0

Kulttuuririentoja

Raksan ollessa virallisella talvilomalla, on aikaa keskittyä muihin asioihin. Kuten muusikon uran ylläpitoon. Ja mikäs sen mukavampaa kuin vastaanottaa viikonloppuna flanellipyjamassa sängyssä löllyessä keikkapyyntö puhelimitse. Freelancerina soitto töihin tulee usein 1-2 päivän varoajalla äkillisien sairastapauksien tuurauksiin, joten valmisteluaikaa on rajatusti. Ja koska työ kiinnostaa aina, sanoin tietenkin tikkana kyllä. Puhelun loputtua oli aika etsiä kaikki vermeet ja rensselit:

Keikkakengät: vaatekaapissa omassa pienessä kenkäpussissa. Ja vielä fiksuna myös mustat nailonsukat kenkien sisälle sullottuna, eihän tässä ensimmäistä kertaa olla näissä hommissa.

Soittimet: Tällä kertaa tarvitaan useampaa vehjettä, mutta onneksi oboe ja englannintorvi asuvat kätevästi samassa kotelossa ja kotelo majailee yleensä jollain residenssimme plyyshisohvista.

Torviständi: Koska keikalla pitää soittaa kahta soitinta, tarvitaan toiselle teline silloin kun sitä ei käytä. Ja koska kyseessä on aika hintavat leivänhankintavälineet, kuljetan varuiksi omaa ständiä mukana, jossa torvi pysyy pystyssä kuin herran kukkarossa.

Esiintymisvaatteet: Tämä oli jo hieman kinkkisempi. Suuressa Syyssiivouspuuskassani olin tietenkin nerokkaasti pakannut lähes kaiken vaatekaapin sisällön suureen matkalaukkuun ja laittanut Isännän raijaamaan tavarat vintille. Ja sinne menivät myös esiintymisvaatteet. Huudetaan isäntä paikalle ja sitten hirveällä maanittelulla sain kuin sainkin jupisevan Isännän könyämään vintille saalistamaan puuttuvaa matkalaukkua. Ja ilme oli tietenkin sen mukainen. Metsien miehen into etsiä vaimokkeen rytkyjä jääkylmältä vintiltä oli suorastaan käsin kosketeltava.

Sitten pikapikaa stemmat eli nuotit haltuun ja seuraavana päivänä päiväreenit ja illalla keikka. Ja täytyy sanoa, että oma pitkäaikainen haaveni päästä soittamaan tähän kyseiseen  viihdemusiikkiin erikoistuneeseen sinfoniaorkesteriin toteutui siis vihdoin tänä armon vuonna 2016. Siinä sai hetken kuvitella olevansa suurikin jatsari soittaessaan aivan mielettömän hyvien muusikkojen seassa kolmimuunteista joulumusiikkia älyttömän hyvien laulusolistien kuorruttamana. Kun ohjelmisto koostui vielä omista lempparijoulukipaleista oli tämä muusikko aivan pähkinöinä. Aivan mahtavaa!

Siinä vaiheessa ei kauheasti haitannut se, että kesken keikan soitin hajosi tilapäisesti, tai että esiintymisvaatteisiin oli pesiytynyt varsin voimakas kellarin tuoksu.

 

image

Parasta musiikkia ikuna.

0

Tärkeää asiaa suklaarasiasta.

Kun tämän vuosikymmenen alussa tuli heitettyä vesille oikea todella pitkä siima tajusin kyllä, että haaviin tarttui varsinainen palkintovonkale. Se, että myöhemmin tänne peräpohjolaan kiikuttamani tuulahdus etelän lämmöstä osoittautuisi näin täydelliseksi paketiksi oli kyllä yllätys. Puhun tietenkin Isännästä:

Olemme talviajan lisäksi päässeet korkkaamaan virallisesti myös joulusesongin, kun Isäntä kiikutti hetken mielijohteesta ja suomalaisen konvehtirasiatradition painolastista mitään tietämättä kotiin tämän joka kodissa silloin tällöin piipahtavan pahvirasian.

 

image

Näitä konvehteja olen elämäni aikana syönyt ainakin parinkymmenen rasiallisen verran.

