se ei olisi tunnistanut.

Nyt kun Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä majoitettiin salongin puolelle, päästiin me Pikku-Isännän kanssa vihdoin telttailemaan, vaikkakin sitten ihan vaan pihalle omenapuun alle. Isäntä totesi, että alamäessä mennään: ensin asuttiin mukavassa kaupunkiasunnossa, sitten muutettiin vaatimattomaan kesämökkiin ja nyt asutaan teltassa. Seuraavaksi sitten varmaan sillan alla. No, talvi on tulossa niin kuin sananlasku sanoo. Viime yönä heräsin siihen, että vasen pottuvarvas oli puutunut maassa nukkumisesta. Pelkkä pottuvarvas. Joopajoo.

 

20150615_174811

Kaksi marjaa.

 

 

20150615_210109

Ylä vasemmalla meidän uusin residenssi, asunnon äänimaisema on aika mieletön varsinkin klo 4 aamulla, tunnelma kuin sademetsässä lintujen mekastaessa viimeistä päivää.

 

20150616_173357

Pienenpieni koivupölli. Tästä tehdään joko jakkara tai pöytä.

 

20150610_195653

Tästä lähettiin. Väsyttää jo pelkkä kuvien katsominen.

 

20150616_151136

Tässä meidän koti tällä haavaa. Noita harkkovuoria ollaan muutamat käsin siirretyt.

 

20150615_180812

Anturantäytettä.

 

20150609_135658

Isäntä…

 

20150617_195145

…vissiin ymmärtäny jotain vähän väärin maanviljelystä. Sieltä ne potut  kohta pilkistää.

 

20150615_213244

Tässä ”ennen” kuva ilta-auringosta. Suur-Emännän kanssa alkaa lähitulevaisuudessa pusikonraivausprojekti, vaikka Pikku-Isäntä vähän haraakin vastaan. Anoppikorttia vilautettu.

 

 

 

 

0

Hirsiä, vol 2

Viime päivien ei niin toivottujen tapahtumien jälkeen tuli vuoro myös toivotulle toiminnalle, kun vuorossa oli hirsioperaatio vol. 2. Ensimmäinen siirto-operaatio meni taas niin putkeen, että taisi olla taas verenpaine koholla muutaman päivän. Olin ollut useampaan kertaan puheissa tukkirekkafirman kanssa ja yrittänyt selittää mikä on tilanne. Tilanne oli siis se, että hirret on pinottu käsin ison varaston perimmäiseen nurkkaan, jossa tulee kaiken maailman pylvästä ja lippaa väliin lisäämään vaikeuskerrointa. Oma naisellinen logiikkani vihjasi, että jos hirret on KÄSIN sinne nurkkaan sullottu, niin ehkä ne myös KÄSIN joutuisi sieltä ulos ottamaan sen sijaan, että ne saisi nosturilla nostettua. No sitä yritin kuljetusfirman jampalle selittää muutamaan kertaan, tarjouduin myös lähettämään kuvia nivaskasta, jotta ei jäisi epäselväksi millaisesta vyyhdistä on kyse. Sieltä todettiin, että ei tarvi, kyllä se hoituu, juujuu. No, mitäpäs minä siihen. Ja saapui armas perjantai. Hommahan kusahti jo alkuunsa, rekka ei nimittäin mahtunut hallin ovesta sisään?! Ennakoipa tämä:  Muutama vuosi sitten ovat vaihtuneet jotkin säädökset, joten nykyään ne tukkirekoissa sojottavat tikut ovat parikymmentä senttiä pidemmät kuin ennen. Ettäs tiedätte. Lisäksi kuski oli ehkä maailman rasittavin marisija, jonka olisin jo ennen ovijupakkaa lähettänyt kotia laputtamaan, jos olisin ilennyt. No eipä siinä mitään sitten, lähetään kaikki vaan kotio.

Ja vielä kerran pojat ja uusi kuski kehiin. Tästä kiitos varastohalliin tuossa samassa rytäkässä poikenneelle nimettömälle paikalliselle, jolla sattui kännykässä olemaan sopivasti sopivan tukkikuskin numero. Kätevää. Tällä kertaa sovittiin, että herra käy ihan omin pikku silmin kattomassa kohteen, ettei tule mitään yllätyksiä. Myöhemmin sovittiin sitten, että kuski tuo peräkärryn halliin ja me kuormataan ite hirret kyytiin ja näin säästetään iso tukku kahisevaa. Kärry tuli paikalle perjantaina ja me lauantaina.

