0

Telineitä telineitä

Nyt rakennetaan. Rakennustelineitä. Niitä pitää tehdä koko talon ympärille ja viiteen metriin asti.  Isäntä manasi, että on melkein kuin rakentaisi toista taloa. Vanha purettu kesäasunto rientää jälleen hätiin lautojen ja kakkosnelosen muodossa. Nauloja uusimpaan tekeleeseen on mennyt tähän mennessä kymmenisen kiloa. Mutta mikä parasta, Isännän laskujen mukaan hintaa koko rakennelmalle on tullut ehkä 100e? Kansalaiset kierrättäkää, se kannattaa ihan oikeasti ja rahaakin säästyy. Osa nyt käytetyistä laudoista on jo kolmannella kierroksella: ensin talona, sitten anturamuottina ja nyt rakennustelineenä. Ja ehkä seuraavaksi grillipihvin hiillostajana. Täytyy sanoa, että ei vielä missään vaiheessa ole harmittanut se kolme viikkoa mikä meni vasaran ja sorkkaraudan kanssa vanhaa tönöä purkaessa.

20160705_111738

Vain vallihauta puuttuu.

20160705_111919

20160705_111844

20160705_113102

Solidaarinen koiramme päätti ottaa osaa jalantelomiskinkereihin. Oman rei’itykseni jälkeisenä päivänä Hurttamme onnistui myös telomaan anturansa missä lie ramboillessaan. Isäntä pääsi jälleen sairaanhoitajaksi.

20160701_165005

Pipilaastari. Isäntä on kyllästynyt aina liian aikaiseen iltapalan mouruamiseen ja piirsi koiralle kellon, jotta tietää milloin saa ruveta steppaamaan ja meuhkaamaan.

Teloin siis viime viikolla räpyläni naulaan astuen. Viikkoa myöhemmin jalkaa jomottaa yhä jos tulee käveltyä liikaa. Eilen hoidettiin rokotukset ajantasalle. Olihan siitä jo vuosi sitten Suur-Emännän kanssa puhetta mutta eihän mitään kannata tehdä ajoissa ja oikeassa järjestyksessä saati hyvissä ajoin. Mutta olipahan tästäkin jotain hyötyä: Isäntä ihan itse ehdotti, että nyt mennään molemmat hoitamaan rokotus ajan tasalle. Meinasin pudota tuolilta. Kyseessä on siis tämän maskuliinisen ihmislajin edustaja, joka ei yleensä suostu lääkäriin vaikka olisi pää irti. Eikä livistänyt edes terveyskeskuksen ovella. Odotusaula oli kyllä kokemisen arvoinen. Aulassa saattoi viihdyttää itseänsä terveydenhoitoaiheisia teemavitriinejä silmäillen. Mikäs sen parempaa kuin ihastella 60-luvun lääkeruiskuja ja neularivejä, hervottomia haavanlevityslastoja, käsiporia, synnytyspihtejä ja muita gynekologisia inkvisitiolaitteita juuri ennen piikitystapaamista. Ja tähän vielä lisätään aulatöllö, joka tuuttasi täydellä volyymilla keskipäivän ohjelmaa, jossa ihmiset istuvat pöydän ympärillä ja itkevät ja puhuvat kuolemasta. Niin, että olikohan nyt ihan loppuun asti mietitty.

Ollessani sorkkatoipilaana päätin viime viikolla hieman tehdä roinainventaariota ja pengoin kuistin kaapit ja arkut läpi. Pitäisi varmaan tehdä vähän useammin:

20160629_160408

Tämä siis vuosimallia -87. Nostalgiseksi meni tätä lukiessa.

20160629_160510

Näitä ilmestyi nivaska. Löytyy myös Moldovaa ja Kirgisiaa… Tulee aika päräyttävä sisustus peräkammariin.

20160629_170736

Ja tämän tiluksen perinteitä kunnioittaen aivan kaikkia työkaluja löytyy näköjään useampi kappale. Lienevät erilaisille tekstiilivaihtoehdoille.

