0

Betonikakku

ME OLLAAN RAKENNETTU JOTAIN!!

Nyt ollaan oikeasti tehty jotain muutakin, kuin siirrelty tavaraa paikasta toiseen tai katteltu ikkunasta monsuunisateita. Me ollaan valettu antura! Ja nätti antura onkin, mitä nyt jäi ehkä puolikkaan kuution verran vajaaksi betonikuorma. Yksi keittiön nurkka piti tehdä perinteisesti käsin betonimyllyllä, koska isäntä on pihi ja tykkää rehkiä, eikä halunnut tilata ylimääräistä betonia. No itsepä joutui lapion varteen.

Meikäläinen sai kunnian olla vibramestarina ja velipoika pääsi pumpun varteen. Vibra on siis juuri sellainen, kuin miltä se kuulostaa: vibraattori. Espanjalaisella raksalla siitä kuulema lentää parhaimmat läpät. Yllättäen.

 

20150701_131358

Ase kainalossa, valmiina täristämään.

 

20150701_215713

Vibra.

 

Ja sitten mentiin ja aika vauhdilla: ensin kärsällä betonia muottiin, sitten hytkytellään vibralla ilmakuplat pois ja lopulta Isäntä hoiti tasoittamiset ja liikojen betonien mäjellelapioimiset perästä käsin. Betoniauton kuski ohjaili pumppua kaukosäätimellä. Koko säätöön meni alle tunti. Betoni roiskui aika hyvin, silmässä kirvelee ihan mukavasti, kun sitä sinne lentää. Ihan hauskaa hommaa ainakin omalta osaltani. Lapioinnista en nyt niin innostunut. Naurettavan pieniä lapiollisia saa liikuteltua, ihan törkyisen painavaa tavaraa tuo betoni. Mielummin kanniskelen hirsiä.

Betonikakkujen lisäksi on todellakin kanniskeltu niitä hirsiä. Niitä on raijattu sen verran, että sain selän jumiin alkuviikosta. Kummasti sekin vetristyi kuin ihmeen kaupalla siinä vaiheessa, kun piti äkkiä saada viimeiset pöllit pois betoniauton tieltä. Deadlinet auttaa kummasti. Myös fyysisiin jumeihin.

 

20150701_131329

Kahdella kärryllä tuli 10m3 betonia. On oikein Andalucían värit.

 

20150701_130903

Iso kärsä.

 

20150701_132430

Siinä sitä sataa, taikinaa. Alareunassa vibra valmiina hyökkimään apajille.

 

20150701_135737

Taidekuva.

 

20150701_144753

Ikuistushetki.

 

20150701_144757

Tähti tosin oli hyvin vastahakoinen, ei vissiin innostunut manikyyrin pilaamisesta.

 

20150701_203759

Siinä.

 

Ennen tämän päiväistä betonisottausta ollaan siis tosiaan siirrelty muutama päivä hirsiä. Jumahtaneen selän lisäksi sain viimein liiskattua pari sormea hirren alle. Ihmeen kauan siltä oli vältytty. Vähän ehkä harmittaa, kun ei tullut meikäläisen jodlaamiset nauhalle, oli nimittäin kyllä sellainen tunteiden tulkki-hetki.  Ulkopuolisen auttavien käsien lisäksi saatiin avuksi vanhan talon rappusten kaiteesta sekä viime viikolla ostetuista auton vararenkaista kyhätyt mainiot hirsikärryt.

 

20150628_124842

Tällä ja käsillä mentiin.

 

20150701_204826

Siinä ne nyt vihdoin on nätissä pinossa.

 

20150701_204837

Tuolta se nyt näyttää, se betonikakku.

 

20150701_204552

Tämän illan näkymät saunan katolta. Siinä se talo nyt olisi, tavallaan.

 

20150701_215654

 

Luontovartista sen verran terveisiä, että kesä on kyllä pamahtanut täyteen loistoonsa muutamassa päivässä. Tälläkin hetkellä meidän mökissä pöristelee sellainen pommikonekärpänen, että hyvä ettei ikkunat helise. Tänään oli myös hyvin potentiaalinen peltikolarihetki keskellä iltapäiväruuhkaa, kun pitkäjalkainen hämähäkki päätti pistellä juoksulenkkiä edestakaisin tuulilasissa, ja tietenkin sisäpuolella. Muutekin tällä tontilla vilistää toinen toistaan suurempaa ja inhampaa kasijalkaista. Meikäläisen makuun niitä on ehkä pari sataa liikaa. Pieni minilepakkomme jatkaa vartiokierroksia tontilla, yleensä se aloittaa kierroksensa siinä klo 23 tienoilla, kun on jo hämärää. Isäntä on siitä innoissaan, koska sehän syö suihinsa kaikki ilmassa lentävät itikat.

