0

Kylppäriä ja vastasynnyttäneen muistilista

Hei taasen kansalaiset. Tauko on ollut pitkä mutta tiimimme on työskennellyt taukoamatta tuottaakseen lisää tätä elintärkeää sisältöä rakentamisen ja synnytyksen ystäville. Koska kaikkiahan kiinnostaa synnytys. Aina.

Raksajoukkueeseemme saatiin siis vahvistusta vihdoin tammikuun puolella, vaikka sankarimme venytti vuokrasopimustaan hautomossa ihan tappiin asti ja laitoksellakin saatiin maanitella arvon señoritaa ulos parin päivän verran. Että se siitä ”kamala kiire, talo pitää saada valmiiksi ennen joulua, koska pentu räjähtää pihalle aatonaattona”-skenaariosta. Mentiin nimittäin hyvän pätkää tammikuun puolelle ja itse laitoksellakin saatiin viettää laatuaikaa melkein viikon verran. Kotitutumisen jälkeen postilaatikosta tipahtanut lasku siitä reissusta oli myös varsin vuolas. Kävi ihan hotelliyöpymisestä mutta ilman sitä baarikaappia. Toisaalta huonepalvelusta harvemmin saa kaupan päälle opiaatteja suoraan kankkuun, että molempi parempi. Koko kokemus sinänsä oli sen verran päräyttävä, että voisin ottaa uusinnan. Isäntä saattaa tosin olla eri mieltä. Jälkikäteen udellessani miltä homma oli näyttänyt H-hetkellä oli tuloksena vain jotain epämääräistä mutinaa jostain kuuluisasta tiepommituksesta jossain Lähi-Idässä, kunnes ääni vaimeni jonnekin kaukaisuuteen tyhjän katseen saattelemana. Sen jälkeen ei Isännästä ole saanut puserrettua halaistua sanaa tapahtuneesta ja voisin vannoa herran vieläkin värähtävän nähdessään marjakiisseliä jääkaapissa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pennun omatessa äitinsä unenlahjat ja isänsä ruokahalun, on alku sujunut lähinnä nukkuessa kellon ympäri ja syödessä. Viime viikkoina on ollut havaittavissa pientä sosiaalista heräämistä ja Isäntä on jo vakuuttunut siitä, että tämä yksilö omaa muiden laatuominaisuuksien lisäksi myös äitinsä puheenlahjat ja aloittaa puhumisenkin varman kuuden kuukauden tietämillä. Seikka, jota varsinkin Isäntä odottaa yhtä innolla kuin takatalvea juhannuksena.

Raksa on yllättäen hiljentynyt varsin pienimuotoiseen näpertelyyn sitten syystalven steroidirakentamisen. Ottaen huomioon, että kesän raksakauden alkaessa talossa ei ollut välikattoa saati lattioita, puhumattakaan sähköasennuksista tai vesi- ja lämmitysvermeistä sekä muista kosmeettisista seikoista, oli projektipäällikkö varsin tyytyväinen koko loppuvuoden saldoon varsinkin siinä vaiheessa, kun loppui se ulkohuussissa ravaaminen ja tiskiveden keittäminen.

Jotta ei kuitenkaan työmoraali herpaantuisi, on työmaata jatkettu pienellä liekillä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun allekirjoittanut aloitti MulOnTylsää-narinat Isännälle ja sain tämän vihdoin tasoittamaan kylpyhuoneen seinät, jotta allekirjoittanut pääsisi jälleen kerran toteuttamaan toteutuskelvottomia visioitaan.

Kuten olen ehkä jo muutamaan kertaan todennut, kylpyhuonetta on työstetty työnimellä marokkolainen spa. Tätä huonetta visioin heti ensimmäisenä ja sit olen mehustellut ihan vain muutaman vuoden jostakin syystä. Kummasti lämmittänyt mieltä niin synkkinä talven pimeinä aamuin/iltoina/päivinä, kun piti luikkia kohti ulkohuussia parhaimmillan -30 asteen pakkasilla. Näillä näkymin kyseessä on myös huone, joka tulee ensimmäisenä täysin valmiiksi tässä tönössä. Seuraamme tosin vedonlyöntitoimiston kertoimia, vielä on kirimahdollisuuksia.

 

Koska kyseessä on marokkolainen spa niin on vain oikein ja kunnollista, että lattialaatat tulevat Espanjasta

 

Laittia siis tuolla yläkulmassa. Vastaava laitevastaava tarkistamassa laattaleikkuria.

 

Seinälaatat Italiasta ja Portugalista

 

Suihkukomero. Vailla ovea ja suihkua. Ehkä talon suosikkipaikani tällä hetkellä. Eipä sillä, että sinne koskaan ehtisi pistäytymään.

 

Kalusteet Puolasta ja Iso-Britanniasta

 

Tuota vasemmanpuoleista bideeeetä voin suositella syvin rintaröhinöin vauvaperheille, erinomanen sinappihauteen pesuun. Toiminee myös myöhemmin miniammeena. Ellei saniteetti- ja hygieniavirasto saa vihiä aiheesta.

 

ja seinäsapluuna mallia Portugal.

 

Tässä siis seinäsapluunamaalausta. Suoraan hanurista. Suosittelen, jos haluat leikkiä hengelläsi ja parisuhteellasi.

 

Messinkiseksi kirsikaksi kakun päälle tulee vielä Damaskoksesta Suur-Emännän 70-luvulla pohjolan perukoille raahaama messinkikattolamppu, josta valoa tulee naurettavan vähän mutta tunnelmaltaan kruunaa tämän marokkolaisen span, joka koostuu siis asioista, jotka ovat peräisin kaikkiaalta muualta paitsi Marokosta.

 

Valmis seinä. Pidän. Erittäin.

 

Seinän kanssa siis pähkäilin muutaman kuukauden verran, notta tapettia vaiko maalia. Lopulta, noin 30 eri saaterin kalliin tapettinäytteen jälkeen päädyin tilaamaan nettikaupasta muovisapluunan. Tämän käyttö kävi kätevästi vaahtomuovitelalla maalia sapluunaan rullaillen, kunnes ei enää käynyt.

 

Ensimmäinen vedos puolivälissä, tämä meni vielä ihan nätisti melkein koko seinä.

 

Ensimmäisenä tietenkin kuivui sapluuna. Kiinni seinään. Ei siis kannata lähteä pikaisesti ruokkimaan jälkikasvua ENNEN kuin olet irroittanut juuri maalatun sapluunan. Lopputuloksena oli tietenkin kiroilua ja sadattelua sekä kipsilevystä irronnut maalikerros. Onneksi jäänee peilikaapin taakse piiloon, joten vielä ollaan kuivilla. Seuraavaksi tietenkin kuivui sitten se tela. Koska näissä hommissa kannattaa pitää viikon tauokoja ja olla pesemättä sitä telaa siinä välissä. Sitten kannattaa sillä puolikovalla telalla kuitenkin kokeilla, josko ihan vaan tuurilla menis hommat purkkiin. Ja sitten kun ei mene niin voi suurieleisesti ja suuriäänisesti möykätä Isännälle, koska kaikki kuitenkin on sen vika ja homma menee siihen, että Isäntä siivoaa projektipäällikön työnjälkiä, koska projektipäällikkö on jäähyllä. Jossei kohta ulkoruokinnassa. Sitten, kun on se sapluuna raavittu toista kertaa puhtaaksi maaleista* uusi telarulla tai kaksi hankittuna, voidaan aloittaa uudestaan se pohjamaalaus pieleen menneen saplunoinnin jäljiltä. Tätä sitten toistetaan tarvittava määrä. Tässä tapauksessa kolme.

*(Varaa aikaa sellainen 3-5 tuntia per puhdistuskerta mikäli et saa tuoreeltaan siivottua. Urpo.)

Kun vihdoin sapluunamaalaukset on suoritettu pitää paikalle maanitella työmaan pitkähermoisin edustaja eli Isäntä, jonka kontolle jää nurkkien käsin maalaus, sillä sapluunaahan ei saa millään ilveellä vängättyä tarpeeksi pätevästi nurkkiin. Ja tätä hommaahan väännetään yhä vielä tänäkin päivänä. Tosin on se isäntä kyllä saanut äherrettyä parit ovet samalla paikoilleen. Nämäkään eivät tietenkään menneet ykkösellä, koska modernit karmipuut ja vanhat ovet nyt eivät ihan puhu samaa kieltä. Saati ne saranat. Mutta siitä ehkä asiaa joskus toiste.

 

Oman elämänsä Michelangelo työn touhussa.

 

Sitten siihen alussa lupaamaani vastasynnyttäneen muistilistaan. Empiirinen tutkimustaitoksemme suosittaa seuraavia toimenpiteitä tai niiden tekemättä jättämisiä:

 

  • Kun vastasyntyneen saa viedä kahden viikon kotikaranteenin jälkeen ulos, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että sinä lapsen pihalle pakertaneena henkilönä olisit myös valmis täysimittaiselle ulkolenkille. Se on kuulkaas varsin eri vänkää havahtua tammikuisessa räntäsateessa, n. 1,5km päässä kotoa siihen tunteeseen, että kaikki sisuskalut tuntuvat pyrkivän pihalle sitä samaa reittiä kuin se pentukin. En suosittele.

 

  • Älä päästä Isäntää valvomatta talkkipurkille. Ellet sitten erityisesti halua todistamaan näkyä, jossa jälkikasvusi näyttää lähinnä kokovartaloleivitetyltä sumopainijalta matkalla rasvakeitimeen. Tässä kyseisessä tapauksessa Isäntä oli kuulusteluissa väittänyt viattomasti talkinneensa uhrin kaulapoimua, kun purkkiin oli ilmaantunut tekninen häiriö. Viranomaiset takavarikoivat talkkipurkin määrittelemättömäksi ajaksi.

 

  • Vaikka se otsatukka vaikuttaisi todella raflaavalta ja päheältä idealta naisten lehtiä plärätessä, niin ei ei ehkä kannata kyniä sitä juuri tähän hätään. Oikeassa elämässä se näyttää lähinnä siltä, että otsasta kasvaa kohti taivaita jokin jukkapalmun ja ananaksen mutaatio. Joka ikinen aamu. Ja kyllä, tällä formaatilla ollaan kurvattu myös neuvolan pihaan ja neuvolan tädin vastaanototlle. Koska miksi käyttää peilejä, kun niitä on talo väärällään.

 

  • Kun seuraavan kerran hankit kissan niin hanki sellainen versio, joka ei mankuessaan kuulosta aivan samalta kuin se päiväuniaan nukkuva pallero. Säästää huomattavasti ravattuja kilometrejä pitkällä aikavälillä.

 

  • Kun hankit seuraavan kerran pyykinpesukoneen, olisi parempi viedä sitä sen verran koeajelulle, että voit todeta ettei se kuulosta aivan siltä mankuvalta kissalta, joka kuulostaa ihan siltä päiväuniaan nukkuvalta pallerolta. Säästää jälleen kilometrejä ja eliminoi niitä turhia netflixpysäytyksiä joka viides minuutti.

 

  • Kun löydät torista sen naurettavan halvan pianon, joka luuraa vielä kaiken lisäksi samalla kylänraitilla, muista ränkyttää sitä tarpeeksi kauan, jotta tulet todenneeksi, ettei se pianon tietty gis-kosketin painettaessa kuulosta vaimeasti juuri siltä samperin katilta, joka jälleen kerran kuulostaa siltä samalta pallerolta, joka yhä vieläkin nukkuu niitä päiväunia.

 

  • Kun vihdoin alat tottua näihin joka ikiseen vempeleeseen jotka kuulostavat siltä halvatun katilta joka nyt ei osaa p#€%&le päättää viihtyäkö sisällä vai ulkona, muista, että jos et soita pianoa tai pese pyykkiä ja jos katti nukkuu kiltisti päiväuniaan Pennun turvaistuimessa niin se ujellus mikä kuuluu on se pieni pallero joka ei enää nuku niitä halvatun päiväuniaan.

 

Lista päättyy tällä kertaa nyt tähän. Sillä Pentu nukkuu vielä aamu/päiväuniaan ja jos jotain haluaa saada tehtyä niin paree pistää vauhtia rattaisiin. Palaamme siis asiaan.

 

Edit: 2.4.2020 Täydennetty muistilistaa.

0

Meneekö kohta peukaloiden pyörittelyksi?

Nyt aletaan olemaan siinä pisteessä, missä normiraksalla tapellaan ja väännetään ihan päivittäin. Eli urakoitsijoiden venttailuksi. Yllättäen kesällä putkareille ja sähkäreille on kysyntää ihan huolella ja, kun on vielä ne kesälomatkin niin odotteluksihan se meinaa mennä, Juuri tehtiin tässä pikainventaario työvaiheista ja kohta aletaan olla sillä hilkulla, että meneekö kattoon syljeksimiseksi. Lattiavasojen välit on puhallettu täyteen selluvillaa, mutta lattioita ei voi lyödä kiinni ennen kuin kaikki patteri- ja sähkövedot on saatu paikoilleen ja vastaava työnjohtaja on saatu ne paikan päälle ihmettelemään. Myöskään kattopaneeleja ei saada kiinni ennen kuin sähkäri on käynyt kiskomassa sinnekin johdot paikoilleen.

Kylpyhuoneen ja keittiön viemäröinnit putkari sai tuossa muutama viikko sitten hikoiltua paikoilleen ja muutama päivä myöhemmin lisämangunnalla vielä kylpyhuoneen lattialämmityskin, jotta saataisiin kylpyhuone valmiiksi sähkäriä varten.

 

taideinstallaatio, vesiputkia.

 

Viemäriputkia

 

Ja, jos joku ihmettelee mikä on talonrakentamisessa niin kallista niin se on kyllä tuo riivatun putkisouvi. Joka ikinen pikku  metallikiinnike yms. maksaa vähintään sen 10€ tai enemmän. Ja kun niitä pitää viljellä ihan huolella alapohjaan ja talon alle niin lasku on aika mojova puhumattakaan niistä liitoksista ja muista härpäkkeistä. Ja meillä on vielä kyseessä aika todella simppeli koknaisuus juurikin tästä syystä. Mutta, koska pyykin peseminen pesukoneella ja oikeassa suihkussa käynti aina silloin tällöin on ihan mukava bonus nykyaikaiseen asumiseen, niin naama rullalle ja kuvetta kaivamaan.

 

Jäljet johtavat tiskialtaalle.

 

Seuraavaksi odotellaan, että saadaan patteriputket sullottua tuonne samaan harmaaseen mössöön.

Tällä välin Isäntä on värkännyt kylpyhuoneen parissa. Saatiin onnekkaasti muutama apukäsi betoninmyllyn operointiin silllä välin, kun itse kökötin ilmastoidussa toimistossa nostamassa palkkaa ja näin lattian valuhommat valmistuivat muutamassa tunnissa.

 

Lattiavalu ja muutama seinälevy. Niin ja Hurtta.

 

Nyt pytinki on jo siinä mallissa, että taas venaillaan tähänkin työvaiheeseen sähkäriä ja putkaria.

 

Vasemmalla suihkukoppi, oikealla tekninen romuhuone johon pitäisi sulloa aivan kaikkea.

 

Kylppäriä ollaan myös myllätty sen kymmenen kertaa, tila on periaatteessa aivan hullun iso, mutta keskellä oleva ikkuna asettaa muutamia rajoitteita asioiden pyörittelyyn. Kun lisäksi sain päähäni, että bidée on saatava niin homma muuttui astetta haastavammaksi. Muutenhan tänne olisi mahduttanut vaikka paljun, mutta kun maalämpöpömpeli ja pyykinpesukone olisi myös saatava samoihin tiloihin niin tätähän ollaan sitten pyritelty muutama vuosi aina siihen hetkeen asti, kun putkari kurvasi pihaan. Kun nyt lattia on jo valettu ja putket asennettu niin enää ei asioita muuteta. Eihän.

 

Vasemmalle lavuaari, oikealla wc ja keskellä bidée.

 

Itse rupesin kyllä haaveilemaan tassuammeesta tuonne tekniseen koppiin, mahtuisi aivan täydellisesti. Onhan sitä tähänkin asti selvitty keitetyllä pesuvedellä ja pesulapalveluilla.

Tässä sitten pyöritellään peukaloita ja yritetään keksia asioita mitä tässä tekisi tähän väliin. Hommat kun vähän vartovat näitä ammattisetiä, jotta päästään taas paukuttamaan etiäpäin.

Niin paitsi, että olihan tuolla ne ilmanvaihtoputket mitkä pitää vuorata jäätävällä määrällä villaa. Ja sitä samperin ääliö kutinavillaa. Yök!

 

 

0

Zellige, armas zellige

Jos perjantaina unohtuu ottaa se lakisääteinen hermorelaksantti eli punaviinilasillinen, seurauksena on se, että lauantaiaamuna tulee herättyä %&#€]£@n aikaisin. Ja, koska kategorisesti kieltäydyn kastamasta jalkaani ulos sängystä viikonloppuna ennen aamukymmentä on ainoa vaihtoehto sängystä käsin sisustaminen. Varsinkin näinä aamuina, kun lämmitys on näköjään ollut pois päältä koko yön…

Parhaiten tämä käy niin, että otetaan virtuaaliyhteys yhtä sisustushulluun ystävään, joka on virallisesti nimetty tämän rakennusprojektin Sisustuspäälliköksi ja luonnollisesti hereillä yhtä %&#€]£@n aikaisin lauantaiaamuna kiitos selkäkrampin. Sitten aloitetaan sukellus sisustamisen loputtomaan karkkimaahan.

En ole ehkä mistään niin hepuleissa tämän rakennusprojektin suhteen kuin kylpyhuoneesta. Tämä ehkä johtuu siitä, että sitten sen jälkeen, kun täytin 16 ja muutin pois kotoa minulla ei ole ollut oikeaa kylpyhuonetta ja tämä trauma kantaa pitkälle. (Tähän oli tarkoitus viitata tulevaan kylpyhuoneeseen ja sen neliökokoon, mutta koska Isäntä ei ole vielä saanut aamukahviansa, joka vasta porisee keittimessä en voi tarkistaa virallista neliömäärää.)

Ensimmäisiä kylpyhuone visioita olen jo tännekin asti saanut, kuten tämä 1920-luvun Spa-yritelmäni.

Sen verran on projekti edennyt, että kalusteita jahdattiin pitkin Costa del Solin rannikkoa aina Marbellaa myöten. Lisäksi käsin liiskatut lattialaatat tilattiin Sevillasta asti, ja nämä kaunokaiset värjöttelevät tällä hetkellä pihan perällä.

20160718_113834

Tuollainen toveri laatta.

 

Koska 20-luvun spa sai hieman takaiskuja tähtitieteellisten kalustehintojen vuoksi, päätimme sisustustiimin kanssa suunnata katseemme hieman alemmas. Ja siitähän lähti sokka irti:

Ensin löytyi kauan etsitty lavuaari. Olen varmaan vuoden päivät plärännyt nettisivuja etsien inspiroivaa lavuaaria ja sitä vaan ei löydy. Paitsi nyt. Löysin siis Sevillalaisia käsin tehtyjä ja maalattuja lavuaareja, joita saa miljoonalla eri psykedeelisellä kuviolla maalattuna. Tämän aion upottaa johonkin vanhaan senkinromuun ja maalata senkinromun ehkä turkoosiksi.

 

cabecera-lc-07g

Näitä on ehkä muutama sata erilaista.

 

Seuraavaksi löysin marokkolaisia seinämosaiikkeja. Siis näitä.

 

09f0bafec51ceeed4232d5f1f315f645

Tässä uusin visio.

Löysin myös paikan, jossa voi itse väritellä geometrisia laattoja loputtomiin ja saada samalla pikkiriikkisen sekoamiskohtauksen värien määrästä ja valinnan mahdottomuudesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lattia on vihreä/vaaleanpunainen ja seinästä tulee kelta/turkoosi. Hyvin toimii!

 

bokraa1488004523

Tässä yksi seinälaattakandidaatti.

Ja näin kädenkäänteessä 20-luvun spa lensi romukoppaan ja tilalle astuu Spa al Andaluz. Eli tällä hetkellä haaveilen zellige-mosaiikkiseinästä ja messinkilyhdyistä sekä käsinmaalatuista lavuaareista, jotka muuten näköäjään maksavat tuolla etelässä sen 50€ kaukalo. Kuten Sisustuspäällikkö totesi, edes Ikeasta ei saa mitään tuolla rahalla.

P.S. Sisustuskaksikon karautettua täyteen laukkaan heräsi vihdoin Isäntä alias Sisustusmörkö, joka onnistui viidessä minuutissa ampumaan alas joka ikisen aamun aikana keksimämme sisustusidean. Enää edes lavuaari, jonka isäntä jo hyväksyi alustavasti ei kuulema miellytä silmää. Ja edellä nähtävä seinälaattakandidaatti tuo mieleen julkisen käymälän. Aha.

0

Kun Kiljusen herrasväki Epsaniaan lähti…

Kun on sisustushullu ja tavaravuorien alituinen rahtaaminen näyttää kulkevan dna:ssa niin olisi ehkä etukäteen pitänyt tietää, että sanan joululoma voisi korvata vaikka kaksiviikkoisella sisustussekoilulla. Ja tämä kaikki espanjaksi ja pienessä hönössä. Niin ja vaihtelevasti ripulilääkkeissä.

Pikainventaarion mukaan Andalucían auringon alla kainaloon nimittäin tarttui:

  • vessanpönttö
  • suihkuhana
  • suihkuallas
  • lavuaarihana
  • keittiöhana
  • kylpyhuoneen lattialaatat
  • ehkä välieteisen lattialaatat
  • 4 paria tuliteriä kenkiä
  • kuohuviinilasit
  • hirsivinssi
  • useampi kilo taidekirjoja
  • kasa vaate- ja pyyhekoukkuja

Lisäksi vielä olemassaolevat Espanjan jäämistötavarat ts. muutama laukullinen allekirjoittaneen kesävaatteita ja -kenkiä joita ei Suomessa varmaankaan tarkene pitämään ikinä. Maailman paras monitoimikone ja sen sata ja yksi lisäosaa, tehosekoitin, jonkin sortin pirtelövatkain ja yksi kadulta löydetty lipasto. Niin ja isännän postimerkkikansio. Joku voisi todeta inventaarion kohdalla hienoisen pariskunnan sisäisen epätasapainon mutta universumi nyt vain toimii näin. Ja piste. Isäntähän aloitti hyperventiloinnin aina tasasin väliajoin mutta onneksi ei tarvinnut vetää anoppikorttia esiin sillä anoppihan liehui koko matkan mukana, joten unelmavävy-tittelistä kamppaileva kisakuski joutui nielemään mölyt mahaansa ja tyytyä näyttämään ainoastaan allekirjottaneelle tunnistettavaa hapannaamaa ja kitisemään, että tavara ei muka mahdu autoon.

