0

Kattopiirustuksia odotellessa…

Tukka meinaa lähteä päästä kun tulee katseltua välillä ikkunasta pihalle. Siellä sataa vettä! Taas kerran. Tulee vähän liian nopeasti viime kesä ja raamatullinen vedenpaisumus mieleen. Pumppua rassaa jo valmiiksi ja nyt on vasta huhtikuu.

Raksalla ollaan siinä vaiheessa, että lumen sulaminen on paljastanut kaikki viime kesältä levälleen jääneet lauta-, romu- ja roskapinot. Niitähän riittä. Ihanaa. Itse talo alkaa olla jo siinä vaiheessa, että viimeinen hirsi odottaa noustamista. Ja ne olisi sitten siinä. Ylimääräisiä hirsiä jää sen verran, että päätettiin rakentaa pihalle uusi aitta. Pikapuhelu paikalliseen rakennusvalvontaan varmisti epäilyni, että uusi drinkkibaari nousee tänä kesänä hirsistä vanhan lahonneen tilalle. Ja pelkällä ilmoituskaavakkeen voimalla. Jes! Viralliselta nimeltään se siis on aitta, vaikka tulette sen tuntemaan drinkkibaarina. Mainittakoon, että rakennusvalvonnan setä on aivan mainio. Kyseessä on kunnon hidastetulla vaihteella toimiva vanhan liiton tarkastaja, joka miettii ja pohtii asioita pitkään ja puhuu venyvällä, takakenoisella äänellä. Ihan kuin puheuessaan rötköttäisi jatkuvasti toimistotuolillaan takakenossa.

 

20160408_165836

Pitäisiköhän ilmoittaa Suomen kaunein piha-skabaan? Voittaja-ainesta.

 

20160414_181006

Takavasemmalla purkutuomion saanut drinkkibaari. Etualalla Ronaldo valmistautuu vapaapotkuun.

 

20160410_154119

Nämä kaikki hirret siis jäivät yli. Isäntä lupasi askarrella niistä aitan.

 

Nyt lähinnä odotetaan niitä rakennepiirtäjän loppupiirustuksia, jotta saataisiin kattotuolit tilattua. Tässä myös syy miksi hirsiä jäi yli aitallisen verran. Homman nimihän tässä modernin rakennushapatuksen luvatussa maassa on, että talon omaa vanhaa kattorakennetta ei voida käyttää, koska sen kuormituskykyä ei ole laskettu. Olkoonkin, että se on hommansa hoitanut viimeiset 100-v. Nykyisten vaatimuksien mukaan jokaisen kattotuolin lavan pitää kestää pienen henkilöauton verran painoa. Koska volkkareita ja rättisitikoitahan taivaalta tippuu harva se päivä. Hirsiä siis jää käyttämättä, koska ylimpiä varveja ei laiteta modernien kattotuolien vuoksi. Ja rakennusteollisuus taas kiittää ja kuittaa. Nyt on siis myös pihallinen kattovasoja sun muuta tilpehööriä ylimääräisenä. Niistä olisi tarkoitus rakentaa suuri humppateltta ensi kesän juhlia varten, mutta siitä tuonnempana.

Isäntä oli tänään käynyt elämänsä parhaassa rautakaupassa. Naapuripitäjän entinen traktorimyymälä, joka myy nykyään myös työkaluja sai huippuarvostelut. Siellä oli kuulema heti kärkeen isketty kahvikuppi kouraan ja mikä sen parempaa, kun ryystää höyryävää kahvia, kulkea hyllyrivien väliä ja hypistellä samalla työkaluja. Kuulema. En ihan saa kiinni asian nerokkuudesta.

 

20160419_131132

Isännän uusin löytö raksakaupasta. Näillä kuulema tehdään itse ruveja. Tai ruuville kierteitä…Ihan nättejä.

 

Aina sanotaan, että talon rakentaminen pitää kuulema aikatauluttaa. Niin ainakin toitottavat kaikki rakennusaiheiset ohjelmat. Muuten ei kuulema tule ikinä valmista. Käskystä hankittiin tässä tälle projektille kunnon loppukirittäjä, sillä ensi kesänä pitisi olla niin pelikunnossa talonturjakkeen, että pihalla tanssataan häitä. Talon rakentaminenhan menee jo niin rutiinilla, että pitää näköjään haalia uusia projekteja. Katsellaan sitten ensi keväänä, että pistetäänkö rakennusurakoitsija vai päivämäärä vaihtoon. Isäntä haluaa kuulema mennä naimisiin hämähäkkimieheksi pukeutuneena. Suur-Emäntä totesi siihen, että hän ei sitten tunne häissä sulhasta. Itse uhkailin jo meneväni naimisiin farkuissa, niin hirveä oli käynti ensimmäisessä häärytkyputiikissa. Myyjä suoraan Kyöpelinvuorelta. Hyrr.

 

IMG-20160401-WA0005

Saisiko kiitos lisää tylliä? Ja kermavaahtoa?

 

Muutoin tontilla ei tapahdu kummia, ensimmäiset perhoset on bongattu ja grillikausi avattiin viime lauantaina kaupungista saapuneiden apujoukkojen innoittamina. Sisällä paleleminen on vaihtunut sisälle kulkeutuvan hiekkavuoren kiroamiseksi. Kyllä maalla on ihanaa!

 

Lauantain aamupiirretyt.

Lauantaina lapset katsovat aamupiirrettyjä.

 

20160416_175736

Drinkkibaarin tyhjennys purkua varten. Nyt tavarat majailevat liiterissä.

 

20160416_192849

Pöydästä löytyi petolintu.

 

20160416_173434

Lauantaina saatiin liiterin kaikki törkylahot klapinrippeet raivattua liiteristä. Seuraavaksi drinkkibaarin huonekalut sisään.

 

20160416_171404

Työssä hyödynnettiin jälleen lapsienergiaa.

 

20160416_170056

Nuorison keräämä aarrepöytä. Pisteet asettelusta!

 

20160416_185050

Kodittomat ry

 

20160416_173635

Patagrilli.

 

20160416_173702

Pitopöytä ja el camarero

 

20160410_155012

Siinä se on. Viimeinen hirsi odottaa lähtölaskentaa.