Tätä siivousrupeamaa innoitti perheemme uusin tulokas arkkupakastin.

20160629_144453

Olen hyvin optimistinen syksyn marjasadon suhteen ja päätin ostaa pakastimen. Suur-Emännän kanssa asiaa analysoitiin puhelimitse ja todettiin, että alle 280 litrainen pakastin ei kyllä todellakaan riitä. Nettikaupasta ostin sitten hyrryttelijän, jota mainostettiin suuren perheen tarpeisiin. Espanjalainen mies, koira ja muuten vain suuriruokainen suomalainen täyttävät tietenkin suurperheen määritelmän. Tällä hetkellä pakastimessa taitaa olla yksi pakastepitsa ja kaksi marjarasiaa. Mutta sentään skumppapullon saa nykyään pidettyä jääkylmänä myös avaamisen jälkeen. Kyllä sommelierkin hyväksyisi.

Nyt kun kuisti on siisti ja järjestelty pakastimen kunniaksi, näyttää sauna tältä.

IMG_20160701_220437

Tässä vaiheessa tavaramääräkriisiä tulee mieleen lapsuudessa lentokoneen puuhapussista saatu peli, jossa kuvapalapelistä puuttui yksi pala ja neliöitä työntelemällä ja siirtelemällä piti saada lentokoneen kuva. Muutama vuosi myöhemmin sama meininki mutta isompi mittakaava. Jos yhden huoneen haluaa saada siivottua, joutuu lähes kaiken roinan tunkemaan seuraavaan huoneeseen. Sama pätee oikeastan myös tontin mittakaavassa. Lähinnä pitää vain päättää minkä huoneen haluaa pitää siistinä. Peseytymisestähän voi aina tinkiä. Kesällä sentään sateenkestävää tavaraa voi lykkiä surutta pihalle. Talvea odotellessa.

Luontonurkka! Aika korkata tämän vuoden luontonurkka. Vaikka itikoita on selvästi enemmän kuin viime vuonna niin varsinainen riesa ovat kärpäset. Ilmeisesti armaassa majassamme on niin houkuttelevat aromit, että jos ulko-oven jättää hetkeksikään auki niin sisälle saapuu pöristelijälauma joka pitää sellaista desibelimekkalaa, että meinaa lähteä mielenterveys. Onneksi Hurtta on innostunut eliminoimaan näitä tihulaisia kiitettävällä onnistumisprosentilla. Prosessi tosin sisältää myös uhrien syömisen. Yök.

Hirsikehikkoamme tuijoteltuani päädyin lukemaan kirjallisuutta hirsissä viihtyvistä ötököistä. Ja täytyy sanoa, että eteen osui varsin vänkiä nimiä puunrouskuttajille. Yksi hirsissä viihtyvä kaveri on Kuolemankello. Ja tämä ei ole Hemingwayn unohdettu mestarites korpimetsään muuttavista kaupunkilaispakolaisista vaan kyseessä on koppakuoriaisen näköinen pikkukaveri, joka viihtyy lahossa puussa. Nimi tulee kuulema siitä, että uros naksutteleen puun sisällä kutsuessaan naarasta. (Tuomaan kaljaa, kuinkas muuten.) Oma nimisuosikkini on kuitenkin Papintappaja, joka kuuluu sarvijäärien heimoon. Tuossa ainesta scifileffaan. Jonkin lähteen mukaan nimi tulisi kansantarinasta, jossa kaveri mönki pappiparan korvaan ja listi näin kirkonmiehen. Yöh.

20160703_132806

Jonkun hirsisyöpön jälkiä.

20160701_154146

Löytyi taas uusi kaveri. Saattaapi olla jonkin sortin hirsisyöppö.

Muutoin olen jatkanut lemi-inhokkieni hämähäkkien uusien lajien rekisteröimistä. Miksi oi MIKSI niitä on täällä niin paljon?! Joka viikko joudun toteamaan löytäneeni uuden lajin, jota en ole vielä ikinä ennen nähnyt. On vihreää, on mustaa, on isoa, on pientä, on isohanurista, on aivan liian vikkelää jne. Välillä niitä vipeltää pitkin pihaa ja välillä niitä roikkuu hiuksista ja vaatteista. Saisinko kiitos lemmikin, joka pistelisi niitä poskeensa?