Reissuun lähdettiin siis Suur-Isännän ja Suur-Emännän lisävahvistuksin. Tavoitteena oli kiikuttaa kotio Espanjaan jäänyttä omaisuutta sekä morjenstaa Espanjan anoppia ja kenties katsoa hieman asioita taloon. Nyt kun seinät ovat melkein pystyssä niin toki on korkea aika jo ruveta miettimään sisustusta. Ja senhän tietää, että kun Suur-Emännän kanssa päästään raksaputiikkeihin niin se on sokka irti ja miehet maastoutukoot. Tai etsikööt kaljakuppilan. Sen ei pitäisi olla liian haastavaa sillä Espanjassa on kuulema maailman eniten ravitsemusliikkeitä henkilöä kohden.

Vuorokauden lomailun jälkeen kylpyhuoneen lattialaatat saatiin hoidettua. Suur-Emännän kanssa marssittiin netistä löytämäämme Sevillalaiseen laattaliikkeeseen, josta 20 minuutin jälkeen pölähdettiin pihalle 35 lattialaattaneliön kanssa. No ainakin kuvainnollisesti. Pulju hoitaa laattojen kärräyksen kotiovelle kunhan itse suunnittelemamme laatat on valmistettu ja tilausmaksu maksettu. Kylpyhuoneen lattiaan tulee siis perinteiset andalucialaiset kuviolaatat tai kuten siellä päin sanotaan baldosas hidraulicas. Käsin tehdyt tietenkin. Isäntä kakoi tietenkin hintaa, espanjalaisittain kalliit, mutta suomalaisittain naurettavan hintaiset.

Tähän väliin vietettiin muutama loma-aiheinenkin päivä mässäten merielukkaruokaa ja hönöttäen viiniä ja margaritoja. Ja tietenkin ripulilääkkeitä. Vakkarisisustuskaupasta tuli nyhdettyä paketti kuohuviinilaseja ja muutama hassu vaatekoukku. Sitten lisää aurinkoa ja rommikolaa. Seuraavaksi suunta kohti luottokenkäkauppaa, jossa taas lähti mopo iloisesti satamasta. Suur-Emännän kanssa pyyhkäistiin sisään ja hoidettiin useammat kengät omiin ja myös Suur-Isännän räpylöihin alle tunnissa. Jos pytinki on täynnä huokeita ja laadukkaita kenkiä ja vielä paljousalennuksessa…

 

Photo0059

Tulin, näin, tyhjensin putiikin.

 

Photo0056

Pieni tapaslautanen. Ja oikealla paikallinen cosmopolitan. Margaritoja tuli vedettyä loppuilta.

 

Photo0058

Porvarilokit.

 

Loman loppupuolella oli sitten aikaa keskittyä kylpyhuoneen kalusteiden metsästykseen. Visiitti ranskalaisen rakennussupermarkettiketjun myymälään oli varsin päräyttävä kokemus. Hanoja oli varmaankin toistasataa ja hinnat taas naurettavan halpoja, siis alkaen 15€. Ja tietenkään niitä malleja joita itse himoitsin ei ollut kyseisen liikkeen varastossa yhtäkään. Muutaman puhelun jälkeen mukava myyjänuorukainen sain varattua viimeisen varastossa olevan hanan naapurikylän putiikista. No sitten karautettiin jo valmiiksi täyteen sullotulla vuokra-autolla Andalucían pimenevään iltaan ja kohti ketjun seuraavaa putiikkia. Kaiken kaikkiaan kylpyhuoneen hanat saatiin yhdestä paikasta, toisesta keittiön hana ja sen vessanpöntön perässä saatiin ravata puolen Andalucíaa. Upea vessanpönttömme löytyi lopulta Marbellan auringon alta, ökyporvareita kun ollaan. Taisiko olla neljäs pulju, jossa käytiin muutaman päivän sisällä ja näköjään ainoa, josta löytyi juuri sitä meikäläisen haluamaa mallia.

 

20151228_110907

Hanataivas. Tässä ehkä kolmasosa tarjonnasta. Tuota rivistöä jaksoi kyllä tuijotella jokaisessa neljässä myymälässä.

 

20151228_104645

Suihkuhana. Oikeasti ammehana. Mutta ei kerrota kenellekään. Tuohon liitetään vielä kattosuihku.

 

20151228_111458

Kylppäriroinaa kaikissa kuoseissa.

 

20151228_111204

Marbellan pytty on eri pytty.

 

20151224_094317

Hanakasa ja skumppalasit. Oikealla ensimmäinen visiitti rautakauppaan. Aika vaatimaton on vielä kasa. Takana joulukuusi.

 

Koska vessanpöntön ja miksei suihkualustankin salakuljettaminen takin alla käsimatkatavarana olisi ollut hieman haastavaa, päätimme suosiolla luovuttaa sotasaaliimme Fuengirolan ja Suomen väliä suhaavalle kuljetusliikkeelle. Tavarat purettiin pieneen autotalliin, josta aarrekasamme siirtyy Suomeen tammikuun puolenvälin tienoilla. Toivottavasti myös ehjänä.

 

20151227_214827

Lastista puuttuvat vielä Suur-Emäntä ja Suur-Isäntä, sekä takakontti kattoon asti tavaraa.

 

Loppuen lopuksi oikein antoisa ”loma”. Kotiin tultua sain lähteä samoin tein metsästämään joulukinkkua isännälle. Koska  joulua ei ole ilman joulukinkkua. Kolmannessa kaupassa onnisti. Säästovinkki tuleville vuosille: joulupöydän kasaaminen tulee naurettavan halvaksi, kun joulua viettää viisi päivää myöhemmin. Kinkun saa puoli-ilmaiseksi ja laatikoita kuittipaperin hinnalla.

 

20160103_171945

Pahaa aavistamaton kinkku ja viimevuotinen kinkkuvaras.

 

Kahden päivän kooman jälkeen koitti uudenvuoden aatto, joka meni sitten kotona sekopäistä koiraa rauhoitellen. Etukäteen hyvin varustautuneena kaahasin juuri kaksi minuuttia ennen sulkemisaikaa lemmikkieläinkauppaan ostamaan rauhoittavan kaulapannan, joka oli kyllä taas vuoden turhake. Puolen päivää puuskuttanut panikoiva Koira jatkoi panikoimistaan pitkälle yli puolen yön pantoineen päivineen. Lopulta kaverin sai rauhoittumaan sillä, että sen päälle pinottiin puolen metrin kerros tyynyjä ja viltti päälle ja sitten isäntä otti koko mytyn kainaloonsa. Seuraavana päivänä heräsin sata lasissa hepuloivaan koiraan, joka pomppi sängylle ja alas sekä pyrki parhaansa mukaan harrastamaan eläinseksiä yhä uinuvan sääreni kanssa. Että se siitä rauhoittavasta pannasta. Hyödyllisempää olisi varmaan ollut käyttää sekin 40€ juottamalla Koiran tukkihumalaan. Kävi jossain vaiheessa mielessä, että lähettäisin pantatehtaalle videon meikäläisen rauhoitetusta koirasta. Tulikohan vahingossa ostettua viagraa sisältävä panta?

 

20151231_174840

Hetkellisesti rauhoittumaan saatu Koira uudenvuoden aattona.

 

Lopuksi kuvia reissusta:

 

 

20151217_145138

Espanjassa harrastetaan piirakkadiagrammeja.

 

12404645_10153903788728267_530108913_n

Mielessä kävi myös ulko-ovien raahaaminen Suomeen…

 

20151228_135642

Vuoristossa ajellessa törmättiin tämän näköiseen maamerkkiin.

 

20151228_135634

Olin jo ehtinyt uhota ostavani kyseisen lukaalin seuraavaksi kodikseni, kunnes huoltoasemalla selvisi, että kyseessä on pelkkä vesitornin kuoreksi rakennettu maisemointielementti. Seudulla asuu kuulema sen verran ökyporvareita, joiden mielestä pelkkä vesitorni oli ollut liian ruma…

 

20151228_141858

Kyltissä puhelinnumero, josta voi ostaa. Vissiin koko laakson.

 

20151228_155156

Eräässä vuoristokylässä oli ihania aaseja. Niillä on ihanan pitkät korvat ja todella pehmeä karva. Heppakuume vaihtui aasikuumeeksi. Tänne tontille mahtuisi loistavasti pienen pieni aasi. Ovat vaan kuulema kovia puremaan, mokomat.

 

P.S. sai Isäntäkin reissussa uusia leluja, jossei kenkiä. Iso vinssi, jolla nostetaan pitkät hirret ylös. Raksalaserin, jolla mitataan jotain. Poranteriä ja hitsauspuikkoja sun muita epämääräsiä namiskuukkeleita, joita kaupassa silmät loistaen esitteli.

 

20151230_120024

Etualalla vinssi. Takana kreivin aikaan toimintakuntoon saatu Porin Matti. Loput työkalut odottavat Suomeen pääsyä Espanjan päässä.

 

 

0

Asiaa sisustamisesta, ja isännästä

Vihdoin. Nyt päästään olennaiseen, eli sisustamiseen ja tietenkin isännän kanssa vänkäämiseen.

Kuten olen jo todennut muutamaankin otteeseen, kaikki muu paitsi sisustaminen on turhaa. Nyt, kun olen kuukaudesta toiseen inissyt sisustuksen puutostilassani, voi asialle ruveta jopa tekemään jotain. Ja koska opiskelijabudetilla rakentaminen tarkoittaa sitä, että rahat on kuitenkin loppu tapettien ja verhojen ostovaiheessa, päätin suunnata kiinnostukseni sitä yhtä paikkaa kohtaan, joka on pakko saada ensimmäisenä toimintakuntoon, ja vaikka väkisin. Eli kylpyhuoneeseen. Vaikka nyrkkipyykin peseminen ja ulkohuussissa ravaaiminen on ihan mukavaa, niin rajansa kaikella.

Itse olen aina ollut ihan toivoton antiikkifriikki. Eli kaikki mikä näyttää vanhalta tai on vanhaa saa meikäläisen sekoamaan. Marssin siis suorinta tietä erääseen tassuammeita ja antiikkipönttöjä myyvään kylpyhuoneliikkeeseen kuolaamaan kromipintojen perään. Noin tuntia ja muutamaa sisustushepulia myöhemmin pääsin vihdoin pihalle 2 kilon esitekirjakuorman kanssa.

20150812_201118

Kylppäriraamattuni.

Lempilapseni työnimeksi tuli 1920-luvun spa. Nyt haetaan luksusta, jossa kromi kiiltää, vain höyrytetyt pyyhkeet puuttuvat ja hovimestari (lue Isäntä) kiikuttaa aamiaisen vuoteeseen.

vaalean vihreä

Tätä haetaan. Ehkä. Riippuu keneltä kysytään.

Ideana on siis tuoda paljon kromattua pintaa, posliinikahvaisia suihkusettejä ja 20-luvun laatoitusta. Noh. Isännän kanssa päästiin palaveeraamaan huolella jo työnimestä. Kuulema tuon aikakauden kylpyhuoneet ovat ihan hirveita. Aha. On sitten vissiin ihan käynyt useammassakin vai? Itse tein tietenkin sen kardinaalivirheen, että rupesin heti suureen ääneen visioimaan työnimestä. Olisi vaan pitänyt pitää suu supussa ja suunnitella hiljaa omassa nurkassa. Ja vasta siinä vaiheessa, kun itse en osaa päättää kahden eri pyyhekoukun välillä, kysyä tirehtöörin mielipidettä. Sen verran on viiden vuoden yhdessäolon evoluutio opettanut, että en lähde samantien vänkäämään apinan raivolla seinälaatan väristä, vaan palaan asiaan vaikka seuraavana päivänä. Taikka kahden kuukauden päästä. Yleensä siinä vaiheessa on jo mieli muuttunut ja Isäntä unohtanut, että alunperin inhosi ideaa. Otetaanpa esimerkkinä vaikka edellämainitussa kuvassa näkyvä lavuaariteline. Ensimmäinen reaktio oli ”EI H#%&@±§SSÄ.” Seuraavan kerran, kun esittelin ideaa seurasi lähinnä mietoa irvistelyä. Kun näytin viimein juuri yllä olevaa kuvaa, oli vastaanotto jo miedon pohtiva.

Toki sanottakoon, että Isännällä on ihan valideja vasta-argumentteja. Ensinnäkin ei kuulema halua asua museossa. Ihan ymmärrettävää. Tosin väitän aina, ettei talosta voi tulla museota, koska siinä asutaan nykyaikana ja nykyaikana talo täyttyy kuitenkin nykyaikaisesta roinasta. Seuraava, ja ehkä se vakuuttavin kortti on tietenkin finanssipolitiikka. Kylpyhuoneliikkeessä ollessani kyselin hieman hintoja. Olen esimerkiksi pikkupennusta asti fanittanut vanhanaikaisia wc-istuimia, joissa on katonrajassa se vesisäiliö ja naru josta vedetään. Koska naruista vetäminen on kivaa.

20150812_201201

Puhutaan siis tästä.

No edellämainitun kaltaiset viritykset irtoavat siinä 1700-2400€ hintaan. Juu. Siis se pömpeli mille kirjaimellisesti näytetään persettä. Hyvin piti naamapokeri, kun myyjä hinnan ilmoitti. Hetken aikaa mieltä kutkutti idea järjestää piilokamerajäynä Isännälle ja katsoa reaktiota, kun naama peruslukemilla selittäisin, että meille hankitaan muuten sellanen vessanpönttö, joka maksaa saman verran, kuin peltikattotarvikkeet yhteensä. Kieltämättä myös 1700€ lavuaarisettiä on vaikea perustella, kun eräästäkin naapurimaan sisustustavaraliikkeestä saa samaa virkaa toimittavia posliinitekeleitä kymmenen kertaa halvemmalla. Minulla on kallis maku, tiedetään. Mutta pitääkö sen nyt olla tähtitieteellinen?