 

Ja mikä isännästä nyt tekee tällä kertaa niin tavattoman täydellisen on se, että suosikkimauksi valikoitui näköjään se koko suvun rosvosektori eli ananskonvehti.

ANANASKONVEHTI?!

Riettaalta 80-luvulta alkaneella suklaakonvehtisyöpön urallani en ole vielä koskaan törmännyt henkilöön, jonka suosikkimaku on ananaskonvehti. Siellä ne kolme ruutukuvioista hylkiötä aina odottivat rasian nurkassa, kun pennut sukujuhlissa kinastelivat keskenään kuka ne joutuu syömään. Sillä pohjakerrokseenhan ei kosketa ennen kuin päällimmäinen on tyhjä.

No mikäpäs siinä, tämähän on jälleen kerran täydellinen työnjako Isännän ja allekirjoittaneen kesken. Tosin oma kisakuntoni on selkeästi rapistunut vuosien saatossa. Siinä missä aikaisemmin yhden kerroksen tuhoamiseen olisi mennyt korkeintaan vartti, tuli tällä kertaa totaalinen romahdus jo neljän konvehdin jälkeen. Joko niihin pieniin pirulaisiin lykätään nykyään enemmän sokeria, tai sitten oma konvehtikiintiöni on tullut aikaa sitten täyteen. Muutaman konvehdin jälkeen nimittäin seurasi useamman tunnin sokeripöhö, jolloin teki mieli syödä suolaa suoraan purkista ja vannoa, etten ikinä enää syö konvehteja.

Kunnes saapui seuraava päivä.

Follow my blog with Bloglovin

 

0

Le Kuisti

Meillä on kuisti! Tai ainakin seinät. Tai no seinän raakileet. Isäntä nikkaroi yhtenä aamupäivänä kuistin lattialla kehikkoja ja sitten ne vain työnnettiin kahteen pekkaan ylös.  Sitten vaan kiinni hirsiseinään ja Avot. Olisipa koko talon rakentaminen näin helppoa.

20160707_134817

Siitä se lähtee.

20160707_135056

Pitää vain ihailla Isännän kykyä ja kärsivällisyyttä tehdä asiat viimeisen päälle juuri eikä melkein. Itse olisin varmaan jo tehnyt koko talon Eri keeperillä. Ehkä siksi tittelini onkin projektipäällikkö.

20160707_222251

Niin hyvää (märkää) puuta.

20160707_222338

Siinä niitä liitoksia nyt on.

20160708_091247

Sieltä se punnertaa. Pitäisi varmaan mennä auttamaan.

20160708_091513

Seinä.

20160717_143942

Kuistin kiinnittäminen hirsiseinään vaatii erikoisaskartelua, sillä oletusarvo on, että hirsiseinä laskee ja kuisti ei. Siksi pitää pulttauksessa jättää liikkumavaraa.

20160712_155916

Pari päivää myöhemmin näytti tältä. Olen kyllä aika pähkinöinä kuistista.

Ja jos joku ei jo tiennyt niin kuisti on iso. Ruokailuryhmän ja yläkerran rappusten mentävä-iso. Hieman ehkä harhaluuloisissa haaveissani istuskelen jo kuistilla pitsiliinaisen pöydän äärellä, ryystän kahvia, jota en oikeassa elämässä juo ja katselen kaunista ja romanttista kuistiani metsämaisemien kurkistellessa ikkunasta sisään.

Ja sitten se realistisempi versio: Luonnollisesti kaikki naulakot räjähtämispisteeseen asti täynnä takkeja, kelkkahaalareita ja ties mitä roinaa. Lattialla tähtitieteellinen määrä kenkiä hujan hajan niin että parhaassa tapauksessa niihin kompastuu, jolloin edellämainitusta kahvikupista lentää kahvit lattialle ja vähän rinnuksille. (Tässä vaiheessa jätetään huomioimatta se, että suurin osa niistä kengistä kuuluu allekirjoittaneelle.) Kaikki horisontaalitasot täynnä muttereita, pultteja ja muuta äijäryöhnää tupakkapurulla ja irrallisilla filttereillä kuorrutettuna. Ja tietenkin vähintään yksi imuri, koska se nyt näyttää viihtyvän kuistilla. Niin ja moottorisaha. Ei saa unohtaa moottorisahaa. Jos asuttaisiin vesistön lähellä niin pöydällä lojuisi osiin purettu perämoottori mutta nyt joudumme tyytymään moottorisahaan, jota rassataan juuri sillä pöydällä jolle oli tarkoitus laittaa se pitsiliina. Itse istunen hiekkaisella lattialla kenkien seassa ja haaveilen siitä päivästä, kun minulla on varaa palkata siivooja. Tai rakentaa Isännälle hehtaarin kokoinen verstas.

