0

Mitäs sitten

Kaivurisetä kävi tiistaina tamppaamassa viimeiset jutut. Nyt ollaan taas keskenään. Tuntui turkoosi metallimyyrä olevan kyllä varsinainen sadejohdatin: Joka kerta, kun masiina starttasi niin vettähän sieltä tuli. Ja mitä syvemmälle piti kaivaa niin sitä enemmän sitä vettä tuli niskaan. Noh, nyt on talonpohja tasainen kuin pannukakku. Sitä oikeen erikseen tampattiin sellasella täristelykoneella. Siinä olisi nyt hyvä tenniskenttä. Tai humppalava.

 

20150518_161746

Isäntä ulkoiluttaa pienokaista. Potra 200 kilon vesseli. Aika äänekäs kylläkin.

 

Kaivuri möyri siis tontilla sen pari viikkoa. Nyt on maan sisälle kaivettu osuuskunnan kakkavesipömpeli, siihen tarvittava sähköjohto, tontin sähkömittauskeskuksen kaapeli, taloon menevät viemäri- ja vesijohdot, sadevesiputket ja -kaivot sekä salaojat. Tontti on aikas kostea, eli maasta pulppuaa vettä aika hyvin, jos vähänkään kaivaa alemmas. Hyviä uutisia siinä mielessä, jos joskus haluaisi oman maauimalan.

Nyt on seuraavaksi ohjelmassa meidän saunatönön katon päällystys, jonka isäntä on jo aloittanut. On pari kuukautta nimittäin ollut vati vintillä: Kun katsoo piipun reunaa ylöspäin, niin näkyy pala taivasta. Ei varmaan ole tarkoitus. Puretun tönön peltikatto laitetaan tämän talon huopakaton piälle. Hinta 0€. Jes! No okei, kattoruuvit maksoi 10€. Savupiipun peltejä irroittaessa meinasi lähteä puoli savupiippua mukaan.

 

Ihan hyvä. Ei kosketa enempää.

Ihan hyvä. Eipä kosketa enempää.

 

Nuohooja oli kyllä sanonut, että piippu oli yllättävän hyväkuntoinen sisäpuolelta. Isäntä sanoi, että tiilien kanssa nyrkkisääntö on, että jos puolet tiilestä säilyy ehjänä, ei hätää. Kattellaan.

Meille tuli kanssa ensimmäinen puutarhakaluste. Oikein on elegantti ja siro. Selkeitä druidivaikutteita. Päätettiin hyötykäyttää vanhan talon sokkelia. Kaivuri jeesasi. Tuohon mahtuu sitten isompikin boolimalja.

20150519_205357

Takana stonehenge-pöytä. Etualalla armoitettu koira. Onkohan se jättäny jotain kertomatta?

 

Meikäläisen projekti on nykyjään pihan perällä lymyävä lautakasa aka vanha talo. Vääntyneitä nauloja pitäisi poistaa laudoista noin muutama tuhat. Niistä tehdään sitten anturalle muotit, jonne kaadetaan taikinaa taikka betonia. Betoni tulee kahdella rekalla. Tämä sitten joskus kohta. Päätettin eilen, että nyt voidaan ottaa pari viikkoa vähän iisimmin. Nälkä nimittäin kasvaa syödessä ja kun kerran on päässy rakennuspölyn makuun niin vaihde jää päälle ja koko ajan pitäisi paahtaa tukka putkella ja hirveellä kiireellä. No, katotaan kauanko jaksetaan pyöritellä peukaloita. Nimittäin:

Päivän päräyttävin uutinen. Hirret tulloo kotio! Olen nyt koko aamupäivän käkkinyt puhelin kourassa huseeraamassa legotalon siirtoa. Menee tosin ensi viikolle mutta sehän tulee äkkiä. Tukkirekka on tilattu ja tilat kalikoille raivattu. Minä sitten varmaan niitä hirsiä paijailen tuolla pihalla muutaman päivän onnesta ovaalina. Ah. Kohta pääsee sisustaan!