20160703_145931

Pihakivetykseltä löytyi elämäni suurin mato. En ole ikinä nähnyt noin valtavaa kaveria.

20160703_130226

Ja lopuksi: onkohan satanut tarpeeksi?!? Jäi yöksi lapio maahan kumolleen. Aamulla satoi hieman.

P. S. Uusinta uutta. Tämä blogi porskuttaa teknologian eturintamassa, joten nyt meidät löytää myös Instagramista. Huonoa huumoria ja huonosti rajattuja kuvia löytyy täältä.

0

Itärintamalta ei mitään uutta

Juup, sokkeli on nyt valmis. Huraa. Sitten seursi slammaus eli rappaus eli harkkokakun kuorruttaminen laastilla ja ensimmäisten routalevyjen lätkiminen paikoilleen. Ei liity sisustamiseen, eli tylsää. Seuraavaksi pitäisi saada taas kaivurisetä tontille, jotta tungetaan sokkeli maan alle. Meikäläinen on viettänyt päivänsä paukuttamalla nauloja irti loputtomasta lautakasasta ja surffailemalla nettikaupoissa. Sanottakoon, että kolmen kuukauden heiluminen keskenään lomalla keskellä pöpelikköä on alkanut tehdä tehtävänsä ja nyt alkaa jo työjalkaa vipattamaan.

 

20150721_131144_2

Muovi tuli taloon. Routalevyä menee rapiat 300m2!! Se siitä, ei muovia meidän taloon -ideasta.

 

20150725_125643

Kuisti. Sanoinko tosiaan, että se on iso? Referenssikokona toimii 24 kiloinen koira.

 

20150721_194837_2

Tässä laastimuodostelmassa on yksi meikäläisen kauhoma satsi. Jaa, mikä niistä?

 

20150721_194659_2

Torttu.

 

20150725_201817

Historiallinen viimeinen harkko menossa paikoilleen. Enää pitää rakentaa vain koko talo.

 

20150728_150324

Patolevyrullia. Nämät ripustetaan sokkelin ulkoseinälle. Tuoksuvat ihan järkyttävän hyvälle. Nuuskin niitä noin kerran päivässä. Joku kukkaisaromi…?!?

 

20150728_183147

Tässä nyt vielä näyte isännän rappaamisesta. Todettakoon, että meillä kyllä roiskui huomattavasti enemmän itse muurausvaiheessa.

 

20150728_185319

Siinä se kyykkää ja minä kyttään. Perus työnjako.

 

Kynnen aluset on jo toista viikkoa pikimustina. Joo, mustikkakausi on korkattu. Meikäläinen lähinnä pimahtaa, kun näkee sen valtavan sinisenpuhuvan pallomeren, joka alkaa heti tien toiselta puolelta. Siellä on käkitty jo viikon verran hanuri pystyssä. Oman lisäjännän poimintaan tuo tietenkin Koira.  Isännän ryökäle tietenkin opetti karvapallon heti ensimmäisellä hamstrausreissulla syömään mustikoita suoraan mättäästä. Nerokasta. Karvasankari ilmestyy nykyään aina tietenkin juuri siihen paikkaan, jossa meikäläinen on kynimässä varpuja. Karvaisella supertutkallansa se rötkäle paikallistaa tottakai kaikista isoimmat ja mehevimmät marjakaverit. Ja sinne katoavat mokoman kitaan parhaat päältä ja loput poljetaan soseeksi. Olisi Isäntä voinut edes opettaa turjakkeen etsimään tryffeleitä. Tai kultaa. Tai edes kanttarelleja.

 

20150722_185800

Oliko siitä joskus puhetta, että isäntä on likamagneetti?