 

5

Vuosipäivä

Noniin, armas blogialustani jo ehti onnittelemaan bloginpitäjän vuosipävää. Sen kunniaksi tulikin sitten plärättyä vanhoja juttuja ja vaikka tuntuu, että homma näyttäisi etenevän etanavauhtia niin on sitä aikaankin saatu. Muisti kyllä pyyhkii näköjään kaiken tarpeettoman systeemistään, varsinkin ne tylsimmät jutut kuten lupa-asiosita vääntämisen tai E-luvista tappelemisen. Ensinnäkin oli vanhan talon purku. Sitten hirsien pakkaaminen rekkaan. Sen jälkeen hirsien purkaminen tontilla ja niiden siirtäminen lyhytaikaissäilytykseen, joka osoittautui koko riivatun kesän ja talven säilytykseksi. Ja kaikki edellä mainittu lihasvoimilla. Lisäksi tässä on korjattu yksi puolilaho drinkkibaari ja pellitetty nykyisen majan katto. Ja tehty antura ja lapioitu useampi tonnin tusina sepeliä. Ja rakennettu hirsikehikko. Nimittäin näillä näppäimillä on kehikko valmis ja voidaan ruveta miettimään katon laittamista. Isäntä on ollut muutaman kuukauden kotona raksahommissa ja käynnössä vinssannu yksin talon paikalleen. Itse olen viikonloppuna käynyt muutaman tönimässä suurieleisesti paikoilleen ja ihastelemassa maisemia katonrajasta. Ja tietenkin visioimassa sisustusta.

Tämän hetkinen kuuma peruna on sisäkaton korkeus. Itse himoitsen korkeita jugend-huoneita ja isäntä meuhkaa yläkerran rappusista. Kyse on siis siitä, että mitä korkeammalle katto tulee sitä hankalemmaksi menee rappusten sovittelu yläkertaan. Tarkoitus olisi siis joskus ehkä mahdollisesti ottaa käyttöön myös yläkerta. Sitten, kun pihan laittaminen, drinkkibaarin kunnostaminen ja saunan remppaaminen alkaa tylsistyttämään. Ongelmana on siis se, että joskus hamassa tulevaisuudessa rappuset tulevat kuistille ja kolmen ikkunan ja kolmen oven reikäjuusto ei jätä kauheasti pelivaraa. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin tunkea rappuset johonkin sisähuoneeseen, mutta kieltäydyn kategorisesti pilaamasta yhtään huonetta sisuksellisella hirviöllä. Seuraavaksi isäntä vaati kuistin toisen oven tukkimista. Kuistilta siis pääsee suoraan sekä keittiöön että olohuoneeseen. Isäntä argumentoi varsin onnistuneesti, vaikken sitä ääneen myöntänytkään, että en kuitenkaan anna kenenkään kulkea siitä ovesta, sotkemisvaaran vuoksi. (Lue Isäntää.) Mutta itselläni on näköjään kehittynyt jonkinasteinen ovifetissi ja ovet on kivoja. Ja niitähän tässä talossa riittää. Eli oveen ei kosketa. Sitten alkoi vääntäminen katon korkeudesta. Isännän kanssa vängätään nyt, että lasketaanko kattoa vai ei. No ei tietenkään lasketa. Kyllähän talossa yli kolmemetriset huoneet pitää olla. Tinkaaminen on jatkunut sen verran kauan, että ollaan päästy sopuun kolmesta metristä. Jos menee senttiäkään alle, niin en muuta taloon, mukamas. Pitänee vahtia haukkana, ettei isäntä keplottele salaa alemmas. Tänään lopulta taidettiin löytää kompromissiratkaisu. Jota mielestäni olin kyllä jo ehdottanut aikaisemmin?! Eli kuistin kattoa voidaan ottaa hieman alemmas ja sitten rappusia vaan lisätään yläpäässä vähän joka suuntaan. Kattellaan.

Pääsiäisen tehtävälistalla on pitkään ollut omenapuiden trimmaaminen, se kun kuulema pitää tehdä maalis-huhtikuussa. Pihalla asustaa kaksi varsin pöyheään kuntoon päässyttä puuvanhusta, jotka viime vuonna lykkivät yhteensä ehkä viisi omenaa. Toissa päivänä päätin kyniä kaverit moottorisahalla ja fiskarsin oksasaksilla. Joku omenapuuammattilainen varmasti tukehtuu jossain pääsiäispashaansa, päätin nimittäin parturoida ihan urakalla. Jossei omenoita heru niin ainakin näyttävät puilta epämääräisten oksapalleroiden sijaan. Itse olen varsin tyytyväinen varsinkin ensimmäiseen tosinaisen banzaipuuhuni.

 

20160325_101549

Pahaa aavistamaton oksamytty.

 

20160327_135728

Jälleen kerran liiterin kätköistä löytyy vanhan kansan työkaluaarteita. Erikoismainita oksasaksien nahkalenkkilukosta.

 

20160325_104705

Suuruudenhullu ja muuten vaan hullu risunisti.

 

20160325_113308

Valmista tuli. Ammattilaiset itkekööt verta.

 

Karsituista oksista olisi tarkoitus saada pätkittyä ensi talven sytykkeitä. Kovilla pakkasilla tuli nimittäin todettua, että risut ovat ylivoimaisesti paras takansytyttäjä. Ehkä kananmunakennojen jälkeen. Oksien katkominen olikin taas eri kivaa toimintaa. Keväthepulista ja vielä oksista täysin seonnut Duracell-Hurtta kävi nimittäin hieman kierroksilla. Oli oikein kiva heilua siinä 40cm pitkällä machete-puutarhurinveitsellä, kun yhtäkkiä takavasemmalta, yläoikealta, ja lopulta ihan kaikista ilmansuunnista hyökkii ilmalennon saattelemana Kamikaze-Koira ilman mitään itsesuojeluvaistoa. Tämän lisäksi niitä oksia tietenkin pitää joko repiä suoraan kädestä tai sitten levitellä pitkin tonttia. Ja aivan koko ajan.

Vuosi on siis hommia tehty. Alkaahan se jo talolta näyttää. Ja rikottiin ehkä tämän pariskunnan asumisennätys. Ei olla tätä ennen nimittäin samassa osoitteessa vuotta yhteen menoon asuttu.