P.S. Olisittepa näheet ilmeeni, kun Isäntä kaksi iltaa sitten kertoi omasta suunnitelmastaan nikkaroida pieni puinen rasia. Tämä sitten, kun asumme uudessa kodissa. Ja tässä rasiassa hän aikoo säilyttää kaikki tupakointivälineensä ja kääriä myös sätkänsä siten, että purunöyhtä tippuu avonaiseen rasiaan sotkematta ympäristöään. Taisi allekirjoittaneen naamataulu hieman venähtää. Olin omassa pienessä mielessäni suunnitellut kokonaisen pöydän uhraamista tupakkasotkulle mutta parempi näin. Tällä hetkellä tilanne on nimittäin se, että sitä riivatun purua löytyy aivan kaikkialta. Taisinpa kerran kalastella kyseistä nöyhtää saunakiulustakin. Käytäntö tietenkin näyttää toimiiko Isännän visio myös käytännössä. Odotamme mielenkiinnolla.

20160711_165358

Isännän käsitys hedelmäkorista.

Kun nyt vielä saataisiin joku samankaltainen patenttiratkaisu myös kahvinpuruille niin tämä maailma olisi aika täydellinen.

20160715_124032

Isäntä keittää kahvia. Kuvassa näkyvät mustat alueet ovat siis kahvinpurua. Puolustus vetoaa huonosti valmistettuihin suodatinpusseihin. Huoh.

0

Telineitä telineitä

Nyt rakennetaan. Rakennustelineitä. Niitä pitää tehdä koko talon ympärille ja viiteen metriin asti.  Isäntä manasi, että on melkein kuin rakentaisi toista taloa. Vanha purettu kesäasunto rientää jälleen hätiin lautojen ja kakkosnelosen muodossa. Nauloja uusimpaan tekeleeseen on mennyt tähän mennessä kymmenisen kiloa. Mutta mikä parasta, Isännän laskujen mukaan hintaa koko rakennelmalle on tullut ehkä 100e? Kansalaiset kierrättäkää, se kannattaa ihan oikeasti ja rahaakin säästyy. Osa nyt käytetyistä laudoista on jo kolmannella kierroksella: ensin talona, sitten anturamuottina ja nyt rakennustelineenä. Ja ehkä seuraavaksi grillipihvin hiillostajana. Täytyy sanoa, että ei vielä missään vaiheessa ole harmittanut se kolme viikkoa mikä meni vasaran ja sorkkaraudan kanssa vanhaa tönöä purkaessa.

20160705_111738

Vain vallihauta puuttuu.

20160705_111919

20160705_111844

20160705_113102

Solidaarinen koiramme päätti ottaa osaa jalantelomiskinkereihin. Oman rei’itykseni jälkeisenä päivänä Hurttamme onnistui myös telomaan anturansa missä lie ramboillessaan. Isäntä pääsi jälleen sairaanhoitajaksi.

20160701_165005

Pipilaastari. Isäntä on kyllästynyt aina liian aikaiseen iltapalan mouruamiseen ja piirsi koiralle kellon, jotta tietää milloin saa ruveta steppaamaan ja meuhkaamaan.

Teloin siis viime viikolla räpyläni naulaan astuen. Viikkoa myöhemmin jalkaa jomottaa yhä jos tulee käveltyä liikaa. Eilen hoidettiin rokotukset ajantasalle. Olihan siitä jo vuosi sitten Suur-Emännän kanssa puhetta mutta eihän mitään kannata tehdä ajoissa ja oikeassa järjestyksessä saati hyvissä ajoin. Mutta olipahan tästäkin jotain hyötyä: Isäntä ihan itse ehdotti, että nyt mennään molemmat hoitamaan rokotus ajan tasalle. Meinasin pudota tuolilta. Kyseessä on siis tämän maskuliinisen ihmislajin edustaja, joka ei yleensä suostu lääkäriin vaikka olisi pää irti. Eikä livistänyt edes terveyskeskuksen ovella. Odotusaula oli kyllä kokemisen arvoinen. Aulassa saattoi viihdyttää itseänsä terveydenhoitoaiheisia teemavitriinejä silmäillen. Mikäs sen parempaa kuin ihastella 60-luvun lääkeruiskuja ja neularivejä, hervottomia haavanlevityslastoja, käsiporia, synnytyspihtejä ja muita gynekologisia inkvisitiolaitteita juuri ennen piikitystapaamista. Ja tähän vielä lisätään aulatöllö, joka tuuttasi täydellä volyymilla keskipäivän ohjelmaa, jossa ihmiset istuvat pöydän ympärillä ja itkevät ja puhuvat kuolemasta. Niin, että olikohan nyt ihan loppuun asti mietitty.

Ollessani sorkkatoipilaana päätin viime viikolla hieman tehdä roinainventaariota ja pengoin kuistin kaapit ja arkut läpi. Pitäisi varmaan tehdä vähän useammin:

20160629_160408

Tämä siis vuosimallia -87. Nostalgiseksi meni tätä lukiessa.

20160629_160510

Näitä ilmestyi nivaska. Löytyy myös Moldovaa ja Kirgisiaa… Tulee aika päräyttävä sisustus peräkammariin.

20160629_170736

Ja tämän tiluksen perinteitä kunnioittaen aivan kaikkia työkaluja löytyy näköjään useampi kappale. Lienevät erilaisille tekstiilivaihtoehdoille.

Tätä siivousrupeamaa innoitti perheemme uusin tulokas arkkupakastin.

20160629_144453

Olen hyvin optimistinen syksyn marjasadon suhteen ja päätin ostaa pakastimen. Suur-Emännän kanssa asiaa analysoitiin puhelimitse ja todettiin, että alle 280 litrainen pakastin ei kyllä todellakaan riitä. Nettikaupasta ostin sitten hyrryttelijän, jota mainostettiin suuren perheen tarpeisiin. Espanjalainen mies, koira ja muuten vain suuriruokainen suomalainen täyttävät tietenkin suurperheen määritelmän. Tällä hetkellä pakastimessa taitaa olla yksi pakastepitsa ja kaksi marjarasiaa. Mutta sentään skumppapullon saa nykyään pidettyä jääkylmänä myös avaamisen jälkeen. Kyllä sommelierkin hyväksyisi.

Nyt kun kuisti on siisti ja järjestelty pakastimen kunniaksi, näyttää sauna tältä.

IMG_20160701_220437

Tässä vaiheessa tavaramääräkriisiä tulee mieleen lapsuudessa lentokoneen puuhapussista saatu peli, jossa kuvapalapelistä puuttui yksi pala ja neliöitä työntelemällä ja siirtelemällä piti saada lentokoneen kuva. Muutama vuosi myöhemmin sama meininki mutta isompi mittakaava. Jos yhden huoneen haluaa saada siivottua, joutuu lähes kaiken roinan tunkemaan seuraavaan huoneeseen. Sama pätee oikeastan myös tontin mittakaavassa. Lähinnä pitää vain päättää minkä huoneen haluaa pitää siistinä. Peseytymisestähän voi aina tinkiä. Kesällä sentään sateenkestävää tavaraa voi lykkiä surutta pihalle. Talvea odotellessa.

Luontonurkka! Aika korkata tämän vuoden luontonurkka. Vaikka itikoita on selvästi enemmän kuin viime vuonna niin varsinainen riesa ovat kärpäset. Ilmeisesti armaassa majassamme on niin houkuttelevat aromit, että jos ulko-oven jättää hetkeksikään auki niin sisälle saapuu pöristelijälauma joka pitää sellaista desibelimekkalaa, että meinaa lähteä mielenterveys. Onneksi Hurtta on innostunut eliminoimaan näitä tihulaisia kiitettävällä onnistumisprosentilla. Prosessi tosin sisältää myös uhrien syömisen. Yök.

Hirsikehikkoamme tuijoteltuani päädyin lukemaan kirjallisuutta hirsissä viihtyvistä ötököistä. Ja täytyy sanoa, että eteen osui varsin vänkiä nimiä puunrouskuttajille. Yksi hirsissä viihtyvä kaveri on Kuolemankello. Ja tämä ei ole Hemingwayn unohdettu mestarites korpimetsään muuttavista kaupunkilaispakolaisista vaan kyseessä on koppakuoriaisen näköinen pikkukaveri, joka viihtyy lahossa puussa. Nimi tulee kuulema siitä, että uros naksutteleen puun sisällä kutsuessaan naarasta. (Tuomaan kaljaa, kuinkas muuten.) Oma nimisuosikkini on kuitenkin Papintappaja, joka kuuluu sarvijäärien heimoon. Tuossa ainesta scifileffaan. Jonkin lähteen mukaan nimi tulisi kansantarinasta, jossa kaveri mönki pappiparan korvaan ja listi näin kirkonmiehen. Yöh.

20160703_132806

Jonkun hirsisyöpön jälkiä.

20160701_154146

Löytyi taas uusi kaveri. Saattaapi olla jonkin sortin hirsisyöppö.

Muutoin olen jatkanut lemi-inhokkieni hämähäkkien uusien lajien rekisteröimistä. Miksi oi MIKSI niitä on täällä niin paljon?! Joka viikko joudun toteamaan löytäneeni uuden lajin, jota en ole vielä ikinä ennen nähnyt. On vihreää, on mustaa, on isoa, on pientä, on isohanurista, on aivan liian vikkelää jne. Välillä niitä vipeltää pitkin pihaa ja välillä niitä roikkuu hiuksista ja vaatteista. Saisinko kiitos lemmikin, joka pistelisi niitä poskeensa?

20160703_145931

Pihakivetykseltä löytyi elämäni suurin mato. En ole ikinä nähnyt noin valtavaa kaveria.

20160703_130226

Ja lopuksi: onkohan satanut tarpeeksi?!? Jäi yöksi lapio maahan kumolleen. Aamulla satoi hieman.

P. S. Uusinta uutta. Tämä blogi porskuttaa teknologian eturintamassa, joten nyt meidät löytää myös Instagramista. Huonoa huumoria ja huonosti rajattuja kuvia löytyy täältä.

0

Kattopiirustuksia odotellessa…

Tukka meinaa lähteä päästä kun tulee katseltua välillä ikkunasta pihalle. Siellä sataa vettä! Taas kerran. Tulee vähän liian nopeasti viime kesä ja raamatullinen vedenpaisumus mieleen. Pumppua rassaa jo valmiiksi ja nyt on vasta huhtikuu.

Raksalla ollaan siinä vaiheessa, että lumen sulaminen on paljastanut kaikki viime kesältä levälleen jääneet lauta-, romu- ja roskapinot. Niitähän riittä. Ihanaa. Itse talo alkaa olla jo siinä vaiheessa, että viimeinen hirsi odottaa noustamista. Ja ne olisi sitten siinä. Ylimääräisiä hirsiä jää sen verran, että päätettiin rakentaa pihalle uusi aitta. Pikapuhelu paikalliseen rakennusvalvontaan varmisti epäilyni, että uusi drinkkibaari nousee tänä kesänä hirsistä vanhan lahonneen tilalle. Ja pelkällä ilmoituskaavakkeen voimalla. Jes! Viralliselta nimeltään se siis on aitta, vaikka tulette sen tuntemaan drinkkibaarina. Mainittakoon, että rakennusvalvonnan setä on aivan mainio. Kyseessä on kunnon hidastetulla vaihteella toimiva vanhan liiton tarkastaja, joka miettii ja pohtii asioita pitkään ja puhuu venyvällä, takakenoisella äänellä. Ihan kuin puheuessaan rötköttäisi jatkuvasti toimistotuolillaan takakenossa.

 

20160408_165836

Pitäisiköhän ilmoittaa Suomen kaunein piha-skabaan? Voittaja-ainesta.

 

20160414_181006

Takavasemmalla purkutuomion saanut drinkkibaari. Etualalla Ronaldo valmistautuu vapaapotkuun.

 

20160410_154119

Nämä kaikki hirret siis jäivät yli. Isäntä lupasi askarrella niistä aitan.

 

Nyt lähinnä odotetaan niitä rakennepiirtäjän loppupiirustuksia, jotta saataisiin kattotuolit tilattua. Tässä myös syy miksi hirsiä jäi yli aitallisen verran. Homman nimihän tässä modernin rakennushapatuksen luvatussa maassa on, että talon omaa vanhaa kattorakennetta ei voida käyttää, koska sen kuormituskykyä ei ole laskettu. Olkoonkin, että se on hommansa hoitanut viimeiset 100-v. Nykyisten vaatimuksien mukaan jokaisen kattotuolin lavan pitää kestää pienen henkilöauton verran painoa. Koska volkkareita ja rättisitikoitahan taivaalta tippuu harva se päivä. Hirsiä siis jää käyttämättä, koska ylimpiä varveja ei laiteta modernien kattotuolien vuoksi. Ja rakennusteollisuus taas kiittää ja kuittaa. Nyt on siis myös pihallinen kattovasoja sun muuta tilpehööriä ylimääräisenä. Niistä olisi tarkoitus rakentaa suuri humppateltta ensi kesän juhlia varten, mutta siitä tuonnempana.

Isäntä oli tänään käynyt elämänsä parhaassa rautakaupassa. Naapuripitäjän entinen traktorimyymälä, joka myy nykyään myös työkaluja sai huippuarvostelut. Siellä oli kuulema heti kärkeen isketty kahvikuppi kouraan ja mikä sen parempaa, kun ryystää höyryävää kahvia, kulkea hyllyrivien väliä ja hypistellä samalla työkaluja. Kuulema. En ihan saa kiinni asian nerokkuudesta.

 

20160419_131132

Isännän uusin löytö raksakaupasta. Näillä kuulema tehdään itse ruveja. Tai ruuville kierteitä…Ihan nättejä.

 

Aina sanotaan, että talon rakentaminen pitää kuulema aikatauluttaa. Niin ainakin toitottavat kaikki rakennusaiheiset ohjelmat. Muuten ei kuulema tule ikinä valmista. Käskystä hankittiin tässä tälle projektille kunnon loppukirittäjä, sillä ensi kesänä pitisi olla niin pelikunnossa talonturjakkeen, että pihalla tanssataan häitä. Talon rakentaminenhan menee jo niin rutiinilla, että pitää näköjään haalia uusia projekteja. Katsellaan sitten ensi keväänä, että pistetäänkö rakennusurakoitsija vai päivämäärä vaihtoon. Isäntä haluaa kuulema mennä naimisiin hämähäkkimieheksi pukeutuneena. Suur-Emäntä totesi siihen, että hän ei sitten tunne häissä sulhasta. Itse uhkailin jo meneväni naimisiin farkuissa, niin hirveä oli käynti ensimmäisessä häärytkyputiikissa. Myyjä suoraan Kyöpelinvuorelta. Hyrr.

 

IMG-20160401-WA0005

Saisiko kiitos lisää tylliä? Ja kermavaahtoa?

 

Muutoin tontilla ei tapahdu kummia, ensimmäiset perhoset on bongattu ja grillikausi avattiin viime lauantaina kaupungista saapuneiden apujoukkojen innoittamina. Sisällä paleleminen on vaihtunut sisälle kulkeutuvan hiekkavuoren kiroamiseksi. Kyllä maalla on ihanaa!

 

Lauantain aamupiirretyt.

Lauantaina lapset katsovat aamupiirrettyjä.

 

20160416_175736

Drinkkibaarin tyhjennys purkua varten. Nyt tavarat majailevat liiterissä.

 

20160416_192849

Pöydästä löytyi petolintu.

 

20160416_173434

Lauantaina saatiin liiterin kaikki törkylahot klapinrippeet raivattua liiteristä. Seuraavaksi drinkkibaarin huonekalut sisään.

 

20160416_171404

Työssä hyödynnettiin jälleen lapsienergiaa.

 

20160416_170056

Nuorison keräämä aarrepöytä. Pisteet asettelusta!

 

20160416_185050

Kodittomat ry

 

20160416_173635

Patagrilli.

 

20160416_173702

Pitopöytä ja el camarero

 

20160410_155012

Siinä se on. Viimeinen hirsi odottaa lähtölaskentaa.

 

0

Ensimmäinen viikkoraportti

Ensimmäisen viikon jäljiltä talosta on purettu puolet ja mustelmia alkaa olemaan vähän joka puolella. Ja tuttuun tapaan taas on kiire: naapurissa asuva maanmyllääjä nimittäin lähteen toukokuun puolessa välissä Tampereelle kaivamaan kuoppia. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi saada vanha talo alta pois mahdollisimma pian, jotta naapurin setä ehtii kaivamaan kuopan meidän tontille ennen kuin Pirkanmaa kutsuu. Tottakai talon saisi nurin päivässä, jos sen yli ajaisi kaivinkoneella. Sitä se meidän vastaava rakennusmestari/rakennessuunnittelijakin ehdotti. Meidän ajatusmalliin vain tuntuu oudolta ensin pistää silpuksi talon verran käypää puutavaraa ja sitten köröttää sahalle ja maksaa itsensä kipeäksi ostaakseen sitä samaa tavaraa uudestaan. Mörssärimeiningillä olisi myös jäänyt löytämättä seuraavat aarteet:

 

Junia vaatehuoneessa

Junalautoja vaatehuoneessa.

 

Maalla naulatkin kukkivat.

Maalla naulatkin kukkivat.

 

Kahvipakettiseinä. Löytyi taas seinäpahvien alta. Vanhoja, tietty Paulig.

Kahvipakettiseinä. Löytyi taas seinäpahvien alta. En osaa päättää olisiko sikahieno vai tulisiko migreeni.

 

IMG_2849

Joku on tykännyt koirista.

 

Ihana!

Iik! Ei pysty, otin talteen!

 

Lisäksi on jotenkin kiva fiilis, kun taloa purkaa käsin, todennäköisesti samoilla työkaluilla, kuin millä se on rakennettu. Muutenkin tuntuu ihan kuin tällä pläntillä olisi aika pysähtynyt paikalleen. Puuliiteri on laitoja myöten täynnä samoja nauloja, lautoja ja tervapapereita, joita on käytetty talon pystyttämiseen. Siis silloin 60-vuotta sitten. Ja sitä tervapaperia muuten on tullut revittyä talosta muutaman jalkapallokentällisen verran. Silti. Mielummin tervapaperia kuin supersyyhyttävää lasivillaa.

Tällä viikolla saatiin eka rekka tontille. Jei! Sinänsä ei ehkä vielä niin hohdokasta, sillä nimittäin tuotiin roskalava. Ensimmäiset rakennushärvelit saatiin myös tontille:

 

Vesiosuuskunnan pömpeli. Isännän mielestä Apollo 18.

Vesiosuuskunnan muovitonkka. Isännän mielestä Apollo 18.

 

Kyseessä on siis vesiosuuskunnan kakkavesipömpeli. Sinne siis menee kaikki jätevedet ja siellä on kuulema joku silppuri, joka möyhentää kaiken pirtelöksi ja sitten lykkii paineella varsinaiseen viemäriverkkoon. Nam nam. Sen tulee nyt maanantaina asentamaan se naapurin kuopankaivajasetä.

Tällä viikolla pidettiin myös aloituskokous. Se on siis lakisääteinen kokous, joka pitää järjestää rakennusluvan saannin jälkeen, ennen kuin rakennustyöt aloitetaan. Paikalle pitää saada pääsuunnittelija, joka siis ei nimestään huolimatta tietenkään suunnittele. Se tyyppi vain valvoo, että eri rakennussuunnitelmat, eli arkkitehtipiirustukset, rakenne-, LVI- (lämmin vesi & ilmastointi) ja sähkösuunnitelmat osuu yhteen. Sen lisäksi paikalle piti kärrätä myös vastaava työnjohtaja ja kunnan rakennusvalvoja. Nämä kaikki tietenkin velottavat ihan hyvää tuntiliksaa. Olen selkeästi väärällä alalla. Siinä sitä sitten pönöteltiin pihalla, minä ja sedät. Sitten täyteltiin pöytäkirjaa ja juteltiin mukavia.

No minkäslaista se raksailu on? No minäpä kerron. Päivät on sellaisia 10 tunnin kevyitä rypistyksiä. Aamulla yleensä kestää vähän aikaa käynnistellä, vaikka jostain syystä aina herään tikkana klo 8.30 ilman herätystä. Sormet on aika kankeat ja turvoksissa. Ensimmäinen puolituntinen on aina vähän hidasta ja kankeaa, kun paikkoja jomottaa. Sitten sitä taas painelee menemään niin, että ajantaju katoaa. Isäntä painaa aika lailla kellon ympäri ja rapiat päälle päiviä. En tajua miten se jaksaa. Sitten ruokapaussit väliin ja paukuttelu jatkuu. Kieltämättä kahvia ja kaljaa kuluu hyvin päivien mittaan. Eihän tätä muuten jaksaisi Einarikaan.

Isäntä ja koira ovat elementissään. Meidän hurtta on jo käynyt tekemässä lähempää tuttavuutta naapurissa asuvan fasaanin kanssa. Aika kovaäänistä oli kekskustelu, kun lintu huutaa puusta ja koira maasta. Jäniksen perässä se kävi juoksemassa eilen, isäntä oli vähän pettynyt, kun ei saatukaan kanipataa. Muutoin tuo meidän hundsvotti laukkoo tontilla koko päivän edestakaisin himohepuleissa. Siinä missä se aikaisemmin kaupungissä näytti lähinnä säälipisteitä keräävältä sarjakuvakoiralta, nykyään se vakioilme on lähinnä tämä. Ennen sitä piti paijata ja silittää ja rapsuttaa ja lääppiä koko ajan, nykyään ei saa edes koskea, ainakaan ulkona ollessa. Vissiin nolottaa, kun naapurit näkee. Öisin se on lisäksi ruvennut kuorsaamaan kuin pieni elefantti.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita: moottorisaha on otettu haltuun. Kannot ja raidat ovat jo saaneet kyytiä. Luulen, että sisäinen testosteronitaso on myös noussut muutaman prosenttiyksikon. Voin suositella lämpimästi. Tässä mitään miehiä enää tarvita. Seuraavaksi ajattelin opetella muuraamaan sokkelin.

Tässä tuo ensimmäinen raksaviikko pähkinänkuoressa. Oma fysiikkani meni lakkoon loppuviikosta. Tyyliin, että piä tunkkis. Meni pari päivää sangynpohjalla aivan koomassa. Nyt taas yritetään uuteen nousuun. Vielä pitäisi pari päivää jaksaa punnertaa, niin sitten voisi taas löysätä vähän. Loppuun kuvia:

 

Näitä nauloja olen kiskonut katosta parisataa. Nauloista ulee aina mieleen lapsuudessa pelattu korona.

Näitä nauloja olen kiskonut katosta parisataa. Näystä tulee aina mieleen lapsuudessa pelattu korona.

 

Tämä vuori ei ole Kilimanjaro vaan yhdestä seinästä kiskottu tervapaperikasa. Tämä talo on rakennettu paperista ja vanerista.

Tämä vuori ei ole Kilimanjaro vaan yhdestä seinästä kiskottu tervapaperikasa. Tämä talo on rakennettu 70% paperista ja vanerista.

 

Kahvitauko

Kahvitauko.

 

Roskalava.

Roskalava.

 

Viimeinen kammari perjantaina.

Viimeinen kammari torstaina.

 

Perjantain puolipäivä.

torstain puolipäivä.

 

Illalla.

Illalla.

 

IMG_2879

Isäntä pistää viuhuen.

 

IMG_2883

Isäntä jatkaa viuhuen. Ihan naulojen kiskominen kyseessä.

 

Viimenen kammari seuraavana päivänä.

Viimenen kammari perjantaina.

 

Käytävä.

Käytävä.

 

IMG_2891

Ei ole enää käytävä.

 

Tavaroiden toimitusluukku.

Tavaroiden toimitusluukku.

 

Lisää kivoja seinätekstuureita.

Lisää kivoja seinätekstuureita.

 

Aukko autotalliin. Sunnuntain aikaansaannos. Verrattavissa berliinin muurin murtumiseen. Yhtä herkistävä.

Aukko autotalliin. Sunnuntain aikaansaannos. Verrattavissa berliinin muurin murtumiseen. Yhtä herkistävä.