0

Gluteenikas talo ja vasenta ravia hopi hopi…

Täytyy kyllä taas taputella itseä selkään, hyvin manattu. Sitten viime länkytyksen ja seesteisen venailun jälkeen alkoi nimittäin sellainen raksahepuli à la Speedy Gonzales avec piristeet ettei mitään rajaa. Koska tietenkin sekä sähkäri, että putkari haluavat tulla paikalle juuri samoina päivinä. Ja sitä ennen piti saada pari sataa asiaa tehtyä. Kuten vetää sähkökaapelin suojaputkea rakenteisiin sellaiset 200 metriä ja itse sitä valkoista kuparilakua sellaiset 800 metriä. Aamupäivät menivät sitten mukavasti putkarin kanssa ährätessä, koska Isäntähän ei päästä ketään sörkkimään lempilastaan ilman ohjaavaa kättä. Kun tämä valkoinen paku kurvasi pihasta ulos, saapui toinen valkoinen paku ja loppupäivät menivät oikein leppoisasti sähkärin kanssa sinne hamaan iltaan asti. Itsehän tietenkin olin töissä, joten tuo kaikki jäi taas Isännän hoidettavaksi.

Sen jälkeen oli pientä lattian asennusta, häiden valmistelua 1,5 päivässä, keittomaalin hämmentelyä ja talon maalausta, räystäslautojen maalausta ja asennusta ynnä muuta miljoonaa asiaa, jota ollaan säädetty tässä viimeisen kuukauden verran.

Maaleista täytyy lähteä levitoimaan sen verran, että keittomaali on kyllä nykyään allekirjoittaneen suosikkitöhkää pensselillä levitettävien maalien loppumattomassa suossa. Yksi asia mikä oli varmaa heti alkumetreiltä, oli se että tämä talo tullaan maalaamaan keltamultamaalilla. Tähän hommaan varattiin sitten tottakai se heinäkuun helteisin sunnuntai (+32ºC). Hommaan tarvitaan jokin keittoastia, tässä tapauksessa 200litran peltitynnyri. Alle tuikataan nuotio ja sitten aloitetaan veden kuumennus. Lämpimään veteen heitetään sinkkisulfaattia ja muutama kilo vehnäjauhoja kylmään veteen esisekoitettuna. En siis suosittele tätä maalia keliaakikon ruokavalioon. Enkä ehkä kenenkään muunkaan. Sitten hämmennellään puumelalla sellaiset 2-3h lähes kiehumispisteessä, juodaan muutama olut, tyhjennetään pigmenttisäkit ja kaadetaan sekaan vernissaa, sitten hämmennetään taas vähintään tunti ja juodaan taas muutama olut. Ja ka, maali on valmista. Ei mitenkään ylivoimaisen vaikeata hommaa, jos mela pysyy kädessä muutaman tunnin. Suosittelen kuitenkin tekemään vähintään parityönä, jotta jää aikaa myös oluen juontiin ja käsivarsien lepuutukseen, pataa kun pitää hämmentää koko ajan ettei keitto pala pohjaan. Tämä maali tulee nimittäin ihan vain pikkaisen huokeammaksi kuin kaupasta ostettuna, varsinkin kun netistä saa tilattua valmiita keittomaalisettejä, jossa tulee kaikki sutia myöten valmiiksi pakattuna keitto-ohjeineen. Jauhot tosin joutuu ostamaan itse. Ja keittopadan. Eikä tarvitse kiikuttaa vähäisiä rahojaan kemianteollisuuden lihaviin pusseihin, nykymaalit kun tuppaavat olemaan täynnä aivan kaikkea mahdollista. Ja onhan se aika hienoa kun saa hieroa sitä ihan itse tekemäänsä maalia seinään, vaikka hartiat ja ranne antavat seuraavana päivänä hieman valikoitua palautetta.