Loppukaneettina rakennustriviaa: Tiesittekö muuten, että pellavanauha maistuu aivan Weetabixille. Tämä tuli todettua tässä eräänä päivänä, kun kädet rupesivat olemaan niin täynnä tavaraa, että piti ottaa purukalusto apuun. Mielenkiintoista. Mielestäni tämä kertoo ehkä enemmän Weetabixista kuin pellavanauhasta.

 

20160319_182258

Nyt kun ovi- ikkuna-aukoilla on katto, voi seinältä toiselle liikkua ns. ratsastustekniikalla.

 

20160319_182421

Siis näin.

 

20160319_183355

Isäntä ja weetabixrulla.

 

20160320_125205

Hirsistä löytyy vielä vanhoja sanomalehden rippeitä.

 

20160320_144333

Viime viikolla kävi virpojia. Oli kyllä niin liikuttavia, että teki mieli ottaa kainaloon ja juosta karkuun. Sanomistahan kai siitäkin olisi tullut.

 

20160320_151721

Isännän kanssa kahvitauolla.

 

20160325_103337

HIrsiveistämö. Isäntä on päässyt tekemään salvoksia. Ja sotkuahan siitä tulee.

 

20160319_182550

Hirren hilaamista liinoilla.

 

20160325_144930

Ja toisaalla. Itse keskityn mielummin dokumentointiin.

 

20160319_184824

Oviaukkoa piti siirtää kylpyhuoneen takia. Isäntä sahasi ihan itse tavallisella käsisahalla. Kuulema meni ihan aikaa.

 

20160327_134310

Isäntä rupesi urheilemaan. Onneksi sillä on vakuutukset. Ja edunsaajana meikäläinen.

 

20160325_144516

Puutarha näyttää aina vaan kauniimmalta. Ai että, kyllä sielu lepää. Saisikohan jostain vielä jonkin autonromun tuohon sekaan?

 

20160327_150916

Loppuun ihana kevätaurinko. Tämä on ehkä parasta aikaa pöndellä!

 

 

 

 

 

 

 

0

Ja taas mentiin

Nyt, kun talvikooma alkaa olla purkissa, alkaa myös kotiraksa osoittaa heräämisen merkkejä. Myönnän, että radiohiljaisuus on ollut poikkeuksellisen pitkä ja pahoittelut siitä. Mutta keskitalvena ei aivossa liiku yhtään mikään mitä kannattaisi eetteriin laittaa. Eikä oikeastaan raksallakaan.

Nyt kun ulkona näkee jopa puolen päivää eteensä, ovat hommat taas lähteneet käyntiin. Tavallaan. Tammikuu meni käytännössä kaminaa lämmittäessä, kylmää manatessa sekä pahvilautasilta syödessä. Isäntä vietti pahimmat pakkaset hirsinosturia rakentaen, joka pääsi neitsytnostohommiin helmikuussa.

 

20160117_192844

Tammikuinen nosturiverstas.

 

20160119_222857

Milanolaiset lohenpyrstöt. Espanjaksi nuita liitoksia kutsutaan kuulema Milanolaiseksi liitokseksi. Lohi sanon minä.

 

20160119_222918

Lohi!

 

Hirsiseinää on siis noussut jo niin korkealle, että ollaan päästy vihdoin laittamaan ovenpäällyshirsiä paikoilleen nosturin avustuksella. Siis niitä pitkiä. Todella pitkiä. Ja tämähän on mailman nastointa puuhaa. Aloitetaan siitä, että rakennustelineet ovat olleet tietenkin umpijäässä ja niillä heiluminen tapahtuu siellä +4 metrissä. (No oikeasti kuulema kolmessa, mutta ei kuulosta niin kuolemanvaaralliselta.) Lisätään soppaan aikuisiällä päälle pärähtänyt korkean paikan kammo ja keskikokoisen vasikan painoinen puupölli, jota pitäisi raijata paikoilleen kehikkoa pitkin hilaamalla sitä pudottamatta tai itse putoamatta tai saamatta kakopäistä hysteriakohtausta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ensimmäisellä nostoreissulla löysin itseni hetkellisesti nelinkontin halaamasta hirttä kuin gorilla banaanipuuta visioiden kaikki kauhuskenaariot mitä mieleen tuli: Entä jos hirsi tippuu? Entä jos minä tipun? Entä jos Isäntä tippuu? Entä jos hirsi hulahtaakin alas ja minä perässä? Entä jos taivas tippuu niskaan? Ja niin edespäin. Näin siis nökötin paikallani samalla kun Isäntä hoiti yksin kaiken punnertamisen.

 

20160116_113541

Valitettavasti kameran kautta pudotus ei pääse kaikkiin oikeuksiinsa.

 

20160206_121451

Meidän keittiössä. Eikös valkoinen ole trendiväri?

 

Joku voisi kysyä miksei tilata nosturia paikalle. Noh. Koska nosturi nököttäisi puolet ajasta toimettomana samalla, kun hirttä joutuu joko etsimään, putsaamaan, veistämään sopivan kokoiseksi tai paukuttamaan paikalleen. Ja Isäntä kieltäytyy kategorisesti maksamasta kenellekään tontilla lorvimisesta, varsinkaan lähemmäs 100€ tuntihintaan. Lisäksi pahoin pelkään, että tästä tee-se-itse-aivan-ihan-kaikki-ja-joka-ikinen-asia-työmetodista on tullut tämän työryhmän iskulause ja takaisin ei ole peruuttamista. Isäntä aina hokee, että jos tarpeeksi tahtoo niin kyllä melkein mitä tahansa saa tehtyä. Itse muistelisin hämärästi, että isäntä olisi ollut kiinnostunut etsimään ja vuokraamaan/ostamaan halvan nosturin mutta itse olin sitä mieltä että ei tarvi. Kyllä vinssi riittää…

 

20160129_140350

Nosturi harjakorkeudessa.

 

20160131_124613

Asennushommia.

 

20160131_144035

Koeajo. Isännän mielikuvituksen tuotosta koko vehje. Ja menossa taas mukana yhä monikäyttöisempi hirsirulla.

