0

Laskiaispullan oikeaoppinen syöminen

Perämetsän kulinaristikerhosta päivää. Tänään opettelemme syömään oikeaoppisesti laskiaispullaa. Ja kyllä, olemme saaneet tästä aiheesta ystäväpiirissä vuosien mittaista läimää aikaiseksi, joka aina helmikuun tienoilla nostaa kermavaahtoista päätään.

Ensimmäinen vääntö saadaan tietenkin pullan sisällöstä. Isäntä läpäisi tämän kokeen perjantaina kirkkain paperein. Jälleen tietämättä mitään suomalaisen pullansyönnin painavasta traditiolastista Isäntä valitsi kerrankin oikein. Toisin kuin aikaisemmin. Tässä viittaan tietenkin syksyiseen konvehtirasiaskandaaliin, josta yritän vieläkin toipua.

Itse olen nykyään lientynyt puritaanisessa kannassani ja syön ihan mielelläni kumpaakin vaihtoehtoa. Mutta ainoa oikea vasataushan on se hillo. Hillo! Ja sen sijaan, että olisi Isäntä mennyt vaihtoon, sillä pullat myytiin esipakatusti kahden samantäytteisen pullan seteissä, kiikutimme yhdessä kotiin vuoden ensimmäiset laskiaispullat.

Katson olevani jonkin sortin itsenimitetty asiantuntija, kuten suurin osa asiantuntijoista tänä päivänä. Varsinkin lapsuudessa näitä pullien Rolls Royceja tuli syötyä varmaan tusinan verran joka helmikuu. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Suur-Emäntä kiikutti niitä alennusmyynnistä säkkikaupalla kotiin sesongin mentyä ohi. Kyllä, olin varsinainen pullahiiri pentuna.

Seuraava askel, ja tämä on se vaihe, kun kinastelu toveripiirissä rikkoo äänivallin. Lämmitetään maito. Kyllä, lämmitetään se maito. Mieluiten tietenkin mahdollisimman rasvaista maitoa, koska pulla ja kermavaahto vaativat vastapainokseen lisää rasvaa. Otetaan lautanen ja asetellaan hillolla täytetty laskiaispulla lautasen keskelle ja kaadetaan varovasti kattilassa kuumennettu maito reunoja pitkin lautaselle. Ei missään nimessä pullan päälle. Tähän palataan hetken kuluttua. Ja seuraavaksi otetaan lusikka käteen.

 

img_2777

Kas siinä. Ja juhlan kunniaksi oikein kartanolautasella.

Nyt kun pulla parhaassa tapauksessa kelluu iloisesti maitokylvyssä alkaa kriittinen vaihe. Jos maito on tarpeeksi kuumaa se saattaa äityä sulattamaan kermavaahdon ja sehän ei käy. Laskiaispullan oikeaoppisen syönnin tärkeä ominaisuus on kuitenkin maidossa ihanasti mössööntynyt pulla. Ja tässä tulemme ongelman ytimeen. Täytteen päällä lepäävä lisäke eli lakki, joksi sitä ammattilaispiireissä kutsutaan, pitää ehdottomasti saada kostutetuksi. Jos maitoa alkaa lusikoimaan niine hyvine lakin päälle, valuu se lasittunutta lakkia pitkin alas pääsemättä sisempiin kerroksiin ja pahimmassa tapauksessa vieden kallisarvoista kermavaahtoa mukanaan.