Sitten vaan seinää hinkkaamaan. Keittomaaliahan sopii lätkiä seinään lämpimänä, joten hommaan voi ruveta saman tien. Ja täytyy sanoa, että todella miellyttävä uusi tuttavuus. Keittomaali nimittäin tuskin lemuaa miltään lukuunottamatta vienoa vernissan (keitetty pellavaöljy) tuoksua mikä on aika miellyttävä, suorastaan retro tuoksu. Maalatessa töhkä käyttäytyy oikeinkin kunnollisesti. Maali pysyy aika liisterimäisenä, joten ei sotke maalaria ja ympäristöä. Ei valu sudista kädelle sekä levittyy seinälle mukavan kiltisti. Asiaa myös auttaa se, jos raaskii satsata kunnon siveltimeen. Paketin mukana oli tullut oikea keittomaalisuti joka vei kyllä voiton mennen tullen halpahallin rutkusudista. Säästää aikaa ja varsinkin maalarin hermoja. Lisähuomiona, että uudelleen maalauskin hoituu aika helposti, vanha pinta harjataan puhtaaksi ja sitten uutta maalia päälle. Ei tarvi raapia menemään tuhottoman monta tuntia maalikaapimen kanssa kuten esim lateksimaalien kanssa joutuu. Ei huono sekään.

 

Leipurin hommia.

 

Sulfaatit kaadettu. Kuvassa myös Isännän askartelema maalimela

 

Hämmennystä ja nuotiotulta muutama tunti.

 

Maalinäyte, kun kuiva maali ei jätä käteen jälkiä maali on valmista.

 

Lopputulos on ilmeisen onnistunut, jos joka kerta kun taloa katsoo niin tulee erittäin hyvälle tuulelle.

 

Livenä väri on vielä asteen oranssimpi. Oikein hyvä.

 

 

0

Meneekö kohta peukaloiden pyörittelyksi?

Nyt aletaan olemaan siinä pisteessä, missä normiraksalla tapellaan ja väännetään ihan päivittäin. Eli urakoitsijoiden venttailuksi. Yllättäen kesällä putkareille ja sähkäreille on kysyntää ihan huolella ja, kun on vielä ne kesälomatkin niin odotteluksihan se meinaa mennä, Juuri tehtiin tässä pikainventaario työvaiheista ja kohta aletaan olla sillä hilkulla, että meneekö kattoon syljeksimiseksi. Lattiavasojen välit on puhallettu täyteen selluvillaa, mutta lattioita ei voi lyödä kiinni ennen kuin kaikki patteri- ja sähkövedot on saatu paikoilleen ja vastaava työnjohtaja on saatu ne paikan päälle ihmettelemään. Myöskään kattopaneeleja ei saada kiinni ennen kuin sähkäri on käynyt kiskomassa sinnekin johdot paikoilleen.

Kylpyhuoneen ja keittiön viemäröinnit putkari sai tuossa muutama viikko sitten hikoiltua paikoilleen ja muutama päivä myöhemmin lisämangunnalla vielä kylpyhuoneen lattialämmityskin, jotta saataisiin kylpyhuone valmiiksi sähkäriä varten.

 

taideinstallaatio, vesiputkia.

 

Viemäriputkia

 

Ja, jos joku ihmettelee mikä on talonrakentamisessa niin kallista niin se on kyllä tuo riivatun putkisouvi. Joka ikinen pikku  metallikiinnike yms. maksaa vähintään sen 10€ tai enemmän. Ja kun niitä pitää viljellä ihan huolella alapohjaan ja talon alle niin lasku on aika mojova puhumattakaan niistä liitoksista ja muista härpäkkeistä. Ja meillä on vielä kyseessä aika todella simppeli koknaisuus juurikin tästä syystä. Mutta, koska pyykin peseminen pesukoneella ja oikeassa suihkussa käynti aina silloin tällöin on ihan mukava bonus nykyaikaiseen asumiseen, niin naama rullalle ja kuvetta kaivamaan.

 

Jäljet johtavat tiskialtaalle.

 

Seuraavaksi odotellaan, että saadaan patteriputket sullottua tuonne samaan harmaaseen mössöön.

Tällä välin Isäntä on värkännyt kylpyhuoneen parissa. Saatiin onnekkaasti muutama apukäsi betoninmyllyn operointiin silllä välin, kun itse kökötin ilmastoidussa toimistossa nostamassa palkkaa ja näin lattian valuhommat valmistuivat muutamassa tunnissa.

 

Lattiavalu ja muutama seinälevy. Niin ja Hurtta.

 

Nyt pytinki on jo siinä mallissa, että taas venaillaan tähänkin työvaiheeseen sähkäriä ja putkaria.

 

Vasemmalla suihkukoppi, oikealla tekninen romuhuone johon pitäisi sulloa aivan kaikkea.