Hirret on nyt vähän niinku pakko saaha tontille, jotta pystytään jatkamaan hommia. Me ollaan ne nähty ainoastaan tikkupinona varastohallin perukoilla, sillä se oli jo purettu ostovaiheessa. Lisäksi tietenkin saatiin kasausohjeet ikeatyyliin, mutta papereissa olevat mitat on sellaista sinnepäin-asteikkoa. Esimerkiksi talon pitkä sivu heittää eri mittojen välillä noin 15cm. Pikkujuttu. Mietittiin, että jatketaanko mututuntumalla vai odotetaanko, että saadaan kepukat pihalle. Kuten edellä mainitsin, todettiin, että voidaan nyt odottaa muutama tovi ja jatketaan vasta varmistettujen mittojen kera.

Tällä hetkellä sitä voikin sitten keskittyä muihin asioihin kuten iänikuiseen tiskaamiseen ja siivoamiseen tai vaikka kaivoveden näytteenotton järkkäämiseen. Itse en nimittäin osannut olla sisätiloissa hetkeäkään, kun pihalla hääräsi kaivinkone. Pakkohan sitä on itse olla kanssa pihalla mukamas rakentamassa sitä taloa. Avaimet käteen-konsepti ei niin oo mun juttu.

 

20150520_090548

Erikoisia oravia täälä.

 

20150515_104235

Iso rekka. Toi yhden aamun verran kivikasoja pihalle.

 

Talon alle tuli laitettiin nätti pöytäliina eli suodatinkangas. Ettei muta tule läpi. Tai jotain.

Talon alle tuli laitettiin nätti pöytäliina eli suodatinkangas. Ettei muta tule läpi. Tai jotain.

 

20150515_160917

Kerran viikossa paistaa aurinkokin. Tuohon se talo tulee.

 

 

 

0

Talo läks

Iiik! Se on poissa! Talo katosi. Torstaiaamulla herättiin ennen seiskaa kärräämään viimeisiä lattiapalkkeja lautapinoon, ennen kuin kaivajasetä tuli tökkimään sokkelin nurin. Vähän kieltämättä joo väsytti. Meidän ihanasta maankaivajasedästä kaivautui sokkelin purkamisen jälkeen myös pätevä metsuri. Kuusinumeroista laskua odotellessa…Osaisikohan se myös tiskata?

 

Torstai aamu klo. Aivan Liian Aikaisin.

Torstai aamu klo:AivanLiianAikaisin.

 

Stairway to melkein heaven.

Olisin halunnut säästää tämänkin hienouden.

 

IMG_3028

Siinä kaikki mitä talosta on jäljellä. Tuo kivikasa löytyi rappusten sisältä.

 

Torstai illalla kotiin tullessa.

Torstai illalla kotiin tullessa.

 

Vanha sokkeli irtosi oikein nätteinä palasina. Vaikka inhoan betonirakentamista noin yleisesti, niin jostain syystä vanha ja kulahtanut betoniroina on todella upea puutarhaelementti.

 

IMG_3035

Meidän omat roomalaisrauniot.

 

IMG_3036

Kiviä.

 

IMG_3037

Takana mökki. Edessä fitness-poseeraava koira.

 

IMG_3039

Rauniopiha.

 

Tänään ruvettiin jo visioimaan kivipinosta joko rappusia taikka sitten siroa puutarhatyöpöytää. Poishan noita ei heitetä!

Nyt piha on siis kivan kuravellin peitossa. Sellaista kuravelliä, joka päästelee pussausääniä, kun sitä pitkin sutii kumisaappailla. Maanantaina kaivettiin, tai siis setä kaivoi sen avaruusmoduulin, eli kakkapömpelin maan alle ja liitti siihen putket osuuskunnan verkosta. Paikalla oli myös osuuskunnan oma heebo, joka teki ne ensimmäiset liitokset itse siihen runkolinjaan. Sillä pitäähän jokaista työvaihetta kohden olla oma työntekijäheebonsa. Kaivajasetä teki sitten loput. Ja siinähän meni sitten koko päivä. Aamupäivä kuului jatkuvaa kalkatusta pöpelitköstä, kun äijät vaan poltti kessua ja juorusi kraaterin reunalla. Just. Samaan aikaan toisaalla meikäläinen reuhkasi ja ähisi menemään talon kimpussa kuin viimestä päivää. No kuulin sitten jälkikäteen, että siellä ei meinannut jätevesilinja lopettaa juoksemista ja sen takia hommat seisoivat. Iltahommiksihan se sitten venyi. Taisi kaivurin moottori sammua siinä klo 20 ja jotain. Ja meikäläinen tietenkin laskemassa hiki otsalla tämänkin päivän hintalappua. Tuntiliksoilla nimittäin mennään.