Nytpä siis paljastan ammattilaiskikan, jonka kehitin ja hioin huippuunsa koelaboratoriossani ollessani 8-10 vuotias. Otetaan vapaavalintaisesti yksi sormi. Tämän sormen kynnellä avataan varovasti pieni vekki laskiaispullan lakkiin. Tästä aukosta käsin lusikoidaan varovasti maitoa sisään muutaman kerran, jotta myös lakki kostuu sillä mikään ei pilaa tätä kulinaristista makunautintoa, kuin kuiva laskiaispullan lakki. Lisäksi kostutettu lakki myös estää epätoivottua, niin sanottua hampurilaisefektiä tapahtumasta. Kaikki ovat varmasti ainakin kerran kokeneet ilmiön, jossa laskiaispullaa puraistessa toinen reuna nousee ja kermavaahto tovereineen tursuaa pois paikoiltaan pilaten kokemuksen. Odotetaan hetki ja jos lähempi tarkastelu osoittaa tarvetta, toistetaan lusikointitoimenpide. Kun lakki on kostunut tarpeeksi, voidaan aloittaa pullan syönti varovaisesti lusikkaa käyttäen. Ja, koska edelliset proseduurit on suoritettu varovasti ja suurta kärsivällisyyttä osoittaen, voidaan syöminen toteuttaa noin 40 sekunnin porsastelutekniikalla. Tässä syy miksi myöskään kuvamateriaalia ei ole kuin kahden kuvan verran. Myöskään uusien kuvien lavastaminen ei onnistu sillä lähimarkettiin on 10km eikä aikuisiän makeansyöntikapasiteettini kestäisi toista pullaa. Varsinkaan näin aamiaiseksi.

 

img_2780

Noin 15 sekuntia myöhemmin.

 

Isännän maitokokeilu ei ihan mennyt putkeen. Väännettyämme hetken syöntitekniikasta, sillä tässä diktatuurissa sanani on laki, jota ei noudateta, Isäntä söi väenvängällä puolet pullasta kahvinsa kanssa. Toisen puolikkaan oli jättänyt omatoimisesti odottamaan kuumaa maitoa, jota allekirjoittanut huseerasi keittiössä. Siinä vaiheessa, kun olin kiikuttamassa maitoa pöytään oli Isännän puolikas pulla mystisesti kadonnut. Oli kuulema unohtanut säästävänsä pullaa ja muisti tämän vasta siinä vaiheessa, kun oli jo tunkenut värkin suuhunsa. Näin ainakin kävi ilmi virallisesta selonteosta. Itse tosin uskon, että kyseessä oli tahallinen sabotaasiteko, sillä näin Isäntä pääsi myös osingoille allekirjoittaneen maitopullasta, jota mukamas väenvängällä jouduin tuputtamaan.

Ja puolueeton asiantuntijaraati on puhunut.* Pulla oli kuulema ylivertaista maidon kanssa. Paljon parempaa kuin ilman.

*Raati koostui täysin puolueettomasta Isännästä, joka omaa tämän peninkulman hienostuneimman makupaletin. Tosin jäniksistä ja pienjyrsijöistä ei ehkä ole suurta vastusta.

Hyvää laskiaista!

0

Le Kuisti

Meillä on kuisti! Tai ainakin seinät. Tai no seinän raakileet. Isäntä nikkaroi yhtenä aamupäivänä kuistin lattialla kehikkoja ja sitten ne vain työnnettiin kahteen pekkaan ylös.  Sitten vaan kiinni hirsiseinään ja Avot. Olisipa koko talon rakentaminen näin helppoa.

20160707_134817

Siitä se lähtee.

20160707_135056

Pitää vain ihailla Isännän kykyä ja kärsivällisyyttä tehdä asiat viimeisen päälle juuri eikä melkein. Itse olisin varmaan jo tehnyt koko talon Eri keeperillä. Ehkä siksi tittelini onkin projektipäällikkö.

20160707_222251

Niin hyvää (märkää) puuta.

20160707_222338

Siinä niitä liitoksia nyt on.

20160708_091247

Sieltä se punnertaa. Pitäisi varmaan mennä auttamaan.

20160708_091513

Seinä.

20160717_143942

Kuistin kiinnittäminen hirsiseinään vaatii erikoisaskartelua, sillä oletusarvo on, että hirsiseinä laskee ja kuisti ei. Siksi pitää pulttauksessa jättää liikkumavaraa.

20160712_155916

Pari päivää myöhemmin näytti tältä. Olen kyllä aika pähkinöinä kuistista.

