0

…ja universumi vastasi.

Minä ja elämää suurempi suuni. Varkoaas naperot heikkoja jäitä ja mitä toivotte. Alle puoli vuorokautta meni siitä, että marisin tylsistymistä ja sen jälkeen on auton reppana pahoinpidelty yön pimeydessä ja minä päässyt todistamaan puun oma-aloitteista kaatuilua pihalle ja sähköjohtojen päälle. No siinähän se aika taas kuluu poliisille ja vakuutusyhtiölle ja sähkölaitokselle rinkutellessa. Tiesittekö muuten, että rikosilmoituksetkin pitää nykyään tehdä itse ja netissä. Ja unohtakaa sormenjäljet, taikka todistusaineisto ja kaikki muu telkkarista tulevat uv-valo- ja rikolliset poseen-hömpät. Ei tarvi edes valokuvata vahinkoja. Suora möreä-ääninen lainaus poliisisedältä: ”Ei me niillä kuvilla mitään tehdä.” Vakuutusyhtiönkin vahinkoilmoitus tehdään netissä. Isäntä mietti, että jos et omista kännykkää, etkä nettiä saati pankkitunnuksia niin oletkohan siltikin vielä oikea juridinen henkilö tai täysivaltainen yhteiskunnan jäsen? Siinä väittelypähkinä juridiikan professoreille.

Tähän vielä sokerikuorrutuksena sitten se puun kaato. En itse halunnut koskea mokomaan, ettei tapahdu ikäviä onnetomuuksia. Lisäksi sähkölaitoksella on ammattilaisia töissä, jotka hoitavat näitä asioita. No, sähkölaitoksen setä saapui paikalle ja aloitti puun sahaamisen. Meikäläinen ehti parahiksi paikalle todistamaan, kun puu kaatui, minnekäs muualle, kuin suoraan sedän päälle. Ei onneksi ollut maailman isoin tukki, mutta vauhdillahan se sieltä neljästä metristä tulee. Onneksi ehti vähän edes ottamaan käsillä vastaan. Multa meinas päästä hysteerinen nauruhyrskähdys tämän päivän käsittämättömästä absurdiudesta johtuen, mutta onnistuin puremaan sen kieleeni sedän silmälaseja pusikosta etsiessäni. Ilmeisesti solisuu risahti siinä alastulossa, mutta urheasti setä halusi itse lähteä autolla etiäpäin, vaikka kyytiä tarjosin. Toivottavasti se nyt pääse perille asti ja lekuriin.

 

20150603_120327

Siinä se puu möllöttää. Hetkeä myöhemmin hyökkäsi sähkölaitoksen sedän kimppuun.

 

Huomenna en ehkä poistu sängystä. Enkä vastaa puhelimeen. Enkä avaa verhoja. Ehkä tähän tontille puhkeaa pohjolan ainoa tulivuori yön aikana. Tiskien tiskaaminen on ihan tarpeeksi jännää viihdettä seuraavat pari vuotta. Kiitos ja heippa.

 

0

Mitäs sitten

Kaivurisetä kävi tiistaina tamppaamassa viimeiset jutut. Nyt ollaan taas keskenään. Tuntui turkoosi metallimyyrä olevan kyllä varsinainen sadejohdatin: Joka kerta, kun masiina starttasi niin vettähän sieltä tuli. Ja mitä syvemmälle piti kaivaa niin sitä enemmän sitä vettä tuli niskaan. Noh, nyt on talonpohja tasainen kuin pannukakku. Sitä oikeen erikseen tampattiin sellasella täristelykoneella. Siinä olisi nyt hyvä tenniskenttä. Tai humppalava.

 

20150518_161746

Isäntä ulkoiluttaa pienokaista. Potra 200 kilon vesseli. Aika äänekäs kylläkin.

 

Kaivuri möyri siis tontilla sen pari viikkoa. Nyt on maan sisälle kaivettu osuuskunnan kakkavesipömpeli, siihen tarvittava sähköjohto, tontin sähkömittauskeskuksen kaapeli, taloon menevät viemäri- ja vesijohdot, sadevesiputket ja -kaivot sekä salaojat. Tontti on aikas kostea, eli maasta pulppuaa vettä aika hyvin, jos vähänkään kaivaa alemmas. Hyviä uutisia siinä mielessä, jos joskus haluaisi oman maauimalan.

Nyt on seuraavaksi ohjelmassa meidän saunatönön katon päällystys, jonka isäntä on jo aloittanut. On pari kuukautta nimittäin ollut vati vintillä: Kun katsoo piipun reunaa ylöspäin, niin näkyy pala taivasta. Ei varmaan ole tarkoitus. Puretun tönön peltikatto laitetaan tämän talon huopakaton piälle. Hinta 0€. Jes! No okei, kattoruuvit maksoi 10€. Savupiipun peltejä irroittaessa meinasi lähteä puoli savupiippua mukaan.