 

IMG_2997

Tuossa se kraateri. Noista putkista otetaan meidän vesi- ja viemariliitännät. Aika pikkasilta näyttävät.

 

Pömpeli.

Pömpeli.

Nämä kaverit ovat sulkuventtiileitä. Toinen on käyttövedelle ja toinen viemärille. Ovat tosin identtiset. Nämät sitten nököttävät tontin reunassa.

Nämä kaverit ovat sulkuventtiileitä. Toinen on käyttövedelle ja toinen viemärille. Ovat tosin identtiset. Nämät sitten nököttävät tontin reunassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_3002

Siinä meni sammalnurmipiha. Isäntä kyllä varotteli etukäteen. Auttaisikohan, jos pyytäisi kaivajasetää ajelemaan vähän nätimmin?

 

Pienet urat. Koira referenssikokona.

Pienet urat päivän päätteeksi. Koira referenssikokona.

 

Seuraava yö saatiin jännätä pysyykö se kuumoduuli telakoituneena maan sisälle vai pullahtaako se yön aikana ylös. Efekti on kuulema samanlainen, kuin sillon pentuna, kun itseänsä viihdytti mökillä tunkemalla tyhjää muovipulloa veden alle. Vauhdillahan se sieltä ylös lensi. Nykyisillä pulloilla ei varmaan tuokaan hupi enää onnistu. Aamulla ei onneksi tarvinnut kiivetä hakemaan muovitonkkaa saunan katolta, vaan se oli pysynyt kiltisti paikoillaan.

Torstaina sokkelishöyn jälkeen soitettiin meidän rakennesuunnittelija/työnjohtaja/sähkösuunnittelija paikalle työnjohtajan ominaisuudessa. Päästiin VIHDOIN rakennushommiin. Tavallaan. Eli ruvettiin mallailemaan taloa paikoileen. Siis kepeillä. Siinähän sitten meni muutama tunti, kun piti mitata etäisyyksiä tiestä ja sitten meikäläinen ei tietenkään ollut tyytyväinen sijaintiin ja sitten siiretään metrillä sinne ja puolella tuonne ja käännetään vähän näin ja noin. No parempi siirrellä nyt kuin sitten, kun sokkeli on jo puoliksi muurattuna. Jes, kohta pääsee ostamaan siis verhoja ja valitsemaan tapetteja. Jahuu! Ja kuisti on muuten pienen kaupunkilaisyksiön kokoinen. Hyvähyvä. Kepukoitten jälkeen miesväki alkoi horisemaan nollapisteistä ja korotuksista ja anturatasoista ja pintavesien johtamisista. Hohhoijaa. Herättäkää, kun on seinät paikoillaan.

Me asutaan tällä hetkellä siis saunamökissä, jossa on nimensä mukaisesti sauna, ja hyvä sellainen onkin. Vaikkakin pata rupeaa ärsyttävästi lykkimään savua sisään, jos palaa huonosti. Lisäksi mökissä on tupa, johon on ängetty kaikki plyysihuonekalut ja muu maallinen omaisuus. Ahdasta siis on, ja puolet tavaroista on yhä muuttolaatikoissa ja -kasseissa. Tällä hetkellä tupa muistuttaa lähinnä työmaakoppia, jossa on nätti pöytäliina ja liikaa likaisia astioita. Neliöitä on yhtä vähän, kuin kaupungissa asuessa, mutta mukavan kokoinen piha kompensoi kummasti. Juoksevaa vettä ei ole, joten vesi kiikutetaan huoltoasemalta ja pyykit pestään nyrkillä, taikka sitten kiikutetaan kaupunkiin ihan pesukoneeseen. Porakaivo on, mutta sen vesi on vielä testaamatta, joten sitä käytetään lähinnä saunomiseen ja tiskaamiseen.

