0

Nyt rakennetaan!

No, ainakin valmistellaan rakentamista. Ja paikalle ovat saapuneet kirittämään Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä tai Los Suegros, aito ja alkuperäinen Kiljusten herrasväki eli lyhyemmin sanottuna isi ja äiti. Ja vaikutuksen huomasi heti. Ensinnäkin oli jääkaappi, joka yhtäkkiä rupesi pullistelemaan kaiken maailman herkkuruoista. Toiseksi napa, joka tiristelee jo ties kuinka monetta päivää pikkuähkyssä.

 

20150614_131206

Kiertolaiset tulloo: Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä olleet paikalla tässä vaiheessa ehkä jo noin 20 minuuttia ja pressuteltta on jo pystyssä, tietenkin. Pikku-Isäntää risoo ainoastaan se, ettei itse ollut aikaisemmin keksinyt virittää moista hökötystä.

 

Sen lisäksi, että välillä tekee mieli pyöriä rappuset alas pihalle, on hommiakin saatu tehtyä. Pikku-Isäntä oli onnesta muikeana, kun Suur-Isännän takaluukusta tursusi pihalle työkalua toisensa perään kuin mistäkin Maija Poppasen matkanyssykästä. Ja kaikki tietenkin sitä mahdollisimman kovaäänistä laatua: Sirkkeli, moottorisaha, rälläkkä…Onneksi omistan kirkkaan oranssit kuulosuojaimet.

Nyt ollaan siis nikkaroitu ja paukutettu anturalle muotteja. Niitä sitten tietenkin väännettiin vesisateessa paikoilleen myös tänä aamuna klo 6 lähtien, koska minä eli nero olin sopinut rakennusmestarin kanssa tarkastuksen klo 8 aamulla. Kyllä projektipäällikkö osaa. Kummasti opin surrilankojenkin kiepittämisen paikalleen hetkessä, kun oli aivan pakko.

Betonit tullee sitten ensi viikolla, jossei sada. Hah. Välillä on kieltämättä huvittavaa katsoa, kun Isäntä noituu ja sadattelee pihalla, kun taivaasta vuoron perään sataa vettä, auringonpaistetta tai rakeita. Vielä ei ole tippunut sammakoita. Myös roinaa on taas kerätty tontti täyteen. Viime perjantaina tuli laasti- ja teräskuorma sekä ihana, kauan kaivattu, Porin Matti. Tällä viikolla pölähti rekkalastillinen harkkoja.

 

20150612_163751

Vihdoin PUNAINEN rekka pihassa!

 

20150618_092718

Siinä meidän uusi perheenjäsen.

 

Suur-Isännän kanssa ollaan huudatettu moottorisahaa, väännetty rautakangella, ja näin lopulta pistetty pari koivua pölleiksi. Tästä saatiin taas muutaman päivän Iron-lady reenit plakkariin, kun piti vieritellä ja nostella ja heitellä muutama pieni koivupölli. Päälle vielä lavallinen 27-kiloisia harkkoja, joita pitää kanniskella pienen anturamuotti-esteradan läpi. Täälä mitään kuntosaleja tarvita. Sen jälkeen onkin sitten berberi, selkä, hartiat, käsivarret ja oikeastaan ihan kaikki jumissa. Ja oikea käsivarsi kieltäytyy jälleen nousemasta yli vaakatason.

 

20150614_173530

Suur-Isäntä päätti tehdä vähän saunapuita.

 

Piha- ja rakennustouhuamisen lisäksi ehkä parasta on tässä visiitissä se, että paikalle on saatu kunnon luontobiologian kävelevä tietosanakirja Suur-Isännän muodossa. Perus eläimistö on meikäläisellä ihan hallussa mutta nämä maalaisveitikat ovat vähän ruosteessa. Esimerkiksi jo muutaman viikon piinannut  linnunlaulu on nyt tunnistettu Tiltaltiksi. Kyllä, ihan oikea lintu eikä mikään höpöhöpönimi. Kyseinen sankari on tvirpittänyt meidän tontilla aamusta iltaan kadehdittavalla paatoksella jo muutaman kuukauden putkeen ja saanut meikäläisen melkein hulluksi epätonaalisella mekastamisellaan varsinkin, kun kyseistä veijaria en ole saanut bongattua kertaakaan. No nyt voin sitä möllöttää ainakin netistä. Ja nykyään sen lauluakin on kiva kuunnella. Tänään sammakoksi luulemani ääntelijä on nimetty Lehtokurpaksi. Mysteeri avautui siinä vaiheessa, kun tajusin, että ehkä ne sammakot ei lennä neljässä metrissä. Kätevää, kun ei tarvi lähteä kiikarit huurussa ja lintukirja kainalossa tarpomaan mättäitten välejä, vaan riittää kun huutaa pihan toiseen päähän tuntomerkkejä Suur-Isäntäpedialle. Eipä ole vielä tullut sellasta räpistelijää vastaan, jota se ei olisi tunnistanut.