 

20160206_122127

Nosturi keittiöstä käsin.

 

Nyt muutaman nostoreissun jäljiltä voin onneksi todeta, että lukuun ottamatta ensimmäisen nostokerran hysteriahepulia nostohommat menevät jo ihan kivasti ja kiipeilen rakennustelineellä kuin pieni apina. Toppavaatetettu apina.

Espanjasta kiikutettu vinssi ja Isännän suunnittelema ja rakentama vinssinosturi näyttävät toimivan kiltisti. Aikaa nosturin rakentamiseen meni varsin paljon sillä Isäntä on tunnetusti yksityiskohtien kanssa nyhräämisen mestari. Tosin pitkällisen pohdinnan jälkeen Isäntä oli sitä mieltä, että hirsikehikon siirtelyyn ja pystyttämiseen kaikista hyödyllisin työkalu olisi Optimus Prime. Hirret saisi kätevästi rekan kyytiin ja rakennuspaikalla Autobotti voisi pikku kätösillänsä nostella nätisti hirret paikalleen. Että Transformerseja etsimään.

 

20160116_114300

Maata näkyvissä.

 

Espanjan joulupukki kurvasi vihdoin helmikuussa läheisen ruotsalaisen mööbeliliikkeen pihaan kuorma-autollaan ja purki kuormasta kauan odotetut vessanpöntöt, hanat ja muut Espanian sisustusreissulla ostetut vermeet. Erikoisterveiset sille Erikois-Isännälle, joka juntturoi oman autonsa niin lähelle kuorma-autoa, että hyvä kun takalaitanostinta sai laskettua. Siinä sitten jäpitti paikoillaan koko sen ajan, kun rahvas ahtautui miten taisi auton ohi noukkimaan matka-arkkujaan ja huonekalujaan, kunnes lopulta tuli oma vuoronsa noukkia yksi (1) kuuden viinipullon pahvilaatikko. Siis yksi laatikko. Olisi varmaan ajanut kuorma-auton sisälle asti pullolaatikkoansa odottamaan, jos vain olisi mahtunut.

 

20160123_101356

Autoa täyttämässä. Isäntä tietenkin väitti heti alussa, että ei mahu kaikki. No ihan varmana mahtuu.

 

20160123_102137

Mahtui. Tietenkin.

 

20160123_120459

Jaffat, eiku hanat tulloo!

 

20160123_124901

Isäntä sai taas uusia raksaleluja.

 

20160123_124758

Kuormassa oli myös puolitoista kuukautta odotelleet matkaeväät, jotka vahingossa oltiin tungettu mukaan. Hyvää juustoa. Suklaapulla oli jo hieman kuivahtanut.

 

Loppujen lopuksi voisi todeta, että rakentaminen talvikuukausina on aika hanurista. Varsinkin, kun säät ovat sahanneet -30 ja +4 asteen väliä. Sen sijaan, että voisi keskittyä itse rakentamiseen, suurin osa ajasta on mennyt lumikasojen tyrkkimiseen hirsipinojen päältä tai lumikuorrutuksen alla piilottelevan hirsikehikon ja rakennustelineiden putsaamiseen. Isännän naamataulu oli viime viikolla varsinainen riemukaari, kun jälleen oli satanut lähes 15cm lunta yhden yön aikana.

 

20160123_121212

Tammikuuta.

 

20160131_133414

Pari päivää myöhemmin.

 

20160213_122149

Ja seuraavalla viikolla.

 

20160206_115414

Ovissa on katto.

 

20160215_163022

Isäntä siivoaa…

 

20160215_163527

…ja siivoaa.

 

20160207_143956

HIrren pesua.

 

20160207_141237

Ensimmäinen lumiukkoni varmaan kymmeneen vuoteen. Vieressä lumiukon prototyypistä riehaantunut terminaattori.

 

20160116_112816

Reivatkaa purjeet! Täyttä höyryä eteenpäin!

 

20160209_213157

Isäntä sai hepulin postin tuotua astronauttipuvun. (Pilkkihaalarit siis.)

 

20160116_113552

Tilukset.

 

20160215_163339

Sokerikuorrutus. Tuo sitten pitää raivata pois ennekuin voi edes aloittaa hommat. Hermohan siinä menee.

 

20160301_125749

Välillä kolataan hirsipinoa. Lunta satoi juuri ennen pluskelejä sopiva vuori, joka sitten vettyi julmetun painavaksi.

 

20160221_155047

Viime kesänä laitettu peltikatto näyttää toimivan. Tavallaan. Ainakin se katolla oleva lumi liikkuu.

 

20160222_183437

Isännän reseptivihko. Tiramisua luvassa.

 

20160225_221032

Isäntä ja Hurtta vetävät lonkkaa pitkän raksapäivän jäljiltä. (Eikä ole edes lavastettu.)

 

Ja lopuksi kostoksi siitä, että sänky ei ollut tänään petaantunut koko päivänä: isännän tämänpäiväinen hätäpiippu. Sätkäpaperit olivat loppuneet. Ja paperit. Ja lopulta myös sätkätupakka. Luulen, että Isäntä olisi hyvä kandidaatti autiolla saarella selviämiseen. Ei ehkä tosin maailman omaperäisin keksintö.

 

20160316_181142

 

0

Viime vuoden viimeiset pöläykset

Tässä postaus mikä oli tarkoitus julkaista jo joulukuun alussa, mutta en vain saanut puserrettua valmiiksi ja nettiin asti. Tämä tietenkin johtuu siitä, että ulkona on pimeätä ja silloin ei tunnetusti huvita muu kuin sängyssä makaaminen ja nettitöllön vahtaaminen. Mutta tässä se nyt on kuukautta myöhemmin:

DURACELL-NALLEN PALUU

Isäntä on nyt ollut viikon kotona:

 

20151128_125055

 

Tämä kuva on otettu viime lauantaina. ( Toim. huom: marraskuun viimeinen viikonloppu siis.) Todennäköisesti tönö on saanut huomattavan määrän lisäpaloja jo tässä vaiheessa. Asiasta tosin ei ole varmaa tietoa sillä tuppaan arkipäivinä kurvaamaan kotipihaan vasta siinä vaiheessa, kun ulkona on niin pimeää, että näkyvyys on aikalailla nolla, ellei kuu hoida hommiansa. Puhutaan siis sellaisesta pimeästä, ettei näe edes sen vertaa, että saisi sohittua avaimella auton oven lukkoon. Isäntä tosiaan on pyörinyt kotipihassa viikon verran saatuaan työmaansa valmiiksi kaupungissa.  Ounastelin etukäteen, että jonkinlaista liikehdintää olisi havaittavissa talon parissa mutta, että Herra Ei Täälä Mitään Apua Tarvita meinaa pistää koko tönön pinoon muutamassa viikossa oli kieltämättä hienoinen yllätys.