Ja siinähän meni sitten tämä viikonloppu. Oletteko koskaan yrittänyt kanniskella kahdeksan metristä hirttä? No minä olen, hyvältä tuntuu. Ensimmäisen päivän jäljiltä oli oikea olkapää lakossa. Toisen päivän jälkeen vasen peukalo. Vietettiin siis oikein mukava koko perheen virkistysviikonloppu koirineen päivineen historiallisessa tehdasmiljöössä, historiallista pölyä kakoen. Hyvän pöllytyskerroksen olivat nimittäin hirrenmokomat imaisseet itseensä siellä varastossa. Mutta olipas se kivaa. Mikään ei virkistä niin kuin pari kahdeksantuntista päivää riivatun painavien pökkelöitten parissa. Meikäläinen pääsi operoimaan 3,2 tonnin hallinosturia, Ja ihan ite. Täytyy kyllä sanoa, että jos miehillä on asevelvollisuus niin naisille sopisi jonkin pituinen raksavelvollisuus. Raksavelvollisuus voisi sisältää perus porakoneitten, moottorisahojen sun muitten talousvälineiden käsittelyä, trukilla ajoa, kaivinkoneen ja nosturin operointia. Siinä tulee nimittäin käsittämättömän hieno Naiset Osaa-fiilis, kun pääsee liikuttelemaan vinssillä 10 metristä hirttä pitkin isoa hallia, manikyyriä pilaamatta.

Seuraavaksi kuvakooste puuhaviikonlopusta.

 

20150606_140016

Tästä lähettiin lauantaina.

 

20150606_132625

Punnerrus alkaa.Ylhäällä näkyy nosturi. Oikein kiva kapistus.

 

20150606_133600

Minä otin johdon, ja elämää suuremman kaukosäätimen käsiini. Nosturi on MUN!

 

20150606_174658

Tässä vaiheessa oltiin ähisty jo pari tuntia. Meni ensimmäinen päivä rytmin löytymiseen ja paikkojen telomiseen.

 

20150606_160556

Energiapatukka litistetyssä muodossa. Vanha kansan suussa myös kaurakeksiksi kutsutaan. Hyvin jaksaa painaa näiden voimalla.

 

20150606_200343

Isäntä ja koira referenssinä. Tästä alotettiin toisena päivänä.

 

20150607_144939

Tässä kuvassa näkyvät toverimme Pumppukärry ja Keltainen Härveli. Helpottivat kummasti elämää.

 

20150606_192631

Nosturi ❤

 

20150606_150951

Isäntä viihdyttää itseään

20150607_183949

…monella tapaa

...monella tapaa

 

20150607_211901

Tähän lopetettiin sunnuntaina. Ei huono.

 

Ja sitten siirrytään elämää suurempiin mysteereihin. Kauppaan ehkä isännän jollekin siivousfirmalle. Olen nimittäin jo pitkään epäillyt, että kyseessä on ehkä maailman tehokkain orgaaninen ryöhnämagneetti. Oli ympäristö mikä tahansa, voi olla varma siitä, että nuoriherra kiskoo itseensä kaiken liikenevän lian ja vähän päälle, kuin paraskin karstaimuri. Tästä olen jakanut palautetta aika moneen kertaan. Siis aivan käsittämätön lahjakkuus. Ja nyt mututuntumalla on myös empiiristä todistusaineistoa: sama työ, molemmilla hanskat ja lopputulos:

20150607_230405

 

Ei voi käsittää!? Kahdeksan tuntia, aivan samoja hommia, jokaisessa räpylässä hanska päällä. Testiryhmän ainoa ero on, että toinen tupakoi ja juo kahvia. Ette varmaan arvaa kumpi. Huoh.

 

 

0

Mitäs sitten

Kaivurisetä kävi tiistaina tamppaamassa viimeiset jutut. Nyt ollaan taas keskenään. Tuntui turkoosi metallimyyrä olevan kyllä varsinainen sadejohdatin: Joka kerta, kun masiina starttasi niin vettähän sieltä tuli. Ja mitä syvemmälle piti kaivaa niin sitä enemmän sitä vettä tuli niskaan. Noh, nyt on talonpohja tasainen kuin pannukakku. Sitä oikeen erikseen tampattiin sellasella täristelykoneella. Siinä olisi nyt hyvä tenniskenttä. Tai humppalava.

 

20150518_161746

Isäntä ulkoiluttaa pienokaista. Potra 200 kilon vesseli. Aika äänekäs kylläkin.

 

Kaivuri möyri siis tontilla sen pari viikkoa. Nyt on maan sisälle kaivettu osuuskunnan kakkavesipömpeli, siihen tarvittava sähköjohto, tontin sähkömittauskeskuksen kaapeli, taloon menevät viemäri- ja vesijohdot, sadevesiputket ja -kaivot sekä salaojat. Tontti on aikas kostea, eli maasta pulppuaa vettä aika hyvin, jos vähänkään kaivaa alemmas. Hyviä uutisia siinä mielessä, jos joskus haluaisi oman maauimalan.

Nyt on seuraavaksi ohjelmassa meidän saunatönön katon päällystys, jonka isäntä on jo aloittanut. On pari kuukautta nimittäin ollut vati vintillä: Kun katsoo piipun reunaa ylöspäin, niin näkyy pala taivasta. Ei varmaan ole tarkoitus. Puretun tönön peltikatto laitetaan tämän talon huopakaton piälle. Hinta 0€. Jes! No okei, kattoruuvit maksoi 10€. Savupiipun peltejä irroittaessa meinasi lähteä puoli savupiippua mukaan.

 

Ihan hyvä. Ei kosketa enempää.

Ihan hyvä. Eipä kosketa enempää.

 

Nuohooja oli kyllä sanonut, että piippu oli yllättävän hyväkuntoinen sisäpuolelta. Isäntä sanoi, että tiilien kanssa nyrkkisääntö on, että jos puolet tiilestä säilyy ehjänä, ei hätää. Kattellaan.

Meille tuli kanssa ensimmäinen puutarhakaluste. Oikein on elegantti ja siro. Selkeitä druidivaikutteita. Päätettiin hyötykäyttää vanhan talon sokkelia. Kaivuri jeesasi. Tuohon mahtuu sitten isompikin boolimalja.

20150519_205357

Takana stonehenge-pöytä. Etualalla armoitettu koira. Onkohan se jättäny jotain kertomatta?

 

Meikäläisen projekti on nykyjään pihan perällä lymyävä lautakasa aka vanha talo. Vääntyneitä nauloja pitäisi poistaa laudoista noin muutama tuhat. Niistä tehdään sitten anturalle muotit, jonne kaadetaan taikinaa taikka betonia. Betoni tulee kahdella rekalla. Tämä sitten joskus kohta. Päätettin eilen, että nyt voidaan ottaa pari viikkoa vähän iisimmin. Nälkä nimittäin kasvaa syödessä ja kun kerran on päässy rakennuspölyn makuun niin vaihde jää päälle ja koko ajan pitäisi paahtaa tukka putkella ja hirveellä kiireellä. No, katotaan kauanko jaksetaan pyöritellä peukaloita. Nimittäin:

Päivän päräyttävin uutinen. Hirret tulloo kotio! Olen nyt koko aamupäivän käkkinyt puhelin kourassa huseeraamassa legotalon siirtoa. Menee tosin ensi viikolle mutta sehän tulee äkkiä. Tukkirekka on tilattu ja tilat kalikoille raivattu. Minä sitten varmaan niitä hirsiä paijailen tuolla pihalla muutaman päivän onnesta ovaalina. Ah. Kohta pääsee sisustaan!

Hirret on nyt vähän niinku pakko saaha tontille, jotta pystytään jatkamaan hommia. Me ollaan ne nähty ainoastaan tikkupinona varastohallin perukoilla, sillä se oli jo purettu ostovaiheessa. Lisäksi tietenkin saatiin kasausohjeet ikeatyyliin, mutta papereissa olevat mitat on sellaista sinnepäin-asteikkoa. Esimerkiksi talon pitkä sivu heittää eri mittojen välillä noin 15cm. Pikkujuttu. Mietittiin, että jatketaanko mututuntumalla vai odotetaanko, että saadaan kepukat pihalle. Kuten edellä mainitsin, todettiin, että voidaan nyt odottaa muutama tovi ja jatketaan vasta varmistettujen mittojen kera.

Tällä hetkellä sitä voikin sitten keskittyä muihin asioihin kuten iänikuiseen tiskaamiseen ja siivoamiseen tai vaikka kaivoveden näytteenotton järkkäämiseen. Itse en nimittäin osannut olla sisätiloissa hetkeäkään, kun pihalla hääräsi kaivinkone. Pakkohan sitä on itse olla kanssa pihalla mukamas rakentamassa sitä taloa. Avaimet käteen-konsepti ei niin oo mun juttu.

 

20150520_090548

Erikoisia oravia täälä.

 

20150515_104235

Iso rekka. Toi yhden aamun verran kivikasoja pihalle.

 

Talon alle tuli laitettiin nätti pöytäliina eli suodatinkangas. Ettei muta tule läpi. Tai jotain.

Talon alle tuli laitettiin nätti pöytäliina eli suodatinkangas. Ettei muta tule läpi. Tai jotain.

 

20150515_160917

Kerran viikossa paistaa aurinkokin. Tuohon se talo tulee.