 

Kylppäriä ollaan myös myllätty sen kymmenen kertaa, tila on periaatteessa aivan hullun iso, mutta keskellä oleva ikkuna asettaa muutamia rajoitteita asioiden pyörittelyyn. Kun lisäksi sain päähäni, että bidée on saatava niin homma muuttui astetta haastavammaksi. Muutenhan tänne olisi mahduttanut vaikka paljun, mutta kun maalämpöpömpeli ja pyykinpesukone olisi myös saatava samoihin tiloihin niin tätähän ollaan sitten pyritelty muutama vuosi aina siihen hetkeen asti, kun putkari kurvasi pihaan. Kun nyt lattia on jo valettu ja putket asennettu niin enää ei asioita muuteta. Eihän.

 

Vasemmalle lavuaari, oikealla wc ja keskellä bidée.

 

Itse rupesin kyllä haaveilemaan tassuammeesta tuonne tekniseen koppiin, mahtuisi aivan täydellisesti. Onhan sitä tähänkin asti selvitty keitetyllä pesuvedellä ja pesulapalveluilla.

Tässä sitten pyöritellään peukaloita ja yritetään keksia asioita mitä tässä tekisi tähän väliin. Hommat kun vähän vartovat näitä ammattisetiä, jotta päästään taas paukuttamaan etiäpäin.

Niin paitsi, että olihan tuolla ne ilmanvaihtoputket mitkä pitää vuorata jäätävällä määrällä villaa. Ja sitä samperin ääliö kutinavillaa. Yök!

 

 

0

Lisää villaa kansalle.


Nykyajan rakennusmääräysten ansiosta perinteistä hirsitaloa voisi varmaankin ruveta tituleeraamaan villataloksi, tilavuusmittojen puolesta sitä eristevillaa saa nimittäin tunkea puljuun huomattavasti enemmän kuin sielu sietäisi. Ulkoseinää saa lisäeristää 10cm, lattiaan sitä saa huruuttaa sen 40cm kerroksen ja kattoon vielä 50cm satsi. Varsinainen villapurilainen.

Edelliskesän savotasta poiketen tämä horisontaalinen puhaltaminen on huomattavasti mukavempaa puuhaa kuin tuulensuojalevyn alle sullominen. Ainakin siis Isännälle, joka vastasi letkun pitelystä allekirjoittaneen kakoessa puhalluskoneen ääressä. Ainoita pieniä hikkapaikkoja oli esim sellainen hetki, kun villanpuhalluskone sai jostain päähänsä ruveta puhaltamaan sitä harmaata moskaa putken sijasta suoraan ulos myllystä. Saatiin hetkellisesti nauttia villasuihkulähteestä, kun sitä tavaraa lensi kaaressa yhden säkillisen verran pitkin pihoja. Tästä tietenkin saatiin oikein vänkä keskustelu Isännän kanssa, sillä itse en ollut paikalla, kun mylly keksi haluavansa olla mikäkin Fontana di Trevi, josta tietenkin kehkeytyi hyvä väittely siitä, että miten Isäntä ei vaan osaa käyttää vehjettä, sillä allekirjoittaneella tietenkin laite pelaa tasaisesti kuin Lada pakkasella. Noh, soitto selluvillavälittäjälle ja uusi kone pihaan jo seuraavana aamuna, sen jälkeen kun yksi iltapäivä oltiin tapeltu koneen ja villakonfettisateen kanssa. Ilmesesti rakkine oli kuin olikin saanut itseensä toimintavian, olkoonkin että Isäntähän sen tietenkin oli siis rikkonut, en siis minä.

 

Uusi, toimivampi puhalluskone

 

Ennen sitä villan puhallusta piti yläpohja vuorata ilmansulkupaperilla ja lautarivistöllä:

 

Yläreunassa nähtävissä pahvikaistale.

 

Se olikin myös erivänkää hommaa sillä allekirjoittanut ei halunnut mitään muovimoskapaperia huusholliinsa ja pienenä vinkkinä, että kannattaa taas ottaa selvää. Ilmeisesti ne perinteisenäkin kaupattavat ilmansulkupahvit sisältävät muovia ihan huolella. Mikä sinänsä helpottaa asennustyötä, joka ei ole välttämättä ääliömpi asia, kuten ehkä edempänä selviää. Rautakaupassa sivuutettiin siis perinnesulkupaperit ja marssittiin suoraan remonttipahviosastolle. Ja taas sai taputella itseänsä selkään niska vääränä, sillä perus remppapaperihan maksaa kuudesosan siitä mitä viralliset ilmansulkupaperit. Ainakin siis rullassa, en ruvennut vertailemaan neliöhintoja. Isännän mukaan myös neliöhinnassa posketon ero.

Ja sitten kotiin niittaamaan papereita kattopalkkeihin. Ja siinä tohinassa saatiin ehkä jälleen kesän riemukkaimmat parisuhdedialogit käytyä. Ensinnäkin nykyään mikään ei ole niinkuin ennen, ei myöskään pahvi. Katon ja seinän kulmatiivistykset tehtiin liiteristä löytyneellä varmaankin 60-70 luvun kartongilla, joita oli käytetty tervapaperin välilehtinä. Aivan fantastista tavaraa, ei revennyt väännellessä ja kesti hyvin niittaamisen ja muutenkin tietenkin aivan täydellistä tavaraa. No tämä uuden sukupolven kartonki on tietenkin höttöistä kuin edellisvuoden saunavihta. Muutaman energisen sanavaihdon jälkeen löydettiin kaikkia osapuolia tyydyttävä asennusmetodi, joka minimoi kartongin repeilyt ja parisuhdekarikoinnit. Tarvitaan siis rakennusteline, johon mahtuu kaksi henkeä kerrallaan, KUNNON nitoja ja assari, joka kannattelee rullaa Isännän laittaessa aina aivan liikaa niittejä paperiin. Ja tästä tulee tietenkin muistuttaa joka ikisen palkin kohdalla, jotta saadaan Isäntä oikein mukavalle tuulelle. Jostain syystä tämä työvaihe on ollut erityisen intohimon tuulia nostattava projekti, muutaman kerran on herrasväki lähtenyt työmaalta varsin teatraalisissa merkeissä eri suuntiin nenä solmussa. Tosin tähän on saattanut vaikuttaa myös eräät muuttuvat tekijät, joista lisää toiste.

Mutta takaisin asiaan. Nyt astuu kuvaan ilmansulkupaperin muoviverkoitukset yms. Helpottaa huomattavasti asennusta, sillä voisin kuvitella, että muoviverkko estää paperin holtittomat repeilyt ja reikiintymiset. Noh, mutta koska mitään nyt ei kannata tehdä helpomman kautta niin näillä mennään.

 

MIltei valmis rimoitus. Oranssinruskea paperi oli taivaallista vanhaa kartonkia, katossa käpristelevä ääliöpaperi modernia remonttimoskaa.

 

Toki sen minkä säästää halvemmassa paperissa, joutuu osittain korvaamaan tiheämmässä laudoituksessa, yleensä riittää 40-60cm välinen etäisyys mutta, koska höttöpaperi niin päätettiin laittaa 20cm välein laudoitus. Täytyy sanoa, että ihan hieman jännitti puhaltaa villat yläpohjaan, kun saatoin jo sieluni silmin nähdä kuinka paperit repeilevät lautojen välistä ja sitten saataisiin purkaa koko sadan neliön torttu ja aloittaa alusta. Ovat kyllä vieläkin kestäneet esimerkillisesti.