Elämä on muuttunut mukavan mummoontuneeksi: iltaisin vahdataan säätiedotukset kaikilta kanavilta kuin parhaimmatkin maajussit kevätkylvöjen aikaan. Kummasti alkaa seuraavien päivien sää kiinnostaa, jos ohjelmassa on katon vaihtoa tai muuta ulkosouvaamista koko päivä. Uutisten ja säätiedotusten jälkeen lueskellaan yhdessä iltalukemistona Tokmannin mainoksia ja vertaillaan eri oksasilppureitten sun muitten härveleitten hintoja. Siinä vaiheessa isännältä loppuu yleensä virta ja tyynyjen välistä alkaa kuulua epämääräistä unituhinaa. Jaksan vieläkin huvittua siitä, miten kaupunkilaisesta tuppisuu-töllöaddiktista kuoriutuu luonnonhelmassa varsinainen duracel-pupu, joka ei malta istua sisällä yhtä menoa puolta tuntia pidempään. Lisäksi se on ruvennut taas puhua puputtamaan vanhaan kunnon Espanjan tahtiin. Eipä sovi villikarjua sulkea karsinaan.

Lopuksi vielä kuva kauas karauttavasta roskalavasta.

 

IMG_3009

Siellä se talo menee. Pai pai!

0

Suuri ja mahtava kaivinkone

Alan pikkuhiljaa ymmärtää pikku- ja miksei isompienkin poikien haltioitunutta suhtautumista kaivinkoneisiin. Olen nyt parina päivänä päässyt seuraamaan läheltä kyseisen värkin toimintaa ja onhan se aikamoista. Sitä konebalettia tuijottelisi vaikka koko päivän, jossei olisi noloa seisoa bändärinä kaivinkoneelle.

Sen lisäksi, että kaivinkoneella voi tehdä tätä:

saa sillä myös kaivettua maata, kuin lusikalla hunajaa. Koppia voi pyrittää 360 astetta telaketjujen päällä, eli sillä voi ajella kumpaan suuntan tahansa. En ihan kehdannut kysyä onko se kaivajasetä koskaan pyörinyt kopilla ympyrää huvikseen. Lisäksi kauhaa voi käyttää asioiden kaivuun lisäksi myös vetokätenä. Vähän niin kuin gorillat vetävät itseään eturaajoilla. Masiinalla nousee kevyesti parin tonnin painoinen roskalava sijoiltaan, tönitään puita nurin ja kaivetaan isoja kuoppia!

IMG_2987

Kun piha oli vielä siisti.

Maankaivajasetä on kyllä eri taitava vekottimensa kanssa. Kyseinen isäntä liikuttelee tonnin kauhaa samalla tarkkuudella kuin meikäläinen puurolusikkaa. Eri ulottuvuudet pitää kyllä olla aika hyvin hanskassa: niitten normaalien ajokulmien huolehtimisen lisäksi pitää myös huolehtia ilmatilasta ja varoa minne sitä kauhaa ja sen vartta oikeen sörkkii, meillä kun menee sähköjohtoja ilmassa keskellä pihaa. Lisäksi ilmeisesti jokaisella liikkuvalla nivelellä on oma ohjaimensa. Kauhaakin voi pyörittää melkein pallon tavoin eri kulmiin. Pikasilmäyksellä näin kaksi joystikkiä (vitsit mikä kasarisana) ja parit polkimet. Tämä kuski vielä onnistuu puristamaan koko komeuden vaikka kuinka pienestä välistä. Se on ehkä mun uusi sankari.

IMG_2941

Emännän pikku puutarhuri.