 

20151122_120902

Tässä vielä vertailun vuoksi aikaisempi kuva tilanteesta tasan viikkoa aikaisemmin.

 

Sen lisäksi, että jo pelkkä hirsien kiikuttelu mäkeä ylös on työlästä niin nyt mukaan astuu myös vertikaalinen ulottuvuus. Sokkeli jo itsessään on talon ulkopuolella sen 40-60cm korkea ja mitä enemmän sen päälle pinoaa hirsiä niin sitä ylemmäs niitä pitää jatkuvasti punnertaa. Yllättäen. Sokkelin sisäpuolella korkeusero on vielä korkeampi sillä ryömintätilan vuoksi sokkelia riittää napaan asti ennenkuin päästään edes ensimmäiseen hirsikertaan. Tästä johtuen isäntä on joutunut viettämään varsin paljon aikaa rakennustelineitä värkäten. Materiaalit siihen saatiin jälleen kerran puretun talon lankuista, joista osa oli jo aikaisemmin toimineet anturan muotteina. Kolmoiskierrätystä siis. Ja taas säästettiin tuohta. Meikäläiselle parin lankun levyisillä telineillä heiluminen aiheuttaa paikoitellen hienomuotoista korkeanpaikan käsihikoilua. Sitten on vielä erikseen hirsien paukuttaminen paikoileen saati sitten reikien poraaminen tappeja varten, kun kaikki pitää tehdä yläviistoon ja riivatun korkealla.

 

20151128_125221

Keittiössä. Kuvassa nähtävissä myös isännän väkäämät hirsirulla ja rakennustelineet.

 

Rakennusprojektin ensimmäinen mykkäkouluviikonloppukin saatiin korkattua näissä meiningeissä. Isäntä otti hieman kyttyrää, kun etukäteen sovittuna lauantaityömaapäivänä makasinkin krapulassa sängynpohjalla saunaklubin jälkimainingeissa. Sotakirjeenvaihtajamme raportoi tapahtumista seuraavasti:

Espanjalaisen armadan ammuttua täyslaidallisen puolustuskyvyttömään sairaalakohteeseen sai karjalais-pohjalainen esikunta vastattua nopealla sulkutulella joukkueen huonosta valmiustilasta huolimatta. Nopean vastahyökkäyksen ansiosta sairaalakohde välttyi raskaammilta pommituksilta ja suuremmilta naistappiolta vältyttiin. Tämän jälkeen siirryttiin hiljaiseen asemasotaan molempien osapuolien kaivautuessa poteroihinsa laskemaan tappiota ja keräämään joukkojaan. Muutama päivä kului ilman merkittäviä yhteenottoja ja ainakin näennäisen tulitauon vallitessa. Lopulta Espanjan esikunta lähestyi rauhantunnusteluilla raivaamalla sotatantereen ja tarjoamalla muonitusta epäluuloisille suomalaisoukoille. Historiankirjoissa konflikti tullaan muistamaan kolmen päivän mykkäkouluna.

Lopuksi vielä muutama hirsiaiheinen kuva.

 

20151128_125914

Keittiön pitkä seina. Oviaukosta näkyy kuisti ja saunamökki.

 

20151128_125909

Rakennusteline. Ja isännän nuija.

 

20151128_125740

Hirsi ja hirsirulla. Ja linssilude.

 

20151128_131334

Menninkäinen. Silloin tällöin sieltä kuoriutuu myös isäntä alta.

 

20151128_135721

Jotain käsitystä saanee kuinka korkealla jo huidellaan.

 

Tammikuun 1. Tällä hetkellä talo on jo noussut ikkunan yläreunoihin asti. Siihen meni lopulta isännältä noin kaksi viikkoa. Seuraavaksi onkin sitten isompi pähkinä purtavaksi, jotta mitenkä saadaan loput pitkät hirret nostettua tuonne 4m korkeuteen. Mutta siitä ja muun muassa vessanpöntön metsästysreissusta seuraavalla kerralla.

 

0

Hirsiä vol. jotain ziljoona

Jes! Vihdoin on päästy rakentamaan taloa! Koska kaikki, mikä ei ole hirttä ei ole taloa. Meinasi unohtua koko homma lätistessä menemään kaikesta muusta. Noh. Täälä sitä ollaan Isäntä, minä, hirsikärry ja takavasemmalla keppejä ja pellavanauhaa silppuava koira. Hirsiä on kärrätty mäkeä ylös ja puntattu sokkelin päälle jo muutaman viikonlopun verran. Möllien siirtelyä ollaan harrastettu sen verran monta kertaa aikaisemmin, että alkaa menemään jo rutiinilla. Ennen operaation aloitusta Isäntä vietti muutaman viikon viilaten jotain mutterinpätkää, jotta saatiin puukairan terä sopimaan laastivatkaimeen ja tehtyä tapinreikiä hirsiin. Kyseinen vempele pitää aika vinkeää ääntä, kun isäntä poraa. Kuulostaa lähinnä ulvovalta käsilaukkukoiralta.

Meidän talo. Siis meidän talo. Kuulostipa se hyvältä, vielä kerran: Meidän talo on näköjään rakennettu kahdessa osassa. Vanha puoli, jossa lymyää puolikkaan tenniskentän kokoinen kyökki on tehty todella hyvin ja pikkutarkasti. Pikainen netti-imurointi paljasti, että salvokset sillä puolen ovat lukkonurkkatyyppiä, tuota salvosten aatelia. Ja ei voi kuin ihailla sitä taitoa millä nämä hirret on veistetty ja yhteen sovitettu.