Ja jos joku ei jo tiennyt niin kuisti on iso. Ruokailuryhmän ja yläkerran rappusten mentävä-iso. Hieman ehkä harhaluuloisissa haaveissani istuskelen jo kuistilla pitsiliinaisen pöydän äärellä, ryystän kahvia, jota en oikeassa elämässä juo ja katselen kaunista ja romanttista kuistiani metsämaisemien kurkistellessa ikkunasta sisään.

Ja sitten se realistisempi versio: Luonnollisesti kaikki naulakot räjähtämispisteeseen asti täynnä takkeja, kelkkahaalareita ja ties mitä roinaa. Lattialla tähtitieteellinen määrä kenkiä hujan hajan niin että parhaassa tapauksessa niihin kompastuu, jolloin edellämainitusta kahvikupista lentää kahvit lattialle ja vähän rinnuksille. (Tässä vaiheessa jätetään huomioimatta se, että suurin osa niistä kengistä kuuluu allekirjoittaneelle.) Kaikki horisontaalitasot täynnä muttereita, pultteja ja muuta äijäryöhnää tupakkapurulla ja irrallisilla filttereillä kuorrutettuna. Ja tietenkin vähintään yksi imuri, koska se nyt näyttää viihtyvän kuistilla. Niin ja moottorisaha. Ei saa unohtaa moottorisahaa. Jos asuttaisiin vesistön lähellä niin pöydällä lojuisi osiin purettu perämoottori mutta nyt joudumme tyytymään moottorisahaan, jota rassataan juuri sillä pöydällä jolle oli tarkoitus laittaa se pitsiliina. Itse istunen hiekkaisella lattialla kenkien seassa ja haaveilen siitä päivästä, kun minulla on varaa palkata siivooja. Tai rakentaa Isännälle hehtaarin kokoinen verstas.

P.S. Olisittepa näheet ilmeeni, kun Isäntä kaksi iltaa sitten kertoi omasta suunnitelmastaan nikkaroida pieni puinen rasia. Tämä sitten, kun asumme uudessa kodissa. Ja tässä rasiassa hän aikoo säilyttää kaikki tupakointivälineensä ja kääriä myös sätkänsä siten, että purunöyhtä tippuu avonaiseen rasiaan sotkematta ympäristöään. Taisi allekirjoittaneen naamataulu hieman venähtää. Olin omassa pienessä mielessäni suunnitellut kokonaisen pöydän uhraamista tupakkasotkulle mutta parempi näin. Tällä hetkellä tilanne on nimittäin se, että sitä riivatun purua löytyy aivan kaikkialta. Taisinpa kerran kalastella kyseistä nöyhtää saunakiulustakin. Käytäntö tietenkin näyttää toimiiko Isännän visio myös käytännössä. Odotamme mielenkiinnolla.

20160711_165358

Isännän käsitys hedelmäkorista.

Kun nyt vielä saataisiin joku samankaltainen patenttiratkaisu myös kahvinpuruille niin tämä maailma olisi aika täydellinen.

20160715_124032

Isäntä keittää kahvia. Kuvassa näkyvät mustat alueet ovat siis kahvinpurua. Puolustus vetoaa huonosti valmistettuihin suodatinpusseihin. Huoh.