 

Ihan hyvä. Ei kosketa enempää.

Ihan hyvä. Eipä kosketa enempää.

 

Nuohooja oli kyllä sanonut, että piippu oli yllättävän hyväkuntoinen sisäpuolelta. Isäntä sanoi, että tiilien kanssa nyrkkisääntö on, että jos puolet tiilestä säilyy ehjänä, ei hätää. Kattellaan.

Meille tuli kanssa ensimmäinen puutarhakaluste. Oikein on elegantti ja siro. Selkeitä druidivaikutteita. Päätettiin hyötykäyttää vanhan talon sokkelia. Kaivuri jeesasi. Tuohon mahtuu sitten isompikin boolimalja.

20150519_205357

Takana stonehenge-pöytä. Etualalla armoitettu koira. Onkohan se jättäny jotain kertomatta?

 

Meikäläisen projekti on nykyjään pihan perällä lymyävä lautakasa aka vanha talo. Vääntyneitä nauloja pitäisi poistaa laudoista noin muutama tuhat. Niistä tehdään sitten anturalle muotit, jonne kaadetaan taikinaa taikka betonia. Betoni tulee kahdella rekalla. Tämä sitten joskus kohta. Päätettin eilen, että nyt voidaan ottaa pari viikkoa vähän iisimmin. Nälkä nimittäin kasvaa syödessä ja kun kerran on päässy rakennuspölyn makuun niin vaihde jää päälle ja koko ajan pitäisi paahtaa tukka putkella ja hirveellä kiireellä. No, katotaan kauanko jaksetaan pyöritellä peukaloita. Nimittäin:

Päivän päräyttävin uutinen. Hirret tulloo kotio! Olen nyt koko aamupäivän käkkinyt puhelin kourassa huseeraamassa legotalon siirtoa. Menee tosin ensi viikolle mutta sehän tulee äkkiä. Tukkirekka on tilattu ja tilat kalikoille raivattu. Minä sitten varmaan niitä hirsiä paijailen tuolla pihalla muutaman päivän onnesta ovaalina. Ah. Kohta pääsee sisustaan!

Hirret on nyt vähän niinku pakko saaha tontille, jotta pystytään jatkamaan hommia. Me ollaan ne nähty ainoastaan tikkupinona varastohallin perukoilla, sillä se oli jo purettu ostovaiheessa. Lisäksi tietenkin saatiin kasausohjeet ikeatyyliin, mutta papereissa olevat mitat on sellaista sinnepäin-asteikkoa. Esimerkiksi talon pitkä sivu heittää eri mittojen välillä noin 15cm. Pikkujuttu. Mietittiin, että jatketaanko mututuntumalla vai odotetaanko, että saadaan kepukat pihalle. Kuten edellä mainitsin, todettiin, että voidaan nyt odottaa muutama tovi ja jatketaan vasta varmistettujen mittojen kera.

Tällä hetkellä sitä voikin sitten keskittyä muihin asioihin kuten iänikuiseen tiskaamiseen ja siivoamiseen tai vaikka kaivoveden näytteenotton järkkäämiseen. Itse en nimittäin osannut olla sisätiloissa hetkeäkään, kun pihalla hääräsi kaivinkone. Pakkohan sitä on itse olla kanssa pihalla mukamas rakentamassa sitä taloa. Avaimet käteen-konsepti ei niin oo mun juttu.

 

20150520_090548

Erikoisia oravia täälä.

 

20150515_104235

Iso rekka. Toi yhden aamun verran kivikasoja pihalle.

 

Talon alle tuli laitettiin nätti pöytäliina eli suodatinkangas. Ettei muta tule läpi. Tai jotain.

Talon alle tuli laitettiin nätti pöytäliina eli suodatinkangas. Ettei muta tule läpi. Tai jotain.

 

20150515_160917

Kerran viikossa paistaa aurinkokin. Tuohon se talo tulee.

 

 

 

0

Elämää raksakuopassa

Elämä raksalla on vihdoin alkanut löytyää oman, kuraisen uomansa. Varsinaiselta sotatantereelta tämä kieltämättä alkaa näyttää. Pihalla on vanhan sokkelin palasia, isoja kivenmurikoita, koivutukkeja, kantoja, maakasoja, savikuoppia, muoviputkia, lautavuoria ja iso kaivinkone, jolla setä mönkii menemään railakkaasti kellon ympäri. Nyt ollaan vihdoin päästy itse rakennusvaiheeseen tai sen alkuun. Salaoja- ja sadevesiputket tulivat perjantaina.

 

Maanantaiaamun herätys. Onneksi nukun pyjama päällä.