Eilen meni vähän höpsöttelyn puolelle, kun istuin katolla irrottelemassa viimeisiä räystäslautoja. Näytti vissiin sen verran tuskistuneelta sorkkaraudan tempominen, että sieltä rupesi kauha lähenemään. Ja tuli muuten ihan viereen. Lähti ensimmäinen räystäslauta kuin olisi päivänkakkarasta terälehden nyppässyt. Seuraava nyppäisy osuikin sitten suoraan talonrunkoon ja ihan mukavasti tutisi siellä 4,5 metrin korkeudessa. Kauha kävi parhaimmillaan ehkä 30 sentin päässä meikäläisen polvesta. Ja oliko vähän siistiä! Kohtaamisessa oli kyllä jotain samaa, kuin Jurassic Parkissa, kun se pitkäkaulanen kasvissyöjädinosaurus tuli räkimään sen puussa istuvan teinin päälle.

Kone

Kone ❤

3

Toka viikko

Toinen viikko pulkassa.

Talo alkaa vihdoin näyttää japanilaiselta teehuoneelta ilman seinäpapereita. Kädet on välillä niin jumissa, että tekisi mieli tunkea ne mankeliin, taikka pyytää jotakuta käsittelemään niitä kaulimella. Isäntä hieroo niitä välillä, mutta kuulema käsien hierominen on ällöä, kun ne muljuu inhottavasti. Oikean käden keskisormen ja nimettömän tynkään on tullut jopa pienet raksakänsät. Sellaset kovettumat. Isännällä ne on ollu iät ja ajat. Niitä ylpeänä iltaisin sormeilen. Meikäläseltä loppuu välillä veto kuin seinään. Siinä vaiheessa auttaa yleensä sellaiset 2,5h kevyet päiväunet. Isäntä jollottelee menemään vanhaa tahtia.

Tässä viikon aikana tuli tehtyä sellainen yllättävä huomio, että sateessa työskenteleminen on suoraan sanottuna aika hanurista. Kun vesinoro valuu sadetakista piittaamatta pitkin reittä kumisaappaaseen, tulee mieleen, että voisi asua vaikka päiväntasaajalla.

Naapurit ovat alkaneet nostaa päätään. Muutamat ovat moikanneet tieltä, osa on tullut ihan pihalle juttelemaan. Eräs vanhempi herrasmies tunnusti ihan suoraan tulleensa vakoilemaan, mitä tontilla tapahtuu. Viereisillä naapureilla käytiin jo grillaamassa vappupäivänä, vaikka ilma tosin oli lähempänä pilkkikeliä. Niilläkin alkaa vanhan talon korjaustyömaa tässä piakkoin. Voidaan sitten pitää rakennuskilpailu, kuka pitää eniten meteliä.

Ensimmäinen oikea rakennusvehje on saapunut vihdoin tontille. Tiistaina nimittäin rupesi tietä pitkin kuulumaan lähinnä tankilta kuulostavaa kolinaa. Sieltähän tuli se naapurin isäntä kaivinkoneensa kanssa. Keskiviikkoaamuna tuli sorakuorma ja nyt on graniittia pari kuormallista pihatiellä. Ei tarvi enää raapia auton pohjaa tielle yritettäessä. Saati toisen (lue meikäläisen) työntää autoa mutakelillä pihalta tielle. Harvinaisen virkistävää, kun kerrankin ei itse tarvitse huolehtia kaikesta, vaan sorakuormat ja vesiosuuskuntasäädöt hoitaa maankaivajasetä. Siihen vesipömpeliin se ei vielä koskenut. Sovittiin, että tulee maanantaina niin ehkä päästään sitten myös perustusten kaivuuseen samoilla telaketjuilla.

 

Sieltä se iso kauha tulee

Sieltä se iso kauha tulee

 

Iso kaivuri

Siis häh? Eikö nää ole enää keltasia?

 

Vappua ei tosiaan vietetty, kuin sitten se perjantai-iltapäivä naapureilla. Viikonloppuna tuli veljen perhe ja koira jeesaamaan purkuhommissa. Perheen 5-vuotias poika oli tietenkin kaikista kiinnostunein pihalla nököttävästä kaivurista.

Sunnuntaina päästiin viimein katon kimppuun. Ihan jännää heilua ylhäällä pienen aikuisiällä kehitetyn korkeanpaikankammon kanssa. Lisäkivana talo huojuu jo aika isosti, kun siitä on kiskottu kaikki kehikkoa paikallaan pitävä tavara irti. Ihan kiva fiilis lähteä siinä irrottelemaan kattoa jalkansa alta, kun isäntä vielä paukuttaa toisaalla niin että koko hökötys tutisee.