 

Sisätiloissa taistelu mutaa vastaan on muuttunut taisteluksi laastipölyä vastaan. Sitä on sellainen tasainen kerros aivan kaiken päällä ja, kun yleinen sanonta on, että raksapölyn hävittämiseen menee se vuosi niin arvata voi ollaanko voitolla. Myös meikäläisen rintamalinja likaisten raksavaatteitten kanssa on pettänyt useamman kerran ja Isäntä on pahimmillaan päässyt sängylle asti laastipölyisissä vermeissä. Pitäisi ottaa vastarynnäkkö kuistille mopin kanssa. Sitten joskus.

Pellolle muuton jälkeen teknologia on omituista kyllä lisääntynyt meidän huushollissa. Ensin tuli valvontakamera, jolla voi viedä naapurikyttäämisen taas uudelle tasolle: nykyään ei tarvitse edes nousta sängystä kyyläämään, vaan senkin voi hoitaa netin välityksellä. Kätevää. Sitten tuli sähköhammasharja. Vaaleanpunainen sellainen, ihan Isännän kiusaksi. Tänään pääsin pällistelemään uutta pyykinpesukonetta, pulsaattori sellaista. Kyseessä on siis pesukone, jota pystyy käyttämään myös luolamiesolosuhteissa. Kone käyttää sähköä normitöpökällä ja vedet lämmitetään ja kaadetaan koneeseen ite. Pömpeli pumppaa kyllä ne itse sitten ulos. Meikäläisten masiina on vielä sen verran luksusversio, että siinä on vielä sivussa linko. Ja on muuten aikas tehokas värkki, putsaantuu nimittäin raksavaatteetkin. Vähän käytön aloitusta viivästytti ainoastaan viroksi painettu käyttöohje, jota piti kääntää nettisanakirjan avulla ja tihrustaa luuppi silmässä, sen verran pientä oli kuvapräntti.

 

20150802_202121

Uusin pirttihirmu. Teknolookia saapui tupaan.

 

Ja sitten viikon sporttivarttiosio. Muistatteko Suzanne Sommersin ja thighmasterin? Niiiin pasé. Raksa-Irmojen sporttivartti on kehittänyt uuden metodin saada teräspakarat ja terästorson: Otetaan tukku 10mm harjaterästä. Haetaan kaupasta isoimmat pulttisakset mitä löytyy ja ruvetaan saksimaan rautatikkuja. Saa nimittäin punnertaa koko rahan edestä. Kun yhdessä asennossa väsyy niin voi vaihtaa seuraavaan vaiheeseen. Alla näytteitä eri tekniikoista.

 

20150525_190329

Isännän suosittelema sivukyykky.

 

20150728_181635_2

Oma suosikkini runttaa reittä vasten-tekniikka.

 

20150728_182500_2

Äiti, mä en haluu enää-metodi.

 

Kun rautojen pätkiminen onnistuu suzannesomersilaisittain sisäreisillä pihtejä rutistamalla, voidaan pitää tauko ja siirtyä syömään nauloja.

Tähän vielä viimeisimmät kuvat työmaalta. Normaalisti routalevyt pultataan seinään joillain erikoisruuveilla, jotka tietenkin maksaa mansikoita. Isäntä, pihi kun on, keksi oman metodin. Laastia vaan niskaan ja menoksi. Kerroinko, että isäntä suhtautuu laastiin ja oliiviöljyyn kuin jeesusteippiin.

 

20150802_123758

Siinä, ja tuo reikä mikä tuossa on ei ole vahinko vaan virallinen kulkuaukko sokkelin sisälle.

 

20150802_145906

Tältä täällä näyttää tätä nykyjä.

 

20150802_122956

Isäntä kielsi koskemasta märkään laastiin. Tihulaiset heti hommissa.

 

20150802_122612

Isäntä käski myös tuomaan rautakaupasta hanskat. No minäpä toin. Ei kuulema suostu viemään töihin.

 

Tänään muuten heräsin siihen näkyyn, kun hämähäkin pirulainen kipitteli pitkin rintavarustustani. Oli muuten aika tehokas startti sängystä. Patenttiratkaisu löydetty aamu-unisuuteen. Kerroinko jo mitä mieltä minä olen hämähäkeistä?