Loppusanoina en voi liikaa tähdentään HYVÄN NIITTIVEHKEEN tärkeyttä. Tähän projektiin niitä meni kolme. Kyllä, kolme. Ensimmäinen nitoja oli tehnyt jo hyvää työtä muutamana aikaisempana kesänä pellavariveen ja ties minkä virallisena kiinnittäjänä. Tässä projektissa Isäntä pääsi manaamaan ja kiukuttelemaan ihan huolella sillä niittisankari joko sylki niittejä kolmen kappaleen sarjamöhkäleena tai sitten ei suostunut niitä suoltamaan yhtäkään. Noin viikon nalkuttamisen jälkeen Isäntä vihdoin uskoi, että ehkä ne niitit, jotka hän oli ostanut marketista mututuntumalla, eivät ehkä olleetkaan oikean kokoiset sillä vastaavaa ongelmaa ei kyllä ollut viime kesänä. Suuressa yhteisymmärryksessä kurvattiin paikallisen halparautakaupan pihaan, vetäistiin ilmaislauantaigrillimakkarat pihalla ja sukellettiin nitojan kanssa niittiosastolle. Ja kuinka ollakaan osoittautui, että niitit olivat kuin olivatkin olleet himpun liian pienet arvon niittivehkeeseen. Uusien uljaampien niittien kanssa sitten kassan kautta äkkiä kotiin ja hommiin. Seuraavana päivänä, kun projektia piti taas jatkaa tultiin siinä sitten huomanneksi, että makkaraövereissä ja niittihurmoksessa oli itse niittivehje sitten ilmesesti unohtunut markettiin. Eli nyt oli sitten oikeita niittejä mutta ei sitä nitojaa. Sen sijaan, että sitä oltaisiin sieltä marketista ruvettu etsimään, todettiin että ostetaan uusi. Olihan se jo muutenkin miltei hajoamispisteessä. Isäntä oli sitten mennyt ihan  oikeaan rautakauppaan ja ostanut sieltä mielestään ensiluokkaisen nitojan. No tämä nitoja toimi ehkä sen puoli päivää kunnes lakkasi kokonaan toimimasta. Ja taas ostoksille. Tällä kertaa mentiin sekatavaramarkettiin, josta ostettiin ihan Rapid-merkkinen sinkiläpistooli, se vihreä. Se on sitten toiminut kuin junan vessa. Vahva suositus. Ja loppu se isännänkin huuto ja mekastus. Ainakin tämän aiheen tiimoilta.

 

Siinä kunnon tussari!

 

 

2

Raksavuosi V?!!

Dodih, nyt se on jälleen korkattu, uusi raksavuosi numerolla 5. Ja tämän vuoden aikana olisi mörskä saatava valmiiksi mikäli halajaa leimat yhden rakennusluvan puitteissa. Viime kesän jäljiltä pulju näytti aikalailla tältä:

 

Viime syksyllä saatiin melkein ulkolaudoitukset valmiiksi

 

 

Kevät alkoi kuistin kimpussa

 

 

Rahaa paloi hieman enemmän tähän puiseen päällystakkiin kuin ihan peruslautaa lätkimällä. Päätettiin pistää ranttaliksi ja ostettiin 28mm paksuista vuorilautaa sen perus 23 millisen sijaan. Tätä pähkäiltiin tovi, sillä kuvetta sai kaivaa lähes polviin asti hintaeron ollessa melkein puolet. Mutta, koska kyseessä on kuitenkin se päällystakki, joka joutuu kattelemaan kaikkea lumisateesta ja räntämoskasta näköjään näihin pustan helteisiin asti niin todettiin, että tämä on ehkä juuri se paikka missä hinuttamisen voisi unohtaa ja satsata vähän järeämpään tavaraan, joka toivon mukaan kestää sitten kaikkea vähän paremmin. Ja olihan se nyt IHAN eri tuntuista kun on kunnon lankkua käressä.

 

Kunnon potraa lankkua.

 

Tätä projektia ennen olikin sitten sellainen pieni kiva väliaikapuhde nimeltä puhallusvillan sullominen tuulensuojalevyn ja hirren väliin. Koska tätäkään ei tietenkään voi tehdä niinkuin normaalit ihmiset tekevät. Mutta tähänkin on tietenkin ihan validi syy. Mukamas.

Seuraavaksi pieni sukellus selluvillan pölisevään maailmaan:

Selluvillaahan meille tuputetaan luonnollisena ja terveellisempänä vaihtoehtona siihen samperin syyhylasivillaan, jonka voivat puolestani tunkea kuun pimeälle puolelle, se kutinan määrä on nimittäin ihan suoraan belsebubista. Selluvillan idea on, että se imee itseensä kosteutta mutta toisin kuin lasivilla, joka saattaa sitten homehtua, luovuttaa sen myös pois. Eli tosi luonnolista ja kivaa ja lapsetkin voi sitä syödä ja silleen. Ainoa pikku miina siinä selluvillassa on, että yleensä sellaset 20% sen sisällöstä muodostuu dinatriumtetraboraattidekahydraatista eli booraksista, joka on boorihapon natriumsuola. (Siinä teille kemianörteille.) Käytetään kuulema myös kaviaarin säilömisessä. No eipä sitäkään tule tässä huushollissa syötyä. Tämä aine on siis palonsuojakäsittelyn vuoksi. Booraksi on esimerkiksi kultasepäille tuttua töhkää juotosnesteen muodossa. Saattaa myös aiheuttaa sikiövaruioita, hengenahdistusta, kouristuksia yms pieniä terveydellisiä pikku bonuksia. Koska booraksin kanssa tulee puljattua ihan tarpeeksi ammatillisissa merkeissä niin tulipa mieleen että en ehkä halua tunkea sataa kuutiota samaa tököttiä pitkin ”terveellista ja luonnollista ja muutenkin niin ekohippiä” huusholliani, joten netti kouraan ja myyrän hommiin.

Ilmeisesti vaihtoehtoja boorisanomalehtimössölle on jo useampiakin mutta itsellä ei pioneerihimot eikä varsinkaan se budjetti riitä eksoottisempiin ratkaisuihin. Säkkihinnoissa saattaa olla muutaman eron heitto, mutta kun sitä säkkiä saa tilata tontille sen lähemmäs 300 kappaletta niin tarkan markan hintahaitari repeää kyllä ihan huolella. Meikäläiset päätyivät lopulta Termexin Green+ villaan, joka sitten maksettiin ihan omalla pankin rahalla, että tässä mitään kaupallista yhteistyötä taaskaan harrasteta. Tosin jos olisin yhtään talousnero ja pihi niin varmaan olisi pitänyt narista sieltä joku huippudiili ja sitten viettää yhden postauksen verran kaupallisesti fiilistellessä sitä, kuinka paljon ihanempaa tätä villaa on nieleskellä hengitysmaskin raoista ja kaivaa hikisestä vatsamakkaran poimusta ja kuinka hyvältä tuntuu lääppiä seuraavanakin päivänä sitä puhallusmoskaa silmämunasta irti useammasta naamapesusta huolimatta.

Täytyy kuitenkin todeta, että mielummin syön tätä kuin boorihappoa, kun sitä pölyä on sitten sen puhalluksen jälkeen aivan joka paikassa se puolen sentin kerros ja nieltyä tulee joka tapauksessa. Tuossa Termexin Greenplussassa nimittäin palonestoaineena on käytetty luonnon savea, jolla on ihan VTT:n sertifikaatti. Ei kyllä ainakaan ensi tuntumalta maussa huomaa. Tosin Hurtta on kyllä ruvennut nuoleskelemaan pölyisiä lankkuja, että ainakin jollekin maistuu.

Missäköhän vaiheessa taloa voisi ruveta tituleeraamaan savihirsitaloksi?

Ja jotta päästään vihdoin siihen, miksi sitä villaa pitää sulloa sen tuulensuojalevyn ja hirren väliin on se, että tätä villaa ei voi puhaltaa kostutettuna, varmaankin koska savi. Eli sen sijaan, että sitä tavaraa olisi ammuttu putkesta suoraan seinään, johon se olisi jäänyt nätisti kosteana kiinni, vaihtoehtona on sitten tavaran huruuttaminen kuivana suoraan koteloon ja lopuksi käsin survomalla tiiviiksi.

 

Harmittavasti kuvan kautta ei välity kuinka paljon tämä tavara pöllyää kun sitä puhaltaa.

 

Operaatio piti siis tehdä levyrivi kerrallaan, jotta villa saatiin puhallettua kunnolla joka paikkaan. Ja tämähän ei sitten tapahdu päivässä. Kun alin rivi saatiin puhallettua ja survottua, naulattiin seuraava rivi paikoilleen ja taas puhallettiin ja survottiin. Yhteensä kolme kierrosta.

Tähän meni siis aika mukavasti viime kesä sen konesaumapeltikaton ohessa. Seuraavalla kerralla asiaa talon sisältä.

 

0

Heheei, täälä taas tuudiluu!

No nih, rakennusvuosi numero IV virallisesti korkattu ja aika pöllytellä blogi takaisin auringonvaloon.

Ja pikakelauksella viime talvi pakettiin. Taloon muutti uusi asukas Katti Hurtan riesaksi. Minä aloitin uuden koulun, mies vaihtoi alaa raksalta keittiöön ja katolla on nykyään kasa peltiä nätisti rivissä.

Ja näin pääsemmekin tämän hetkiseen tilanteeseen. Eli mihin tämä trilleri jäi viime syksynä oli käsisaumattu peltikatto ja sen taittelu katoksi. Syksyn kökkökelit siirsivät katon viimeistelyn keväälle. Isäntä on aloittanut tämän kesän rakennuskauden peltiä paukuttelemalla ja tämä rakennuskausi ollaan päästy nauttimaan itsetehdystä kotisolariumista. On nimittäin aikas rapsakka olo katolla näillä alkukesän lämpötiloilla, kun pääsee käristämään itseänsä parinsadan neliön sinkkipannulla. Rusketus on kohdillaan. Lisäksi työskentely näissä oloissa on aika erivänkää hommaa, kun auringon heijastumien takia ei oikein mitään edes näe ja silmät tuntuvat paistuvan luomienkin läpi karrelle.

IMG_5654

Tässä kuivaharjoitellaan piipun pellitystä. 

No onko se konesaumapeltikaton tekeminen nyt sitten niin julmetun hankalaa kuin alan kirjallisuus ja peltiä myyvät sedät tiskiensä takaa pelottelevat? Perus latominen ei ole monimutkaista, pellit saa katolle vaikka köydellä käsipelin vinssaamalla ja paikoilleen laittaminen on ihan peruskauraa, jos vaan voimat riittää saumojen litistelyyn. Kuhan ei vahingossa päästä peltiä taittumaan siirrellessä ja nostellessa. Veemäisiä paikkoja ovat juuri savupiiput ja jiirit ja läpiviennit. Muutaman pellin Isäntä vaihtoi savupiipun kohdilta, koska ei ollut tyytyväinen viime syksyn origameihinsa. Lähinnä pitää hahmottaa miten pelti pitää taitella, että istuu paikoilleen esim juuri savupiipun juuressa. Eli ei ehkä suositella joka jampalle ihan pystymetsästä käsin. Tähän urakkaan ollaan valmisteltu useamman kuukauden ajan alan kirjallisuutta tonkien ja loputtomia nettivideoita vahdaten Isännän toimesta. RT-kortisto on myös hyvä lähde, jos haluaa eksaktia tietoa miten katto pitää tehdä.

Sen lisäksi, että oman päänvaivansa aiheuttaa kahden piipun pellittäminen jiirin päällä, pitää katolle myös vetää huippuimuri, viemärin tuuletusputki ja vielä kylpyhuoneen ilmastointiputki. Eli reikiä riittää. Nyt ollaan kuitenkin päästy siihen pisteeseen, että odotetaan enää läpivientikartioita peltipuljulta ja saadaan viimeisetkin pellit kattoon kiinni.

IMG_5747

Solariumpannu ja isännän työkalupakki

 

IMG_5737

On se vaan hiano!

Lisää lätinää luvassa vielä tänä kesänä, mutta ensin futista…

 

 

2

Kyllä, olemme vielä hengissä

Jaa, että syksykin on saapunut. Tämän tietää siitä, että tuvan lattia on peittynyt kellastuneisiin lehtiin(?!), Hurttaa saa jo maanitella sängystä pihalle ja allekirjoittanut alkaa kaivata henkilökohtaisia piristeitä.

Isäntä on yhä lomilla ja värkännyt menemään talon parissa. Mitään päätäjärisyttävän edistyksellistä ei talon parissa ole havaittavissa, aika on mennyt ikkunanaukkoja suurentaessa ja koolauksia tehden. Molemmat kuulema hitaita ja harvinaisen kettumaisia työvaiheita. Onpa keskuuteemme ilmestynyt jälleen muutamia Isännän puuhaamia keksintöjäkin, kuten modifioitu raksaimuri sekä vaakatasoinen pylväsporakone, joka toimii jalkapolkimella.

 

IMG_4917

Koolauksia, liukukoolauksia. Ja kumpparit. Tietenkin.

 

IMG_5005

Koolauspora ja sitä liikuttava poljin. Kaipa tämäkin täyttää keksinnön kriteerit.

 

IMG_4838

Saanko esitellä: raksaimuri, joka tosin on herkkä kaatumaan mutta ei vaadi toimiakseen pölypussia. Nerokasta sanoisin. Tosin sinne meni näköjään myös meikäläisen marja/simaämpäri.

 

Savupiiput valmistuivat kesän aikana ja Isäntä on ehtinyt kuorruttaa toisen sisätiloissa kipsilaastilla. Tosin herra Muurari ei ole vieläkään tyytyväinen työnsä tulokseen, joten työvaihe laskettaneen vielä keskeneräiseksi. