0

Toverit, olemme palanneet.

Kyllä, kevään varsin railakas ympäriviikkoinen työputki on selätetty ja virallinen raksavuosi numerolla 3 aloitettu. Sitten viime horinoitten jälkeen on tapahtunut muutamia asioita, tai no ei oikeastaan niin montaa asiaa. Sitä se aikuisten oikea työn teko teettää, syö kummasti sitä vapaa-aikaa.

Pihantäytteeksi saapui uusi perheenjäsen nimeltä Panda. Oranssi salama pääsi seuraamme siinä vaiheessa, kun karkkirahalla ostettu syyskosla osoitti hienoja leviämisen merkkejä. Ehkä huomattavin vihje tuli vastaanotettua siinä vaiheessa, kun syksyisessä renkaanvaihto-operaatiossa tunkkia laskiessa laskeutui autosta myös nätti keko helmapeltiä hienoksi silpuksi möyhentyneenä. Sitä siinä sitten tuijoteltiin pimenevässä marraskuun illassa. Taisi joku huokaista. Turha kai mainita, että katsastus ei mennyt ihan ykkösellä läpi. Hetki arvottiin, että ruvetaanko kosla korjamaan vai laitetaanko suosiolla varaosiksi. Kun sattumalta nettikaupasta löytyi pirteä ja oranssi Panda naurettavan halvalla ja poskettoman vähillä kilometreillä niin olihan se pakko viedä kotiin. Varsinkin, kun nimi oli vielä niin naseva.

 

IMG_2884

Pullero-Panda

 

Tosin tarkoitushan oli ostaa hieman tilavampi vehje kuin aikasempi pikkuauto. Tämä pieni pullero tosin näyttäisi olevan vielä pienempi kuin aikaisempi menopeli. Että hyvä yritys. Mutta onhan se hienoa kun omistaa vihdoin koslan, joka lämpenee kuumemmksi kuin oma kotitölli. Ja se ei kuulkaas vielä ole paljon.

Kävimme korkkaamassa myös matkailun tulevan hittikohteen Prahan, jossa ruoka oli hyvää, olutta [yök] joutui juomaan myös allekirjoittanut ja tekniikkmuseo oli varsin vänkä. Turisteja oli taas yhtä hirveä lauma kuin taannoisella Rooman reissulla.
IMG_3263

Rakastan torneja. Ja tarkkasilmäisimmät (lue. isäntä) saattavat huomata, että toinen torneista on kapeampi. 

 

IMG_3088

Hotelli Elite sai myös täydet pisteet. Sijainti loistava keskustaan nähden, metro vieressä, hyvä aamiainen ja erityistpisteet naapurin pizzerialle josta saa alle 2€ pitsaviipaleita, joka yö aina klo 5 asti. Ainiin, ja nurkan takana Kuubalaisbaari, jossa henkilökunnalla mirrit kaulassa. 

IMG_3139

Järkyttävän hyvä sokerirulla, Näitä myydään joka kadun kulmassa mutta tämä oli tajunnanräjäyttävän hyvä! Kuuma, sisältä sopivan taikinainen ja tuore. Ah. En vain yhtään muista mistä ostettiin. 

Ruoka oli hyvää, mainitavimpia puljuja V Zatisi ja U Modre Kachincky, joista jälkimmäisessä, suomalaisittain Sinisessä Ankassa tuli syötyä niin hyvää maksapateeta, että seurueelta meinasi päästä poru. Muutenkin kokemus oli yksi mieleen painuvimmista ravintolakäynneistä pitkään aikaan, sillä eksyimme paikalle suurinpiirtein vahingossa maanantaina vartti avaamisen jälkeen.
Sisällä odotti vanhan liiton tarjoilijasetä, joka katsoi varsin happamasti sisään hortoilevia turisteja, jotka varmaan näyttivät juuri siltä, että tilaavat alkupalakeiton puoliksi, jotta voivat laittaa turistilistaan ruksin suoritetusta tehtävästä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tilasimme maistelumenyyn toveriksi pullollisen punaviiniä alkoi myös sedän kulmakarvakurttu hieman suoristua. Vietimme miltei koko aterian ylhäisessä yksinäisyydessä sillä olimme koko puljun ainoat asiakkaat aina jälkiruoka-annokseen asti. Tuonne ei kannata mennä, jos kaipaa kevyttä pupellettavaa. Kaiken kaikkiaan loistava vahinkokäynti ja erityispisteet vanhan liiton tarjoilijalle, joka oli ihanan muodollinen ja virallinen sekä hyvin pukeutunut. Sainpas kyllä sen lopulta jopa naurahtamaan jollekin hassunhauskalle kommentilleni.
IMG_3247

Ankkaravintola. Aivan mahtava. 

Muutoin elämä jatkuu aika tutuissa uomissa, kultaseppäharjoittelupaikka vaihtui toiseen ja infernaaliset aamuherätykset vaihtuneet vasta 7.30 aamuiksi. Mitä luksusta.  Viikonloput on tästä lähin tarkoitus viettää talonpystytyksessä, jota tietenkin pakoilen tälläkin hetkellä tärkeiden kirjoitustehtävien parissa. Lisäksi olen päättänyt hankkia itselleni renessanssikitaran ja hevosen. Niin ja varmaan perustaa tässä yrityksen. Ja ruveta ehkä myös kellosepäksi.
IMG_3424

Kuistin vinolaudoitus saatu valmiiksi. Myös puutarha on kaunis.

 

 

IMG_3455

Viimeinen katonpätkä työn alla. Jiirit ovat muuten rasittavia. En suosittele.

 

 

0

Piristeitä, kiitos.

Kesä tuli ja meni ja aika suorittaa korpipartion tehokkuusanalyysi tämän kesän osalta. Kesällä työmaan kimppuun käytiin kuin lokki terassiruokaan: hirveää mekastusta ja lopussa hillitön sotku. Kattotuolien jälkeen etenemisvauhti näytti puoliintuvan, sillä kattotuolien tuentaan meni Isännältä ihan kunnon rupeama samalla, kun allekirjoittanut kokeili tovin millaista on olla ihan oikeissa töissä. Lisäksi rakkaat ystävämme päätyristikot ja niiden rakentelu aiheuttivat ihan kunnolla töitä. Isännällä oli jälleen visio, jonka takia ne oli tehtävä vielä astetta monimutkaisemmin. Selityksen olen tietenkin kuullut useampaankin otteeseen, mutta oli näköjään niin mielenkiintoista, ettei ole ulointa aivokuorta syvemmälle tieto uponnut. Ristikoitten tuenta ja päätyjen teko imasivat melkein koko kesäkauden.

 

20160718_115613

Päätyristikkoa. Näitä väännettiin ihan vaan muutama tovi. Pää meinaa lähteä irti pelkästä katsomisesta.

 

20160726_111831

Tässä kuistin yläkerran lattiapalkkien asennusta. Ylhäällä näkyy kattotuolien palkkien tuennat, kakkosnelosta meni ihan kunnon kasa. Ja kaikki tietenkin käsin naulattuna…

 

20160724_150257

 

20160721_150720

Ja nämä räystäsmulkerot eivät tietenkään menneet suoraan ykösellä. Näitä ollaan suoristettu vielä aluskattoa laittaessa.

 

20160721_140042

Sirkus Vasara on aloittanut harjoituskautensa. Ohjelmistossa kiroilua, ähinää ja heilumista +6 metrissä hieman kyseenalaisissa viritelmissä. En kyllä maksaisi pääsylipuista.

 

20160721_145038

Siinä on nousemassa harjakolmio paikoilleen.

 

Tuossa ehkä tähän astisen rakennussäätämisurani inhokkihommat. Hirveätä viilailua ja trimmailua, mittailua ja loputonta pähkäilyä sekä tikkaitten ravaamista edes takaisin. Ja päivän lopuksi saatu ehkä kaksi palkkia paikoilleen, joita muutama päivä myöhemmin saa taas siirrellä uudelleen. Meikäläisen kärsivällisyydellä suoraa kidutusta, mutta onneksi Isännällä on zen-munkin mielentyyneys, kunnes vasara tippuu telineeltä tai porasta loppuu akku tai mitta on unohtunut sirkkelin luo…

 

Ja jottei homma menisi liian helpoksi niin seuraavana nakki nakkilaisena odottaa kuisti ja kuistin katto. Siinä saa sitten aivan eri tavalla aivon jojoon, kun yrittää miettiä miten liittää yhteen eri suunnista tulevat harjakatot. Lisämausteena tähän soppaan vielä se, että kuistin puolelle pitäisi saada mahdutettua myös rappuset yläkertaan, joka tietenkin sössii kaikki alkuperäiset mitat.

 

20160802_114411

Kuistin pääty ja suomalainen suvi.

 

 

20160802_130342

Tässä alkaa kuistin katon väkerrys.

 

20160802_114022

Mallinnus kuistin puolelle tulevista rappusista.

 

20160802_130041

Juu juu, kohta on ihan valmis.

 

Hitaista ja aikaavievistä (lue kirotun tylsistä) hommista päästiin vihdoin elokuun puolella virittelemään tippakattoa eli aluskatetta paikoileen. Sinänsä ihan mukava virstanpyrräs taloon, ettei lahoa koko pytinki ennen kuin pääsen sisustamaan. Katon pykääminen on onneksi sellaista hommaa, että sitä tekee ihan mielellään: homma etenee tasaisesti ja tuloksen näkee saman tien.  Mikäs siinä katolla löllötellessä, kun vielä aurinkokin liittyi seuraan elokuun viimeisinä viikkoina. Pitkän päivän jälkeen tosin pohkeet ovat aika muikeassa kunnossa katolla kiipeilystä.

 

20160820_125037

Huntua päälle. Jostain syystä soi häämarssi päässä…

 

Ja tähän väliin Isännän raksakeksintö vol. 3. Kattomuovirullan pidike. Ja kuten proseduureihin kuuluu, pyörittelin silmiä päässäni, kunnes sain todeta, että keksintohän toimii ja vielä todella nätisti. Muovia saa vedettyä yksin koko katon leveydelle.

 

20160820_124407

Rullapidike ja keksijä.

 

20160821_172717

Lisää peittoa.

 

20160821_162859

Pitkää suoraa. Kun tuon katon kanssa on äheltänyt yli viikon ja vieläkään ei olla päästy puoleenväliin…

 

20160822_193302

Lautateline.

 

Ja kattoahan ei saa muovitettua loppuun ennen kuin kuistin kattorakenne on myös valmis.

 

20160821_175215

Sen kerran, kun uskalsin katon harjalle kiivetä.

 

 

20140103_015608

Muutama viikko sitten näytti tältä.

 

20140114_060244

Tämän päivän puhteita.

 

 

20140114_053425

Isäntä suostui jopa poseeraamaan. Pieni suuri mies ja pieni talo.

 

Jos viime kesä meni perustuksia tehdessä ja talvi hirsiä pinotessa, niin tämä kesä on huidottu katon kanssa. Ja sekös on ihanaa. Jos jokin työkalu tippuu maahan niin se on sitten 6 metrin matka sitä noukkimaan. Samoin, jos naulat loppuvat kesken… Homma selkeästi hidastuu, kun mennään korkealla ja eri telineviritelmien varassa ja kaipa sitä väsyykin helpommin kun pitää punnertaa ja säätää, että pääsee katolle. Koskahan sitä pääsee tekemään niitä vähän kevyempiä sisähommia?! Katon kanssa onkin painettu sen verran etukenossa, että allekirjoittaneella on havaittavissa jonkin asteista turnausväsymystä. Nyt olisi mahtavaa, jos joku keksisi jonkin paristoviritelmän mistä voisi vetää piuhan korvaan yöksi, jotta jaksaisi painaa vielä pari kuukautta.

 

0

Le Kuisti

Meillä on kuisti! Tai ainakin seinät. Tai no seinän raakileet. Isäntä nikkaroi yhtenä aamupäivänä kuistin lattialla kehikkoja ja sitten ne vain työnnettiin kahteen pekkaan ylös.  Sitten vaan kiinni hirsiseinään ja Avot. Olisipa koko talon rakentaminen näin helppoa.

20160707_134817

Siitä se lähtee.

20160707_135056

Pitää vain ihailla Isännän kykyä ja kärsivällisyyttä tehdä asiat viimeisen päälle juuri eikä melkein. Itse olisin varmaan jo tehnyt koko talon Eri keeperillä. Ehkä siksi tittelini onkin projektipäällikkö.

20160707_222251

Niin hyvää (märkää) puuta.

20160707_222338

Siinä niitä liitoksia nyt on.

20160708_091247

Sieltä se punnertaa. Pitäisi varmaan mennä auttamaan.

20160708_091513

Seinä.

20160717_143942

Kuistin kiinnittäminen hirsiseinään vaatii erikoisaskartelua, sillä oletusarvo on, että hirsiseinä laskee ja kuisti ei. Siksi pitää pulttauksessa jättää liikkumavaraa.

20160712_155916

Pari päivää myöhemmin näytti tältä. Olen kyllä aika pähkinöinä kuistista.

Ja jos joku ei jo tiennyt niin kuisti on iso. Ruokailuryhmän ja yläkerran rappusten mentävä-iso. Hieman ehkä harhaluuloisissa haaveissani istuskelen jo kuistilla pitsiliinaisen pöydän äärellä, ryystän kahvia, jota en oikeassa elämässä juo ja katselen kaunista ja romanttista kuistiani metsämaisemien kurkistellessa ikkunasta sisään.

Ja sitten se realistisempi versio: Luonnollisesti kaikki naulakot räjähtämispisteeseen asti täynnä takkeja, kelkkahaalareita ja ties mitä roinaa. Lattialla tähtitieteellinen määrä kenkiä hujan hajan niin että parhaassa tapauksessa niihin kompastuu, jolloin edellämainitusta kahvikupista lentää kahvit lattialle ja vähän rinnuksille. (Tässä vaiheessa jätetään huomioimatta se, että suurin osa niistä kengistä kuuluu allekirjoittaneelle.) Kaikki horisontaalitasot täynnä muttereita, pultteja ja muuta äijäryöhnää tupakkapurulla ja irrallisilla filttereillä kuorrutettuna. Ja tietenkin vähintään yksi imuri, koska se nyt näyttää viihtyvän kuistilla. Niin ja moottorisaha. Ei saa unohtaa moottorisahaa. Jos asuttaisiin vesistön lähellä niin pöydällä lojuisi osiin purettu perämoottori mutta nyt joudumme tyytymään moottorisahaan, jota rassataan juuri sillä pöydällä jolle oli tarkoitus laittaa se pitsiliina. Itse istunen hiekkaisella lattialla kenkien seassa ja haaveilen siitä päivästä, kun minulla on varaa palkata siivooja. Tai rakentaa Isännälle hehtaarin kokoinen verstas.

P.S. Olisittepa näheet ilmeeni, kun Isäntä kaksi iltaa sitten kertoi omasta suunnitelmastaan nikkaroida pieni puinen rasia. Tämä sitten, kun asumme uudessa kodissa. Ja tässä rasiassa hän aikoo säilyttää kaikki tupakointivälineensä ja kääriä myös sätkänsä siten, että purunöyhtä tippuu avonaiseen rasiaan sotkematta ympäristöään. Taisi allekirjoittaneen naamataulu hieman venähtää. Olin omassa pienessä mielessäni suunnitellut kokonaisen pöydän uhraamista tupakkasotkulle mutta parempi näin. Tällä hetkellä tilanne on nimittäin se, että sitä riivatun purua löytyy aivan kaikkialta. Taisinpa kerran kalastella kyseistä nöyhtää saunakiulustakin. Käytäntö tietenkin näyttää toimiiko Isännän visio myös käytännössä. Odotamme mielenkiinnolla.

20160711_165358

Isännän käsitys hedelmäkorista.

Kun nyt vielä saataisiin joku samankaltainen patenttiratkaisu myös kahvinpuruille niin tämä maailma olisi aika täydellinen.

20160715_124032

Isäntä keittää kahvia. Kuvassa näkyvät mustat alueet ovat siis kahvinpurua. Puolustus vetoaa huonosti valmistettuihin suodatinpusseihin. Huoh.