Nyt kun Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä majoitettiin salongin puolelle, päästiin me Pikku-Isännän kanssa vihdoin telttailemaan, vaikkakin sitten ihan vaan pihalle omenapuun alle. Isäntä totesi, että alamäessä mennään: ensin asuttiin mukavassa kaupunkiasunnossa, sitten muutettiin vaatimattomaan kesämökkiin ja nyt asutaan teltassa. Seuraavaksi sitten varmaan sillan alla. No, talvi on tulossa niin kuin sananlasku sanoo. Viime yönä heräsin siihen, että vasen pottuvarvas oli puutunut maassa nukkumisesta. Pelkkä pottuvarvas. Joopajoo.

 

20150615_174811

Kaksi marjaa.

 

 

20150615_210109

Ylä vasemmalla meidän uusin residenssi, asunnon äänimaisema on aika mieletön varsinkin klo 4 aamulla, tunnelma kuin sademetsässä lintujen mekastaessa viimeistä päivää.

 

20150616_173357

Pienenpieni koivupölli. Tästä tehdään joko jakkara tai pöytä.

 

20150610_195653

Tästä lähettiin. Väsyttää jo pelkkä kuvien katsominen.

 

20150616_151136

Tässä meidän koti tällä haavaa. Noita harkkovuoria ollaan muutamat käsin siirretyt.

 

20150615_180812

Anturantäytettä.

 

20150609_135658

Isäntä…

 

20150617_195145

…vissiin ymmärtäny jotain vähän väärin maanviljelystä. Sieltä ne potut  kohta pilkistää.

 

20150615_213244

Tässä ”ennen” kuva ilta-auringosta. Suur-Emännän kanssa alkaa lähitulevaisuudessa pusikonraivausprojekti, vaikka Pikku-Isäntä vähän haraakin vastaan. Anoppikorttia vilautettu.

 

 

 

 

0

Raksaviikot julistetaan avatuiksi

Noniin. Jotain kertoo tämän kevään säädön määrästä, että melkein kuukausi meni virallisesta muutosta ennenkuin päästiin vihdoin hommiin. Lauantaina alkoi kunnon mättö. Isäntä korjasi drinkkibaaria, jota erheellisesti varastoksi kutsutaan. Olihan se aika laho. Huomasin itse vasta puolivälissä, kuinka pahasti, mutta en sentään ollut niin tyhmä, että siitä olisin ääneen huomauttanut. Varsinkin kun toinen on jo pari päivää ähertänyt purkuhommissa ja uuden katon kanssa. No, mutta nyt on joku paikka johon tunkea huonekaluja ja ovia. Itse olen ollut sisähommissa talossa ja käynyt listojen ja seinäpahvien kimppuun. Huomioita muutaman päivän jäljiltä on tullut tehtyä muutamia:

Työkalut on selkeästi mitoitettu 100-kiloisille äijänköriläille, joiden koura on meikäläisen naamataulun kokoinen. En muista nimittäin millon viimeksi olisi kipeytynyt peukalolihas. Siis se lihamötti, mistä se peukalo sojottaa. Muutenkin oli maanantaiaamuna vähän tuskallinen tuo tarttumisote, kun oli kaksi päivää putkeen huitonut menemään juuri himpun verran liian leveän listaraudan ja paksuvartisen vasaran kanssa. Sinänsä rakentamiseen käytettävät perustyökalut ovat mielettömiä evoluutioihmeitä. Mitä enemmän niitä käyttää sitä enemmän niiden nerokkuutta alkaa ihailla. Jokainen mutka ja aukko ja reikä on juuri sellainen kuin tarvis, eikä mitään ylimääräisiä kotkotuksia. No onhan niitä tässä vasta muutama tuhat vuotta kehitelty.

Kuten armas äitini jo osasi varoittaa, eniten aikaa rakennustyömaalla ei todellakaan vie valujen kuivuminen tai toimituksien venaaminen vaan se ainainen työkalujen etsintä. Tämän hetkinen ennätys on 4 (NELJÄ) kadonnutta vasaraa yhden päivän aikana. Miksi meillä on neljä vasaraa, on sitten toinen juttu. Siinähän se päivä menee mukavasti tontilla ympyrää pyörien ja miettien, että jättikö sen vasaran huussille vai keittiönpöydälle vai onko se sen vaneripinon alla…Yksi niistä vasaroista lienee yhä liesussa.

Myös edelliseen liittyen: Kun sitä lääniä haluaa sen puoli hehtaaria, niin sitten sitä lääniä myös on. Pelkästään paikasta toiseen liikkuminen ottaa oman aikansa, varsinkin kun etsii sitä riivatun vasaraa kolmatta kertaa samoista paikoista. Kun edellisen kodin mahdollinen tavaroidenhukkaamisala oli käytännössä sen 32m2 niin nykyään se on aika eksponentiaalinen.

Minusta ei ole assistentiksi. Aamen. Isäntä pyysi, että tehdään se drinksubaariremppa yhessä niin tulee nopeammin. No hetken aikaa sitä jaksoi sitä tavaroitten ojentelua ja toisen työskentelyn vahtaamista. Sitten rupesi kyllästyttämään. Tyytyväisimpänä pysyy koko rakennusporukka, kun molemmat ähräävät oman työpisteensä kimpussa. Lisäksi siinä tulee hyvin synkronoitua työvaiheet, minä nyhrään kevyempien kohteitten kimpussa ja mies tulee mörssärillä perässä.

Miesten ja naisten fyysisissä ominaisuuksissa on eroja. Siinä kun itseeni tyytyväisenä totesin eteneväni varsin ripeää vauhtia ja ylpeillen katselin koko päivän työni tulosta, tuli isäntä takavasemmalta ja teki saman muutamassa tuokiossa. Vaikka olen kuinka käynyt salilla ja punnerran penkistä enemmän kuin Keskiverto-Ritva, niin jään silti aivan lähtötelineisiin, kun Don Isäntä tulee paikalle. Ärsyttäväksi asian tekee vielä, että mokoma hilukeppi on itseäni lyhyempi sintti, joka painaa 10 kiloa vähemmän kuin minä. Sehän on tietty tiukkaa raksalla kiillottettua terästä joka sentti, mutta silti. No sai sitä jonkin sortin henkistä tyydytystä, kun itse omin avuin punnersin 50-luvun umpipuuovia saranoiltansa ja sain kiikutettua sohvan pihalle ihan ite. Ehkä kesän lopussa sitten kisataan auton työnnössä.

Ruokailu raksalla on, no, jotain ihan muuta kuin sitruunamarinoitua vuohenjuustosalaattia pinjansiemenillä. Hommia tehdessä ajantaju häviää ja seinien repiminen ja listojen kanttaaminen vie mennessään. Tästä seuraa, että kun se nälkä sitten osuu kohdalle niin sitä ruokaa pitää saada NYT ja HETI. Tämä tarkoittaa sitä, että myös tämä viherkasvisintoilija vetää onnessaan pekonia ja paistettuja munia lounaaksi ja nakkisämpylää välipalaksi. Energiantarve on vakio. Mututuntuma sanoo, että Saarioisten hernekeitto saattaa olla tämän kesän  ruokahitti.

Kaikkinensa on tosi kiva raahautua siinä kahdeksan jälkeen sängylle röhnöämään, kun koko päivän on reuhtonut menemään. Ruumiillinen työ on todella mahtavaa. Yöunetkin tulee ilman ongelmia. Ja ennen muuttoa vielä märehdin, että miten käy kuntoilun, kun tännen muutetaan. Tosin yläselkää ja hartioita pakottaa jatkuvasti siihen malliin, että muutaman kuukauden sisällä on varmaan hartiasiluetti kuin Schwarzeneggerillä.

Lopuksi kuvia ensimmäisen neljän päivän saaliista:

Drinksubaari saa kyytiä

Drinksubaari saa kyytiä

 

Vanha katto oli romahtanut sisään. Olihan se aika hyvin vettynyt

Vanha katto oli romahtanut sisään. Olihan se aika hyvin vettynyt

 

Tontin reunasta revittiin parikymmentä metriä vanhaa piikkilankaa. Vissiin ollu ihan hyvät naapurivälit

Tontin reunasta revittiin parikymmentä metriä vanhaa piikkilankaa. Vissiin ihan hyvät naapurivälit.

 

IMG_2775

Ensimmäinen kammari lähdössä käsittelyyn

 

IMG_2777

Meikäläinen ähersi päivän…

 

...isäntä muutaman tunnin

…isäntä muutaman tunnin.(!)

 

IMG_2791

Käytävä on sentään meikäläisen aikaansaannosta

 

IMG_2795

 

Pahvin alta kaivettu katto. Ihan sairaan hieno. Harmi kun pitää purkaa...

Pahvin alta kaivettu katto. Ihan sairaan hieno. Harmi kun pitää purkaa…

 

?! Tämä löytyi peräkammarin pahvien alta...Siis andalusialaiset on ollu jo täälläkin.

?! Siis mitä? Tämä löytyi peräkammarin pahvien alta…Siis andalusialaiset on ollu jo täälläkin.

 

Alkuviikon savottaa...

Alkuviikon savottaa…

 

Perinteisten tapettien alta löytyy mielettömiä puupintoja. Eikös nämä raa'at puupinnat ole nykyään muotia?

Perinteisten tapettien alta löytyy mielettömiä trendipuupintoja. Täähän on ihan sisustuslehtikamaa.

 

Tämän kanssa värkkäsin eilen

Tämän kanssa värkkäsin eilen, onnistuin mm. survasemaan rautakangella vasempaan nisään. Ei satu, ei.

 

Pihakin näyttä jo autenttiselta

Pihakin näyttä jo autenttiselta.

 

Lopuksi vielä pihan ainoa toimiva kukka. Tuli se kerran vahingossa jo lintattua olohuoneen matolla.

Lopuksi vielä pihan ainoa toimiva kukka. Tuli se kerran vahingossa jo lintattua olohuoneen matolla.