 

20151122_120943

Keittiön kulman lukkosalvos. Tuota jaksaisi tuijotella vaikka kuinka pitkän.

 

…paitsi, jos isännältä kysytään.

Tämä oli kyllä etukäteen odotettavissa. Mies, joka tuppaa tekemään millimetrin tarkkoja tiiliseiniä on aika lähellä hysteriakohtausta, kun varastossa hieman kiertymään päässeet hirret eivät ota oikoakseen ensi yrittämällä. Heti ensimmäisessä varvissa oli sellainen sankari, joka oli jossain vaiheessa onnistunut kiertämään itseään akselinsa ympäri niin, että sarvipöllökin olisi kadehtinut. Isäntä oli lähinnä yksi pieni kävelevä kirosana. Onneksi ylöspäin mennessä hirret tuntuvat olevan yhteistyöhaluisempia ja kehikon kasaaminen sujuu nopeammin. Tällä hetkellä ollaan viidennen varvin kohdalla ja mennään hartiakorkeudella. Välillä vähän naurattaa, kun katsoo edessä kohoavaa hirsihorisonttia ja tajuaa, että näitä tässä on kaksi kakopäätä pistänyt pinoten puhtaalla lihasvoimalla. Toki apuvälineinä ovat vanha tuttu hirsikärry ja uusimpana tulokkaana hirsirulla, jonka isäntä hitsasi kasaan muutama viikko sitten. Asiaan kuuluen itse alussa naureskelin värkille ja isännän päähänpistoille ja vietin aikaani väittelemällä Isännän kanssa pulikan toimintakykyisyydestä. Noh, rulla toimii ja isäntä on maireana kuin paavi pääsiäisenä. Rulla sujautetaan hirren alle helpottamaan hirren työntämistä ulos varastokasasta. Sitten kärry alle ja pinoamispaikalle.

 

20151024_143336

Rulla työntouhussa.

 

Hirsien punttaaminen paikoileen on lopulta aika yksinkertaista. Yksi pää hirrestä hilataan kerrallaan ylös ja, kun molemmat pää on saatu ylös hirsi pyöräytetään paikoilleen. Sitten puumoukarilla taotaan hirsi sijoilleen, porataan tarvittavat tappireiät, tapit paikoleen ja nidotaan uusi pellavanauha hirren päälle ja seuraava hirsi. Tosin välillä tuntuu, että isäntä hoitaa punttaamisen ihan keskenään ja meikäläinen vaan roikkuu mukana ja fiilistelee, että onpa tämä helppoa. Nyt ollaan jo päästy ikkunoiden alareunaan asti ja homma helpottuu ainakin siltä osin, että enää ei tarvitse punnertaa 8 metrisiä pöllejä. Se on ihan tervetullutta tässä vaiheessa, kun hirsiä kurotellaan jo sinne kahden metrin korkeuteen.

 

20151122_143043

Hirsi puolimatkassa. Pientä pintaremonttia. Kuvassa näkyy myös ystävämme hirsikärry, jota Isäntä uhkasi ruveta myymään sarjatuotantona.

 

20151121_114600

Tässä seuraava vaihe toisaalta, tuosta hirsi kipataan paikoillen.

 

20151122_123107

Isäntä pilkillä.

 

20151122_130936

Isäntä kairaamassa tappireikää.

 

20151122_120833

Tappipora.

 

20151122_124639

Siinä se tappi.

 

Nitojana on muuten lapsuudenkodista tuttu fiskarsinoranssi Suur-Emännän nitoja, joka on naksuttanut menemään varmaankin 70-luvulta saakka. Varsinaista historian lehtien havinaa työmaalla siis monessakin mielessä.

 

20151122_123229

Nitoja ja pellavanauhaa. Sitä on sellainen 1,4km.

 

20151107_105554

Nitoja ja sen paras kaveri, pellavanauharulla. Nauha maistuu muuten pahalle.

 

Jos vanha siipi on hirsikäsityötä parhaimmillaan niin uusi puoli on kuin vanha kunnon Lada. Taloa on selkeästi jatkettu jossain vaiheessa kierrätystavarasta eikä turhan ryppyotsaisesti. Salvokset ovat varsin väljästi tehtyjä lohenpyrstöjä ja suora on varsin suhteellinen käsite. Ja isäntä on tietenkin onnesta soikeana.

 

20151122_120918

Uuden puolen lohenpyrstöä.

 

20151122_151757

Hirsienpystytystyökalut. Eipä tässä ole muuta vielä tarvittu.

 

20151122_124434

Isännän vasara. Kädensijassakin oikein kaiverruksia. Tuolla mäiskitään hirsiä paikoilleen. Yllättävän kevyt.

 

20151122_125540

Työnäyte. Käsittelyssä tämän hetken pistepörssin levein hirsi. Palttiarallaa 40cm.

 

Tämän viikonlopun jäljiltä on lähinnä hanuri jäässä hirsien päällä istumisesta ja koko kroppa puolukkasurvosta. Sen lisäksi, että hirsien kanssa painiskelu käy ihan omasta olympialajista lisäkertoimia tuo pelkkä oman ruhon liikuttelu temppuradalla. Mitä korkeammalle hirret nousevat sitä korkeammalle saa viskata koipeansa, jotta itsensä saa kammettua hirsiseinän päälle. Jos talon sisältä joutuu noukkimaan esimerkiksi sinne pudonnutta pellavanauharullaa tai hirsimoukarista lentänyttä nuppia, on takaisin päästäkseen kiivettävä jo kaksimetrinen seinä. Ja tätä rallia edestakaisin 9 tuntia päivässä. Varsinainen aikuisten leikkipuisto.  Lisäksi seinältä toiselle liikkuminen suoriutuu irrallisia, epäilyttävän notkolle painuvia lankkuja pitkin tai hirsien vierestä pilkistävää naurettavan kapeaa sokkelinreunaa hivuttaen. Jotta tämä onnistuu on tukea otettava hirsistä aika lailla D-kirjaimen kaltaisessa kaaressa roikkuen. Ja eteneminen tapahtuu valonnopeudella. Isäntä jo tänään manasi hämähäkkimiestä paikalle sutiessaan olematonta sokkelinlisua edestakaisin.