 

IMG_2985

Tuolta näytti vielä sunnuntaiaamuna.

 

Perhesopu on säilynyt vieläkin ihan käsittämättömän helposti. Molemmat vaan reuhtovat menemään sorkkaraudan kanssa silmät säihkyen ja innostuksen puna poskilla. Pitää pitää mielessä tulevaisuuden varalle: Parisuhdeterapeutin sijaan meille toimii vaikka jalkapallostadionin purkukeikka. Siis jos meinaa ruveta natisemaan homma liitoksistaan.

 

IMG_2957

Isännän miniyksiö.

 

Viikon ei ehkä niin kohokohta oli olohuoneen sisäkaton purkaminen. Katto jo itsessään oli tosi aikaa vievä ryökäle. Lisäksi lautoja irti ähertäessäni yhtäkkiä havahduin siihen, että niskaani sataa konfettia. Siis sitä värikästä paperisilppua. Hetken elättelin toivoa siitä, että kyseessä olisi reilun kuukauden myöhässä tullut syntymäpäiväyllätys, taikka ihan vaan mikä tahansa KIVA yllätys. No ei. lloisesti leijailevan paperisilpun seassa putoilevat hiirenpapanat toivat takaisin maanpinnalle aika nopeasti. Jep jep. Löytyi sitten hiirenpesä. Eikä minkä tahansa hiirenpesän. Luulen, että siellä asui koko suku viidessä polvessa. Haju oli nimittäin aika antava. Ja se tummanpuhuva värivirhe kattopalkissa ei ollut sitten mitään katosta vuotanutta vettä. Siellä oli nelijalkasten käymälä.

 

IMG_2936

Pimpeli pompei. Sataa shaibaa.

 

IMG_2935

Hiirosten sisäkäymälä. Varsinainen aromipesä.

 

Muuten ihan kiva viikko. Paitsi vesisadetta kiitos vähemmän. Ainakin niin kauan, kun joudun asumaan ilman takkaa tai suihkua, josta saa kiehuvan kuumaa vettä. Loppuun vielä yhteenveto viikosta kuvina. Voi olla, että niitä ei kohta enää heru lisää. Kamerasta on nimittäin akku loppumassa ja en muuton jäljiltä todellakaan tiedä missä sen laturi. Jup jup. Kohta rakennetaan talo!

 

Lienee alkuviikosta, en enää muista. Lähimuisti varmaan vaurioitunut rautakangella hakkamisessa.

Lienee alkuviikosta, en enää muista. Lähimuisti varmaan vaurioitunut liiallisesta rautakangen käytöstä.

 

Autotallista löytynyt tandemaura. Jossei olisin niin törkyisen kiiren niin varmasti olisi jo koeajettu.

Autotallista löytynyt tandemaura. Jossei olisin niin törkyisen kiiren niin varmasti olisi jo koeajettu.

 

Tämäkin varmaan alkuviikosta. Autotalli siis.

Tämäkin varmaan alkuviikosta. Autotalli siis.

 

IMG_2943

Tästä lähdettiin.

 

Olisikohan tiistailta.

Olisikohan tiistailta.

 

Myöhemmin samana päivänä.

Myöhemmin samana päivänä.

 

Rekka toi paljon kiviä.

Rekka toi paljon kiviä.

 

IMG_2981

Taustalla uusi pihatie.

 

Tässä sunnuntaiaamuna.

Tässä sunnuntaiaamuna.

 

IMG_2990

Aamujumppa.

 

Näkymä sunnuntaipäivänä.

Katolla pääsi jo maistelemaan t-paitakelejä.

 

Tässä pihakeinussa ehkä ehdin istua sitten neljän vuoden päästä?

Autotallista kaivettu retrokeinu. Ihana. Tässä ehkä ehdin istumaan sitten neljän vuoden päästä?

 

Lopuksi vielä kiva kuva, kun koko herrasväki ahtautuu samalle rakennustelineelle.

Lopuksi vielä kiva kuva, kun koko herrasväki ahtautuu samalle rakennustelineelle.