Vielä luontonurkassa taas kiva kuva mönkijästä. Nyt se on vaihtanut karmosiininpunaisen teräsmiesviitan metalliväreihin.

Seuraavalla kerralla vihdoin juttua sisustamisesta ja isännästä ja isännän sisustamisesta. Huaah. Nyt nimittäin aletaan vääntämään, ja isolla vaihteella. Onneksi talvi on pitkä…

 

20150728_155508

Metallivärit on tämän hetken trendi.

 

0

Betonikakku

ME OLLAAN RAKENNETTU JOTAIN!!

Nyt ollaan oikeasti tehty jotain muutakin, kuin siirrelty tavaraa paikasta toiseen tai katteltu ikkunasta monsuunisateita. Me ollaan valettu antura! Ja nätti antura onkin, mitä nyt jäi ehkä puolikkaan kuution verran vajaaksi betonikuorma. Yksi keittiön nurkka piti tehdä perinteisesti käsin betonimyllyllä, koska isäntä on pihi ja tykkää rehkiä, eikä halunnut tilata ylimääräistä betonia. No itsepä joutui lapion varteen.

Meikäläinen sai kunnian olla vibramestarina ja velipoika pääsi pumpun varteen. Vibra on siis juuri sellainen, kuin miltä se kuulostaa: vibraattori. Espanjalaisella raksalla siitä kuulema lentää parhaimmat läpät. Yllättäen.

 

20150701_131358

Ase kainalossa, valmiina täristämään.

 

20150701_215713

Vibra.

 

Ja sitten mentiin ja aika vauhdilla: ensin kärsällä betonia muottiin, sitten hytkytellään vibralla ilmakuplat pois ja lopulta Isäntä hoiti tasoittamiset ja liikojen betonien mäjellelapioimiset perästä käsin. Betoniauton kuski ohjaili pumppua kaukosäätimellä. Koko säätöön meni alle tunti. Betoni roiskui aika hyvin, silmässä kirvelee ihan mukavasti, kun sitä sinne lentää. Ihan hauskaa hommaa ainakin omalta osaltani. Lapioinnista en nyt niin innostunut. Naurettavan pieniä lapiollisia saa liikuteltua, ihan törkyisen painavaa tavaraa tuo betoni. Mielummin kanniskelen hirsiä.

Betonikakkujen lisäksi on todellakin kanniskeltu niitä hirsiä. Niitä on raijattu sen verran, että sain selän jumiin alkuviikosta. Kummasti sekin vetristyi kuin ihmeen kaupalla siinä vaiheessa, kun piti äkkiä saada viimeiset pöllit pois betoniauton tieltä. Deadlinet auttaa kummasti. Myös fyysisiin jumeihin.

 

20150701_131329

Kahdella kärryllä tuli 10m3 betonia. On oikein Andalucían värit.

 

20150701_130903

Iso kärsä.

 

20150701_132430

Siinä sitä sataa, taikinaa. Alareunassa vibra valmiina hyökkimään apajille.

 

20150701_135737

Taidekuva.

 

20150701_144753

Ikuistushetki.

 

20150701_144757

Tähti tosin oli hyvin vastahakoinen, ei vissiin innostunut manikyyrin pilaamisesta.

 

20150701_203759

Siinä.

 

Ennen tämän päiväistä betonisottausta ollaan siis tosiaan siirrelty muutama päivä hirsiä. Jumahtaneen selän lisäksi sain viimein liiskattua pari sormea hirren alle. Ihmeen kauan siltä oli vältytty. Vähän ehkä harmittaa, kun ei tullut meikäläisen jodlaamiset nauhalle, oli nimittäin kyllä sellainen tunteiden tulkki-hetki.  Ulkopuolisen auttavien käsien lisäksi saatiin avuksi vanhan talon rappusten kaiteesta sekä viime viikolla ostetuista auton vararenkaista kyhätyt mainiot hirsikärryt.

 

20150628_124842

Tällä ja käsillä mentiin.

 

20150701_204826

Siinä ne nyt vihdoin on nätissä pinossa.

 

20150701_204837

Tuolta se nyt näyttää, se betonikakku.

 

20150701_204552

Tämän illan näkymät saunan katolta. Siinä se talo nyt olisi, tavallaan.

 

20150701_215654

 

Luontovartista sen verran terveisiä, että kesä on kyllä pamahtanut täyteen loistoonsa muutamassa päivässä. Tälläkin hetkellä meidän mökissä pöristelee sellainen pommikonekärpänen, että hyvä ettei ikkunat helise. Tänään oli myös hyvin potentiaalinen peltikolarihetki keskellä iltapäiväruuhkaa, kun pitkäjalkainen hämähäkki päätti pistellä juoksulenkkiä edestakaisin tuulilasissa, ja tietenkin sisäpuolella. Muutekin tällä tontilla vilistää toinen toistaan suurempaa ja inhampaa kasijalkaista. Meikäläisen makuun niitä on ehkä pari sataa liikaa. Pieni minilepakkomme jatkaa vartiokierroksia tontilla, yleensä se aloittaa kierroksensa siinä klo 23 tienoilla, kun on jo hämärää. Isäntä on siitä innoissaan, koska sehän syö suihinsa kaikki ilmassa lentävät itikat.

0

Nyt rakennetaan!

No, ainakin valmistellaan rakentamista. Ja paikalle ovat saapuneet kirittämään Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä tai Los Suegros, aito ja alkuperäinen Kiljusten herrasväki eli lyhyemmin sanottuna isi ja äiti. Ja vaikutuksen huomasi heti. Ensinnäkin oli jääkaappi, joka yhtäkkiä rupesi pullistelemaan kaiken maailman herkkuruoista. Toiseksi napa, joka tiristelee jo ties kuinka monetta päivää pikkuähkyssä.

 

20150614_131206

Kiertolaiset tulloo: Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä olleet paikalla tässä vaiheessa ehkä jo noin 20 minuuttia ja pressuteltta on jo pystyssä, tietenkin. Pikku-Isäntää risoo ainoastaan se, ettei itse ollut aikaisemmin keksinyt virittää moista hökötystä.

 

Sen lisäksi, että välillä tekee mieli pyöriä rappuset alas pihalle, on hommiakin saatu tehtyä. Pikku-Isäntä oli onnesta muikeana, kun Suur-Isännän takaluukusta tursusi pihalle työkalua toisensa perään kuin mistäkin Maija Poppasen matkanyssykästä. Ja kaikki tietenkin sitä mahdollisimman kovaäänistä laatua: Sirkkeli, moottorisaha, rälläkkä…Onneksi omistan kirkkaan oranssit kuulosuojaimet.

Nyt ollaan siis nikkaroitu ja paukutettu anturalle muotteja. Niitä sitten tietenkin väännettiin vesisateessa paikoilleen myös tänä aamuna klo 6 lähtien, koska minä eli nero olin sopinut rakennusmestarin kanssa tarkastuksen klo 8 aamulla. Kyllä projektipäällikkö osaa. Kummasti opin surrilankojenkin kiepittämisen paikalleen hetkessä, kun oli aivan pakko.

Betonit tullee sitten ensi viikolla, jossei sada. Hah. Välillä on kieltämättä huvittavaa katsoa, kun Isäntä noituu ja sadattelee pihalla, kun taivaasta vuoron perään sataa vettä, auringonpaistetta tai rakeita. Vielä ei ole tippunut sammakoita. Myös roinaa on taas kerätty tontti täyteen. Viime perjantaina tuli laasti- ja teräskuorma sekä ihana, kauan kaivattu, Porin Matti. Tällä viikolla pölähti rekkalastillinen harkkoja.

 

20150612_163751

Vihdoin PUNAINEN rekka pihassa!

 

20150618_092718

Siinä meidän uusi perheenjäsen.