0

Raksaviikot julistetaan avatuiksi

Noniin. Jotain kertoo tämän kevään säädön määrästä, että melkein kuukausi meni virallisesta muutosta ennenkuin päästiin vihdoin hommiin. Lauantaina alkoi kunnon mättö. Isäntä korjasi drinkkibaaria, jota erheellisesti varastoksi kutsutaan. Olihan se aika laho. Huomasin itse vasta puolivälissä, kuinka pahasti, mutta en sentään ollut niin tyhmä, että siitä olisin ääneen huomauttanut. Varsinkin kun toinen on jo pari päivää ähertänyt purkuhommissa ja uuden katon kanssa. No, mutta nyt on joku paikka johon tunkea huonekaluja ja ovia. Itse olen ollut sisähommissa talossa ja käynyt listojen ja seinäpahvien kimppuun. Huomioita muutaman päivän jäljiltä on tullut tehtyä muutamia:

Työkalut on selkeästi mitoitettu 100-kiloisille äijänköriläille, joiden koura on meikäläisen naamataulun kokoinen. En muista nimittäin millon viimeksi olisi kipeytynyt peukalolihas. Siis se lihamötti, mistä se peukalo sojottaa. Muutenkin oli maanantaiaamuna vähän tuskallinen tuo tarttumisote, kun oli kaksi päivää putkeen huitonut menemään juuri himpun verran liian leveän listaraudan ja paksuvartisen vasaran kanssa. Sinänsä rakentamiseen käytettävät perustyökalut ovat mielettömiä evoluutioihmeitä. Mitä enemmän niitä käyttää sitä enemmän niiden nerokkuutta alkaa ihailla. Jokainen mutka ja aukko ja reikä on juuri sellainen kuin tarvis, eikä mitään ylimääräisiä kotkotuksia. No onhan niitä tässä vasta muutama tuhat vuotta kehitelty.

Kuten armas äitini jo osasi varoittaa, eniten aikaa rakennustyömaalla ei todellakaan vie valujen kuivuminen tai toimituksien venaaminen vaan se ainainen työkalujen etsintä. Tämän hetkinen ennätys on 4 (NELJÄ) kadonnutta vasaraa yhden päivän aikana. Miksi meillä on neljä vasaraa, on sitten toinen juttu. Siinähän se päivä menee mukavasti tontilla ympyrää pyörien ja miettien, että jättikö sen vasaran huussille vai keittiönpöydälle vai onko se sen vaneripinon alla…Yksi niistä vasaroista lienee yhä liesussa.

Myös edelliseen liittyen: Kun sitä lääniä haluaa sen puoli hehtaaria, niin sitten sitä lääniä myös on. Pelkästään paikasta toiseen liikkuminen ottaa oman aikansa, varsinkin kun etsii sitä riivatun vasaraa kolmatta kertaa samoista paikoista. Kun edellisen kodin mahdollinen tavaroidenhukkaamisala oli käytännössä sen 32m2 niin nykyään se on aika eksponentiaalinen.

Minusta ei ole assistentiksi. Aamen. Isäntä pyysi, että tehdään se drinksubaariremppa yhessä niin tulee nopeammin. No hetken aikaa sitä jaksoi sitä tavaroitten ojentelua ja toisen työskentelyn vahtaamista. Sitten rupesi kyllästyttämään. Tyytyväisimpänä pysyy koko rakennusporukka, kun molemmat ähräävät oman työpisteensä kimpussa. Lisäksi siinä tulee hyvin synkronoitua työvaiheet, minä nyhrään kevyempien kohteitten kimpussa ja mies tulee mörssärillä perässä.

