0

Laskiaispullan oikeaoppinen syöminen

Perämetsän kulinaristikerhosta päivää. Tänään opettelemme syömään oikeaoppisesti laskiaispullaa. Ja kyllä, olemme saaneet tästä aiheesta ystäväpiirissä vuosien mittaista läimää aikaiseksi, joka aina helmikuun tienoilla nostaa kermavaahtoista päätään.

Ensimmäinen vääntö saadaan tietenkin pullan sisällöstä. Isäntä läpäisi tämän kokeen perjantaina kirkkain paperein. Jälleen tietämättä mitään suomalaisen pullansyönnin painavasta traditiolastista Isäntä valitsi kerrankin oikein. Toisin kuin aikaisemmin. Tässä viittaan tietenkin syksyiseen konvehtirasiaskandaaliin, josta yritän vieläkin toipua.

Itse olen nykyään lientynyt puritaanisessa kannassani ja syön ihan mielelläni kumpaakin vaihtoehtoa. Mutta ainoa oikea vasataushan on se hillo. Hillo! Ja sen sijaan, että olisi Isäntä mennyt vaihtoon, sillä pullat myytiin esipakatusti kahden samantäytteisen pullan seteissä, kiikutimme yhdessä kotiin vuoden ensimmäiset laskiaispullat.

Katson olevani jonkin sortin itsenimitetty asiantuntija, kuten suurin osa asiantuntijoista tänä päivänä. Varsinkin lapsuudessa näitä pullien Rolls Royceja tuli syötyä varmaan tusinan verran joka helmikuu. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Suur-Emäntä kiikutti niitä alennusmyynnistä säkkikaupalla kotiin sesongin mentyä ohi. Kyllä, olin varsinainen pullahiiri pentuna.

Seuraava askel, ja tämä on se vaihe, kun kinastelu toveripiirissä rikkoo äänivallin. Lämmitetään maito. Kyllä, lämmitetään se maito. Mieluiten tietenkin mahdollisimman rasvaista maitoa, koska pulla ja kermavaahto vaativat vastapainokseen lisää rasvaa. Otetaan lautanen ja asetellaan hillolla täytetty laskiaispulla lautasen keskelle ja kaadetaan varovasti kattilassa kuumennettu maito reunoja pitkin lautaselle. Ei missään nimessä pullan päälle. Tähän palataan hetken kuluttua. Ja seuraavaksi otetaan lusikka käteen.

 

img_2777

Kas siinä. Ja juhlan kunniaksi oikein kartanolautasella.

Nyt kun pulla parhaassa tapauksessa kelluu iloisesti maitokylvyssä alkaa kriittinen vaihe. Jos maito on tarpeeksi kuumaa se saattaa äityä sulattamaan kermavaahdon ja sehän ei käy. Laskiaispullan oikeaoppisen syönnin tärkeä ominaisuus on kuitenkin maidossa ihanasti mössööntynyt pulla. Ja tässä tulemme ongelman ytimeen. Täytteen päällä lepäävä lisäke eli lakki, joksi sitä ammattilaispiireissä kutsutaan, pitää ehdottomasti saada kostutetuksi. Jos maitoa alkaa lusikoimaan niine hyvine lakin päälle, valuu se lasittunutta lakkia pitkin alas pääsemättä sisempiin kerroksiin ja pahimmassa tapauksessa vieden kallisarvoista kermavaahtoa mukanaan.

Nytpä siis paljastan ammattilaiskikan, jonka kehitin ja hioin huippuunsa koelaboratoriossani ollessani 8-10 vuotias. Otetaan vapaavalintaisesti yksi sormi. Tämän sormen kynnellä avataan varovasti pieni vekki laskiaispullan lakkiin. Tästä aukosta käsin lusikoidaan varovasti maitoa sisään muutaman kerran, jotta myös lakki kostuu sillä mikään ei pilaa tätä kulinaristista makunautintoa, kuin kuiva laskiaispullan lakki. Lisäksi kostutettu lakki myös estää epätoivottua, niin sanottua hampurilaisefektiä tapahtumasta. Kaikki ovat varmasti ainakin kerran kokeneet ilmiön, jossa laskiaispullaa puraistessa toinen reuna nousee ja kermavaahto tovereineen tursuaa pois paikoiltaan pilaten kokemuksen. Odotetaan hetki ja jos lähempi tarkastelu osoittaa tarvetta, toistetaan lusikointitoimenpide. Kun lakki on kostunut tarpeeksi, voidaan aloittaa pullan syönti varovaisesti lusikkaa käyttäen. Ja, koska edelliset proseduurit on suoritettu varovasti ja suurta kärsivällisyyttä osoittaen, voidaan syöminen toteuttaa noin 40 sekunnin porsastelutekniikalla. Tässä syy miksi myöskään kuvamateriaalia ei ole kuin kahden kuvan verran. Myöskään uusien kuvien lavastaminen ei onnistu sillä lähimarkettiin on 10km eikä aikuisiän makeansyöntikapasiteettini kestäisi toista pullaa. Varsinkaan näin aamiaiseksi.

 

img_2780

Noin 15 sekuntia myöhemmin.

 

Isännän maitokokeilu ei ihan mennyt putkeen. Väännettyämme hetken syöntitekniikasta, sillä tässä diktatuurissa sanani on laki, jota ei noudateta, Isäntä söi väenvängällä puolet pullasta kahvinsa kanssa. Toisen puolikkaan oli jättänyt omatoimisesti odottamaan kuumaa maitoa, jota allekirjoittanut huseerasi keittiössä. Siinä vaiheessa, kun olin kiikuttamassa maitoa pöytään oli Isännän puolikas pulla mystisesti kadonnut. Oli kuulema unohtanut säästävänsä pullaa ja muisti tämän vasta siinä vaiheessa, kun oli jo tunkenut värkin suuhunsa. Näin ainakin kävi ilmi virallisesta selonteosta. Itse tosin uskon, että kyseessä oli tahallinen sabotaasiteko, sillä näin Isäntä pääsi myös osingoille allekirjoittaneen maitopullasta, jota mukamas väenvängällä jouduin tuputtamaan.

Ja puolueeton asiantuntijaraati on puhunut.* Pulla oli kuulema ylivertaista maidon kanssa. Paljon parempaa kuin ilman.

*Raati koostui täysin puolueettomasta Isännästä, joka omaa tämän peninkulman hienostuneimman makupaletin. Tosin jäniksistä ja pienjyrsijöistä ei ehkä ole suurta vastusta.

Hyvää laskiaista!