0

Hirsiä, vol 2

Viime päivien ei niin toivottujen tapahtumien jälkeen tuli vuoro myös toivotulle toiminnalle, kun vuorossa oli hirsioperaatio vol. 2. Ensimmäinen siirto-operaatio meni taas niin putkeen, että taisi olla taas verenpaine koholla muutaman päivän. Olin ollut useampaan kertaan puheissa tukkirekkafirman kanssa ja yrittänyt selittää mikä on tilanne. Tilanne oli siis se, että hirret on pinottu käsin ison varaston perimmäiseen nurkkaan, jossa tulee kaiken maailman pylvästä ja lippaa väliin lisäämään vaikeuskerrointa. Oma naisellinen logiikkani vihjasi, että jos hirret on KÄSIN sinne nurkkaan sullottu, niin ehkä ne myös KÄSIN joutuisi sieltä ulos ottamaan sen sijaan, että ne saisi nosturilla nostettua. No sitä yritin kuljetusfirman jampalle selittää muutamaan kertaan, tarjouduin myös lähettämään kuvia nivaskasta, jotta ei jäisi epäselväksi millaisesta vyyhdistä on kyse. Sieltä todettiin, että ei tarvi, kyllä se hoituu, juujuu. No, mitäpäs minä siihen. Ja saapui armas perjantai. Hommahan kusahti jo alkuunsa, rekka ei nimittäin mahtunut hallin ovesta sisään?! Ennakoipa tämä:  Muutama vuosi sitten ovat vaihtuneet jotkin säädökset, joten nykyään ne tukkirekoissa sojottavat tikut ovat parikymmentä senttiä pidemmät kuin ennen. Ettäs tiedätte. Lisäksi kuski oli ehkä maailman rasittavin marisija, jonka olisin jo ennen ovijupakkaa lähettänyt kotia laputtamaan, jos olisin ilennyt. No eipä siinä mitään sitten, lähetään kaikki vaan kotio.

Ja vielä kerran pojat ja uusi kuski kehiin. Tästä kiitos varastohalliin tuossa samassa rytäkässä poikenneelle nimettömälle paikalliselle, jolla sattui kännykässä olemaan sopivasti sopivan tukkikuskin numero. Kätevää. Tällä kertaa sovittiin, että herra käy ihan omin pikku silmin kattomassa kohteen, ettei tule mitään yllätyksiä. Myöhemmin sovittiin sitten, että kuski tuo peräkärryn halliin ja me kuormataan ite hirret kyytiin ja näin säästetään iso tukku kahisevaa. Kärry tuli paikalle perjantaina ja me lauantaina.

Ja siinähän meni sitten tämä viikonloppu. Oletteko koskaan yrittänyt kanniskella kahdeksan metristä hirttä? No minä olen, hyvältä tuntuu. Ensimmäisen päivän jäljiltä oli oikea olkapää lakossa. Toisen päivän jälkeen vasen peukalo. Vietettiin siis oikein mukava koko perheen virkistysviikonloppu koirineen päivineen historiallisessa tehdasmiljöössä, historiallista pölyä kakoen. Hyvän pöllytyskerroksen olivat nimittäin hirrenmokomat imaisseet itseensä siellä varastossa. Mutta olipas se kivaa. Mikään ei virkistä niin kuin pari kahdeksantuntista päivää riivatun painavien pökkelöitten parissa. Meikäläinen pääsi operoimaan 3,2 tonnin hallinosturia, Ja ihan ite. Täytyy kyllä sanoa, että jos miehillä on asevelvollisuus niin naisille sopisi jonkin pituinen raksavelvollisuus. Raksavelvollisuus voisi sisältää perus porakoneitten, moottorisahojen sun muitten talousvälineiden käsittelyä, trukilla ajoa, kaivinkoneen ja nosturin operointia. Siinä tulee nimittäin käsittämättömän hieno Naiset Osaa-fiilis, kun pääsee liikuttelemaan vinssillä 10 metristä hirttä pitkin isoa hallia, manikyyriä pilaamatta.

Seuraavaksi kuvakooste puuhaviikonlopusta.

 

20150606_140016

Tästä lähettiin lauantaina.

 

20150606_132625

Punnerrus alkaa.Ylhäällä näkyy nosturi. Oikein kiva kapistus.

 

20150606_133600

Minä otin johdon, ja elämää suuremman kaukosäätimen käsiini. Nosturi on MUN!

 

20150606_174658

Tässä vaiheessa oltiin ähisty jo pari tuntia. Meni ensimmäinen päivä rytmin löytymiseen ja paikkojen telomiseen.

 

20150606_160556

Energiapatukka litistetyssä muodossa. Vanha kansan suussa myös kaurakeksiksi kutsutaan. Hyvin jaksaa painaa näiden voimalla.

 

20150606_200343

Isäntä ja koira referenssinä. Tästä alotettiin toisena päivänä.

 

20150607_144939

Tässä kuvassa näkyvät toverimme Pumppukärry ja Keltainen Härveli. Helpottivat kummasti elämää.

 

20150606_192631

Nosturi ❤

 

20150606_150951

Isäntä viihdyttää itseään

20150607_183949

…monella tapaa

...monella tapaa

 

20150607_211901

Tähän lopetettiin sunnuntaina. Ei huono.

 

Ja sitten siirrytään elämää suurempiin mysteereihin. Kauppaan ehkä isännän jollekin siivousfirmalle. Olen nimittäin jo pitkään epäillyt, että kyseessä on ehkä maailman tehokkain orgaaninen ryöhnämagneetti. Oli ympäristö mikä tahansa, voi olla varma siitä, että nuoriherra kiskoo itseensä kaiken liikenevän lian ja vähän päälle, kuin paraskin karstaimuri. Tästä olen jakanut palautetta aika moneen kertaan. Siis aivan käsittämätön lahjakkuus. Ja nyt mututuntumalla on myös empiiristä todistusaineistoa: sama työ, molemmilla hanskat ja lopputulos:

20150607_230405

 

Ei voi käsittää!? Kahdeksan tuntia, aivan samoja hommia, jokaisessa räpylässä hanska päällä. Testiryhmän ainoa ero on, että toinen tupakoi ja juo kahvia. Ette varmaan arvaa kumpi. Huoh.

 

 

1

Oodi Jaffa-kioskille

Parasta uuteen paikkaan muutossa on uusien kantakuppiloiden löytäminen. Meidän uutta lähikantista kutsutaan kansan suussa Jaffa-kiskaksi. Nimi juontaa juurensa talon katolla keikkuvaan ylisuureen Jaffa-pulloon, joka erään lähteen mukaan on nököttänyt siellä jo 50 vuotta. Ilmeisesti aikojen saatossa kioski on laajentunut ja nykyään kyseessä on kahvilan ja nakkikioskin risteytys, jossa ylisuuret pirtinpöydät ja se paikallinen kyläpersoona joka ikinen kerta, kun siellä käy. Tänä kasvottomien ketjumonopolien aikakautena oikeiden ihmisten pyörittämään kiska on kuin raitis kevättuulahdus pellon laidalta. Matkaa kotiovelta kiskalle on vaivaiset 5km. Äkkiäkös sitä hilpasee maitotölkin ostamassa. Sitä siellä kiskalla onkin yksi kokonainen kylmäkaappi täynnä. Muita myyntiartikkeleita ovat kerma, lenkkimakkara ja voi. Niin ja sipsit. Nyt ollaan siis astuttu ulos soijalattevyöhykkeeltä. Hinta-laatusuhde puljussa on todella hyvä: pihvilounas 8€, kahvi euron, kunnon snägärikanakori 7€. Lounasaikaan pihaan kurvaa pakua pakun perään, kun raksajampat saapuvat lounaalle. Siinä toinen vihje siitä, että tarjoilu on kohillaan. Taisi siinä isäntää vähän nolottaa tuikkasta sinne isojen Transporttereiden sekaan meidän Puntolla.

IMG_2766

Pullataivas

 

Jaffakioski on varsinainen keidas erämaassa. Yleensä sinne on tullut mentyä kotimatkalla, väsyneinä ja nälkäsinä ja pirun kylmissään. Tontilla on siinä vaiheessa tullut hosuttua koko päivä ilman minkäänlaista muonitusta. Tietenkin siinä mielentilassa jopa aaltopahvi maistuisi kermatoffeelta. Mutta kun paikka vielä tarjoilee ehkä universumin parasta itseleivottua pullaa ja vielä hintaan 1,50€ kipale, on tajunnanlähtö lähellä. Viimeksi käydessä oli voisilmäpullat ja kaneliletit vielä uuninhaaleita. Itse tein sen kardinaalivirheen, että lähdin käsien pesulle ennen pöytään istumista. Takasin tullessa piti sitten kaivaa oma pullanpuolisko isännän suusta. Ei kuulema vain ollut pystynyt lopettamaan kesken.

Bonuspisteitä vesivessasta. Sitäkin tullee tuolla periferiassa ikävä.