 

Suur-Isännän kanssa ollaan huudatettu moottorisahaa, väännetty rautakangella, ja näin lopulta pistetty pari koivua pölleiksi. Tästä saatiin taas muutaman päivän Iron-lady reenit plakkariin, kun piti vieritellä ja nostella ja heitellä muutama pieni koivupölli. Päälle vielä lavallinen 27-kiloisia harkkoja, joita pitää kanniskella pienen anturamuotti-esteradan läpi. Täälä mitään kuntosaleja tarvita. Sen jälkeen onkin sitten berberi, selkä, hartiat, käsivarret ja oikeastaan ihan kaikki jumissa. Ja oikea käsivarsi kieltäytyy jälleen nousemasta yli vaakatason.

 

20150614_173530

Suur-Isäntä päätti tehdä vähän saunapuita.

 

Piha- ja rakennustouhuamisen lisäksi ehkä parasta on tässä visiitissä se, että paikalle on saatu kunnon luontobiologian kävelevä tietosanakirja Suur-Isännän muodossa. Perus eläimistö on meikäläisellä ihan hallussa mutta nämä maalaisveitikat ovat vähän ruosteessa. Esimerkiksi jo muutaman viikon piinannut  linnunlaulu on nyt tunnistettu Tiltaltiksi. Kyllä, ihan oikea lintu eikä mikään höpöhöpönimi. Kyseinen sankari on tvirpittänyt meidän tontilla aamusta iltaan kadehdittavalla paatoksella jo muutaman kuukauden putkeen ja saanut meikäläisen melkein hulluksi epätonaalisella mekastamisellaan varsinkin, kun kyseistä veijaria en ole saanut bongattua kertaakaan. No nyt voin sitä möllöttää ainakin netistä. Ja nykyään sen lauluakin on kiva kuunnella. Tänään sammakoksi luulemani ääntelijä on nimetty Lehtokurpaksi. Mysteeri avautui siinä vaiheessa, kun tajusin, että ehkä ne sammakot ei lennä neljässä metrissä. Kätevää, kun ei tarvi lähteä kiikarit huurussa ja lintukirja kainalossa tarpomaan mättäitten välejä, vaan riittää kun huutaa pihan toiseen päähän tuntomerkkejä Suur-Isäntäpedialle. Eipä ole vielä tullut sellasta räpistelijää vastaan, jota se ei olisi tunnistanut.

Nyt kun Suur-Isäntä ja Suur-Emäntä majoitettiin salongin puolelle, päästiin me Pikku-Isännän kanssa vihdoin telttailemaan, vaikkakin sitten ihan vaan pihalle omenapuun alle. Isäntä totesi, että alamäessä mennään: ensin asuttiin mukavassa kaupunkiasunnossa, sitten muutettiin vaatimattomaan kesämökkiin ja nyt asutaan teltassa. Seuraavaksi sitten varmaan sillan alla. No, talvi on tulossa niin kuin sananlasku sanoo. Viime yönä heräsin siihen, että vasen pottuvarvas oli puutunut maassa nukkumisesta. Pelkkä pottuvarvas. Joopajoo.

 

20150615_174811

Kaksi marjaa.

 

 

20150615_210109

Ylä vasemmalla meidän uusin residenssi, asunnon äänimaisema on aika mieletön varsinkin klo 4 aamulla, tunnelma kuin sademetsässä lintujen mekastaessa viimeistä päivää.

 

20150616_173357

Pienenpieni koivupölli. Tästä tehdään joko jakkara tai pöytä.

 

20150610_195653

Tästä lähettiin. Väsyttää jo pelkkä kuvien katsominen.

 

20150616_151136

Tässä meidän koti tällä haavaa. Noita harkkovuoria ollaan muutamat käsin siirretyt.

 

20150615_180812

Anturantäytettä.

 

20150609_135658

Isäntä…

 

20150617_195145

…vissiin ymmärtäny jotain vähän väärin maanviljelystä. Sieltä ne potut  kohta pilkistää.

 

20150615_213244

Tässä ”ennen” kuva ilta-auringosta. Suur-Emännän kanssa alkaa lähitulevaisuudessa pusikonraivausprojekti, vaikka Pikku-Isäntä vähän haraakin vastaan. Anoppikorttia vilautettu.