Maanantaiaamun herätys. Onneksi nukun pyjama päällä.

 

Salaoja on siis nimensä mukaisesti jemmattu oja, joka tulee syvälle maahan perustusten ympärille. Tämän rännistön tarkoitus on johtaa maaperässä oleva kosteus putkea pitkin jonnekin muualle, jottei perustukset seiso vedessä. Putkisto on täynnä pieniä reikiä joista veden on tarkoitus valua sisälle. Soveltuu huonosti hassutteluun, sillä reikien takia ääni ei kanna putken toisesta päästä toiseen. Tätä testattiin kuorman saavuttua isännän kanssa, heti kun rekka häipyi pihasta. Putkikasa olikin yllättävän hauska perjantaipäivän viihdekonsoli, jonka kanssa pelleillessä meni hyvä tovi. Ammattilaisrakentajat liikenteessä juu.

 

IMG_3052

Heippa puutarha.

 

No seuravaksi sitten kaivetaan sadevesiputket ja niihin johdetaan rännien kautta katolle satavat vedet. Sadevesi- ja salaojaputkistot yhdistetään talon laidalla samaan kaivoon ja kaivosta lähtee putki alas tontin alareunaan, josta vedet johdetaan ojaan. Tämä siis tarkoittaa, että adios vaan koko pihan kattanut ihana sammalnurmi. Koko tontti myllätään uusiksi, koska maan alle pitää lykkiä Matrix-tyylinen piuha- ja putkiverkosto. Välillä ei kyllä mene ymmärrykseen, miten taloja on pystytty rakentamaan ennen polypropeenia tai polymeeriä. Meillä kävi säkä, että purettava talo oli 50-luvulta, 20-vuotta lisää ja ei varmaan olisi päästy yhdellä roskalavallisella kierrätyskelvotonta tavaraa. Nyt ainoat poisheitettävät asiat olivat tervapaperi, kattohuopa ja vanerilevy. Eikä yhtään muovia.

 

IMG_3049

Nuot kepukat tuolla mutakentällä ovat meidän talo. Meillä on nyt keittiössä kaivinkone.

 

Elämä raksakopissa on eri kivaa, nurkissa vetää, porakoneet ja juustohöylät ovat iloisesti sikinsokin toimisto/työ/ruokapöydällä ja tiskialtaassa hirveä kasa tiskejä. Eilisen päivän suurprojekti oli viikon aikana kerääntyneiden tiskien raivaaminen. Olin sitä siirtänyt jo muutaman päivän kunnes tajusin, ettei eltaantunut haju meidän röttelössä johtunutkaan kompostikipon sisällöstä. (Tähän se oksentava hymiö.) Jossain vaiheesa siinä läträtessä kävi mielessä, josko olisi koko vuoren vain sullonut saunan pataan ja pistänyt padan porisemaan. Kaipa ne keittämällä olisivat hoituneet. Jos tiskivuoren eliminointi käy kesän aikana ylivoimaiseksi, muun pikku talopuuhastelun ohessa, saattaa olla, että takavarikoin keittiön astiat ja siirryn pahvisiin. Taikka sitten kullekin yksi nimikoitu lautanen ja lusikka. Lautasen saa pestä vaikka nuolemalla.

 

Isännän askartelupiste.

Isännän ja koiran askartelupiste: isäntä pätkii ja koira levittelee pitkin tonttia.

 

Limaisen keittiön lisäksi toinen kestoinhokkini on hiekka sisällä. Ihan sama onko se lattialla, vaatteissa vai sängyssä. Ja arvatkaapa onko sitä tällä hetkellä tontillä yhtään ollenkaan?! Se on vielä sellaista savikurahiekkaa, joka ei lähde lantsareista irti kuin taltalla tai piikkauskoneella. Saappailla on sisälläliikkumiskielto eteistä myöten. Harkitsen kiellon jatkamista myös ulkorappusiin. Samoin isännän työvaatteilla, vaikka väillä se ovela kettu livahtaa sisälle koko rapaisessa komeudessaan. Siitä seuraa yleensä hälytyssireeniä muistuttava palautteen anto. Sängyssä hiekkaa on keskikokoisen hiekkakakun verran. Samoin koiran sohva muistuttaa lähinnä marokkolaista hiekkarantaa. Ja tämä kaikki kahdessa päivässä.  Tätä on sitten odotettavissa koko loppukesä. Huah.

 

Liejukenttä. Taustalla näkyy puuhaputki pino.

Liejukenttä. Taustalla näkyy puuhaputkipino.

 

Vartti pihalla.

Kymmenen minuutin kurakerros.

 

20150513_153327

Tervetuloa kotiin. Vati on tassujen pesua varten, vasara mudan irroittamiseen.

 

IMG_3041

Ei kestä! Mun väsyneet karvaturrit. ❤