Miesten ja naisten fyysisissä ominaisuuksissa on eroja. Siinä kun itseeni tyytyväisenä totesin eteneväni varsin ripeää vauhtia ja ylpeillen katselin koko päivän työni tulosta, tuli isäntä takavasemmalta ja teki saman muutamassa tuokiossa. Vaikka olen kuinka käynyt salilla ja punnerran penkistä enemmän kuin Keskiverto-Ritva, niin jään silti aivan lähtötelineisiin, kun Don Isäntä tulee paikalle. Ärsyttäväksi asian tekee vielä, että mokoma hilukeppi on itseäni lyhyempi sintti, joka painaa 10 kiloa vähemmän kuin minä. Sehän on tietty tiukkaa raksalla kiillottettua terästä joka sentti, mutta silti. No sai sitä jonkin sortin henkistä tyydytystä, kun itse omin avuin punnersin 50-luvun umpipuuovia saranoiltansa ja sain kiikutettua sohvan pihalle ihan ite. Ehkä kesän lopussa sitten kisataan auton työnnössä.

Ruokailu raksalla on, no, jotain ihan muuta kuin sitruunamarinoitua vuohenjuustosalaattia pinjansiemenillä. Hommia tehdessä ajantaju häviää ja seinien repiminen ja listojen kanttaaminen vie mennessään. Tästä seuraa, että kun se nälkä sitten osuu kohdalle niin sitä ruokaa pitää saada NYT ja HETI. Tämä tarkoittaa sitä, että myös tämä viherkasvisintoilija vetää onnessaan pekonia ja paistettuja munia lounaaksi ja nakkisämpylää välipalaksi. Energiantarve on vakio. Mututuntuma sanoo, että Saarioisten hernekeitto saattaa olla tämän kesän  ruokahitti.

Kaikkinensa on tosi kiva raahautua siinä kahdeksan jälkeen sängylle röhnöämään, kun koko päivän on reuhtonut menemään. Ruumiillinen työ on todella mahtavaa. Yöunetkin tulee ilman ongelmia. Ja ennen muuttoa vielä märehdin, että miten käy kuntoilun, kun tännen muutetaan. Tosin yläselkää ja hartioita pakottaa jatkuvasti siihen malliin, että muutaman kuukauden sisällä on varmaan hartiasiluetti kuin Schwarzeneggerillä.

Lopuksi kuvia ensimmäisen neljän päivän saaliista:

Drinksubaari saa kyytiä

Drinksubaari saa kyytiä

 

Vanha katto oli romahtanut sisään. Olihan se aika hyvin vettynyt

Vanha katto oli romahtanut sisään. Olihan se aika hyvin vettynyt

 

Tontin reunasta revittiin parikymmentä metriä vanhaa piikkilankaa. Vissiin ollu ihan hyvät naapurivälit

Tontin reunasta revittiin parikymmentä metriä vanhaa piikkilankaa. Vissiin ihan hyvät naapurivälit.

 

IMG_2775

Ensimmäinen kammari lähdössä käsittelyyn

 

IMG_2777

Meikäläinen ähersi päivän…

 

...isäntä muutaman tunnin

…isäntä muutaman tunnin.(!)

 

IMG_2791

Käytävä on sentään meikäläisen aikaansaannosta

 

IMG_2795

 

Pahvin alta kaivettu katto. Ihan sairaan hieno. Harmi kun pitää purkaa...

Pahvin alta kaivettu katto. Ihan sairaan hieno. Harmi kun pitää purkaa…

 

?! Tämä löytyi peräkammarin pahvien alta...Siis andalusialaiset on ollu jo täälläkin.

?! Siis mitä? Tämä löytyi peräkammarin pahvien alta…Siis andalusialaiset on ollu jo täälläkin.

 

Alkuviikon savottaa...

Alkuviikon savottaa…

 

Perinteisten tapettien alta löytyy mielettömiä puupintoja. Eikös nämä raa'at puupinnat ole nykyään muotia?

Perinteisten tapettien alta löytyy mielettömiä trendipuupintoja. Täähän on ihan sisustuslehtikamaa.

 

Tämän kanssa värkkäsin eilen

Tämän kanssa värkkäsin eilen, onnistuin mm. survasemaan rautakangella vasempaan nisään. Ei satu, ei.

 

Pihakin näyttä jo autenttiselta

Pihakin näyttä jo autenttiselta.

 

Lopuksi vielä pihan ainoa toimiva kukka. Tuli se kerran vahingossa jo lintattua olohuoneen matolla.

Lopuksi vielä pihan ainoa toimiva kukka. Tuli se kerran vahingossa jo lintattua olohuoneen matolla.