 

20151122_121622

Kävelylankut. On joo turvallisuusmääräyksien mukaiset.

 

20151122_121610

Puolikkaan kengän levyinen sokkelinsuiro. Varpaat kramppaavat vieläkin.

 

20151122_121617

Jos hirsiä vasten itsensä hilaaminen alkaa ottamaan päähän, niin vaihtoehtoisesti voi yrittää sulloa itsensä ryömintäaukoista lävitse.  Polviin kaivautuva sepelikerros ja turkasen matala kulkuaukko oivallinen lisä matkustusnautintoon.

 

Talon rakentaminen on kyllä eri vänkää toimintaa. Hyvä tekosyy olla koko päivä pihalla ja toimii niin ruokahalun nostatukseen kuin unettomuuden hoitoon. Suosittelen.

 

20151122_120902

Tältä näytti tämän päivän alussa.

 

 

 

0

Betonikakku

ME OLLAAN RAKENNETTU JOTAIN!!

Nyt ollaan oikeasti tehty jotain muutakin, kuin siirrelty tavaraa paikasta toiseen tai katteltu ikkunasta monsuunisateita. Me ollaan valettu antura! Ja nätti antura onkin, mitä nyt jäi ehkä puolikkaan kuution verran vajaaksi betonikuorma. Yksi keittiön nurkka piti tehdä perinteisesti käsin betonimyllyllä, koska isäntä on pihi ja tykkää rehkiä, eikä halunnut tilata ylimääräistä betonia. No itsepä joutui lapion varteen.

Meikäläinen sai kunnian olla vibramestarina ja velipoika pääsi pumpun varteen. Vibra on siis juuri sellainen, kuin miltä se kuulostaa: vibraattori. Espanjalaisella raksalla siitä kuulema lentää parhaimmat läpät. Yllättäen.

 

20150701_131358

Ase kainalossa, valmiina täristämään.

 

20150701_215713

Vibra.

 

Ja sitten mentiin ja aika vauhdilla: ensin kärsällä betonia muottiin, sitten hytkytellään vibralla ilmakuplat pois ja lopulta Isäntä hoiti tasoittamiset ja liikojen betonien mäjellelapioimiset perästä käsin. Betoniauton kuski ohjaili pumppua kaukosäätimellä. Koko säätöön meni alle tunti. Betoni roiskui aika hyvin, silmässä kirvelee ihan mukavasti, kun sitä sinne lentää. Ihan hauskaa hommaa ainakin omalta osaltani. Lapioinnista en nyt niin innostunut. Naurettavan pieniä lapiollisia saa liikuteltua, ihan törkyisen painavaa tavaraa tuo betoni. Mielummin kanniskelen hirsiä.

Betonikakkujen lisäksi on todellakin kanniskeltu niitä hirsiä. Niitä on raijattu sen verran, että sain selän jumiin alkuviikosta. Kummasti sekin vetristyi kuin ihmeen kaupalla siinä vaiheessa, kun piti äkkiä saada viimeiset pöllit pois betoniauton tieltä. Deadlinet auttaa kummasti. Myös fyysisiin jumeihin.

 

20150701_131329

Kahdella kärryllä tuli 10m3 betonia. On oikein Andalucían värit.

 

20150701_130903

Iso kärsä.

 

20150701_132430

Siinä sitä sataa, taikinaa. Alareunassa vibra valmiina hyökkimään apajille.

 

20150701_135737

Taidekuva.

 

20150701_144753

Ikuistushetki.

 

20150701_144757

Tähti tosin oli hyvin vastahakoinen, ei vissiin innostunut manikyyrin pilaamisesta.

 

20150701_203759

Siinä.

 

Ennen tämän päiväistä betonisottausta ollaan siis tosiaan siirrelty muutama päivä hirsiä. Jumahtaneen selän lisäksi sain viimein liiskattua pari sormea hirren alle. Ihmeen kauan siltä oli vältytty. Vähän ehkä harmittaa, kun ei tullut meikäläisen jodlaamiset nauhalle, oli nimittäin kyllä sellainen tunteiden tulkki-hetki.  Ulkopuolisen auttavien käsien lisäksi saatiin avuksi vanhan talon rappusten kaiteesta sekä viime viikolla ostetuista auton vararenkaista kyhätyt mainiot hirsikärryt.

 

20150628_124842

Tällä ja käsillä mentiin.

 

20150701_204826

Siinä ne nyt vihdoin on nätissä pinossa.

 

20150701_204837

Tuolta se nyt näyttää, se betonikakku.

 

20150701_204552

Tämän illan näkymät saunan katolta. Siinä se talo nyt olisi, tavallaan.

 

20150701_215654

 

Luontovartista sen verran terveisiä, että kesä on kyllä pamahtanut täyteen loistoonsa muutamassa päivässä. Tälläkin hetkellä meidän mökissä pöristelee sellainen pommikonekärpänen, että hyvä ettei ikkunat helise. Tänään oli myös hyvin potentiaalinen peltikolarihetki keskellä iltapäiväruuhkaa, kun pitkäjalkainen hämähäkki päätti pistellä juoksulenkkiä edestakaisin tuulilasissa, ja tietenkin sisäpuolella. Muutekin tällä tontilla vilistää toinen toistaan suurempaa ja inhampaa kasijalkaista. Meikäläisen makuun niitä on ehkä pari sataa liikaa. Pieni minilepakkomme jatkaa vartiokierroksia tontilla, yleensä se aloittaa kierroksensa siinä klo 23 tienoilla, kun on jo hämärää. Isäntä on siitä innoissaan, koska sehän syö suihinsa kaikki ilmassa lentävät itikat.

0

Hirsiä vol III.

Hirret ovat tulleet kotiin. Vihdoin. Omien laskujeni mukaan hirsiä on kanniskeltu sellaiset viisi päivää. Jokohan se alkaisi olla siinä. Suur-Emäntä kyseli jo, että joko alkaisi maistua pakettitalo: siinä on vain neljä seinää. Maanantaina otettiin vielä kerran kunnon ajolähtö varastolle: hirveellä kiireellä lähdettiin pinoamaan viimeiset pöllit, sillä taivas oli puhunut ja tiistaina EI SADA?! Halleluja. Sitä ennen koukattiin vielä varaston lähistöllä sijaitsevan autoromuttamon pihaan hakemaan varaosia kaltoin kohdeltua autoamme varten. Ja jos rautakauppa on Isännälle karkkikauppa niin romis on sitten se Puuhamaa tai Disneyland. Koko pari tuntia kestäneen menomatkan ajan kuului kuskin paikalta mieletön hepulipuputus, kun Isäntä suu vaahdossa jutteli vaikka mitä. Puhetta tuli varmaan enemmän kuin normaalioloissa viikkoon. Ja sama jatkui paluumatkalla. Isäntä selitti, että romishepulointi johtuu siitä, että hänellä on varmaan alhainen veren rautapitoisuus. Jaaha. Kun päästiin perille, niin kuului vain tuulipuvun housujen suhahdus ja niin Isäntä hävisi metalliromujen sekaan. Täytyy kyllä sanoa, että olihan se mielenkiintoinen paikka. Vanha mikälie teollisuustontti rakennuksineen keskellä pientaloaluetta täynnä autonromuja. Kun ovista kurkisteli sisään näkyi vain metrikaupalla siististi riviin laitettuja auton ovia tai konepeltejä. Puhelimessa olin jo etukäteen jutellut todella ystävällisen sedän kanssa ja varmistanut, että kaipaamiamme osia löytyy paikalta. Kyseinen herrasmies oli vielä vinkannut kaverinsa autokorjaamosta jossa saisi lasin vaihdettua halvalla samalla reissulla. Olin äänen perusteella kuvitellut kyseessä olevan hintelän, keski-ikäisen, öljyyntyneissä haalareissa hiihtävän mekaanikkosedän. Pikkasen siinä leuka valahti, kun vastaan tulikin kaksimetrinen kookas motoristimies suoraan Sons of Anarchysta prätkäliiveineen. Kyseessä oli sama avulias herrasmies, jonka kanssa olin puhelimessa jo turissut. Ja oli ehkä miellyttävin kauppareissu ikinä mihinkään paikkaan, johon liittyy rakentaminen, metalli tai romu. Oli nimittäin niin mukava tuo motoristimies.

20150622_152706

Pelti-intoilijan mekka. Tämän näköisiä varastorivejä oli metrikaupalla.

20150622_152646

Tuonne jonnekin se isäntä katosi. Kaipa sen nälkä ajaa takaisin.

Sitten seuraa viikon säästövinkki: oltiin viety autonreppana vakuutusyhtiön osoittamaan korjaamoon, jotta saataisiin korvausarvio takalasille ja muutamalle muovihärpäkkeelle sisätiloissa. No sieltä tuli 1500€ hintalappu, mitä vakuutusyhtiö ei tietenkään suostu meidän autovaaristamme pulittamaan, koska nykyinen myyntihinta jää selvästi alle tuon summan. Käytiin sitten tuolla autoromiksella ja saatiin kaikki varaosat hintaan 130€ mukaanlukien se takalasi. Suurin osa osista on jo autoon ruuvattu ihan ite. Takalasin isäntä uhkasi pistää paikalleen ensi viikolla. Näyttää olevan kyllä korjaamon katteet ihan kohdallaan. Pitäisi varmaan vaihtaa alaa.   Mutta takaisin hirsiin. Romiksen jälkeen mentiin vihdoin viimeistä kertaa varastolle kuormaamaan tukkirekan nuppi. Siinä meni taas ilta kymmeneen ja meinasi mennä taas jännäksi, sillä nuppi kuormattiin lopulta ulkona ja, kun sitä yritettiin lykkiä halliin sisälle peräkärryä hakemaan niin tällä kertaa jäi kahdesta sentistä kiinni, että olisi sisään mahtunut. Rekan nosturi oli nimittäin kuorman takia jäänyt niin ylös, ettei koko rekkaa saanut sisälle. Onneksi kuskilla oli kunnon trukki mukana ja sillä saatiin peräkärry vedettyä ovelle asti ja siinä kiinnitettyä nuppiin. Ja ONNEKSI juuri sinä yönä ei satanut sillä koko kuorma piti jättää ulos yöksi. Seuraavan aamuna oli koton herätys aamukuudelta raivaamaan pihaa ja kuorman purkua klo 7 eteenpäin koko suvun voimin. Klo 11.15 oli viimeinen hirsi pihassa. Ja siinä sai kivan pölyrusketuskerroksen päällensä. Loppu päivä pisteltiin pikkuparruja lajitellen. Vaikka koko päivän oli nätti ilma niin illalla taas saatiin juosta pressujen kanssa hirsikasoja peittämään, kun taivaasta alkoi kaataa vettä. Isäntä oli jälleen varsinainen myrskyn merkki, sillä alkaa vissiin usko loppua Suomen suveen. Tämä viikonloppu siirrellään pitkiä hirsiä. JOS EI SADA! Jospa sitä kohta pääsisi ihan rakennushommiin.

20150622_182327

Historiallinen hetki. Viimeinen hirsipino varastolla.

20150622_172058

Kuvassa näkyvä usva ei ole linssissä olevaa töhkää, vaan lakaisun nostattamaa pölyä. Maistuu aika pahalle. Jää aika hyvin ihoon kiinni.

20150622_194028

Nuppi tuli. Tänään on se päivä!

20150622_211053

Siinä päivän härvelit. Hirveä metelihän niistä lähti, tietenkin.

20150622_221559

SIinä on nyt valmis kuorma. Historiallinen hetki tämäkin.

20150623_085253

Kotipihassa. Halleluja.

20150623_092008

Jossain tässä vaiheessa tuli takavasemmalta viaton  tiedustelu, että mikä vika on pakettitalossa?

20150623_131436

Huomatkaa myös ehkä kuukauden ainoa aurinkoinen päivä. Siitä on nyt todistusaineistoa.

20150623_200727

UGH! Siinä se papu lymyää.

20150623_200756

Kädessä näkyvät juovat eivät ole verenmyrkytys vaan päivän aikana kinttaantunut pölykerros, joka sateen alettua alkoi hieman sottaantua. Ihan kiva.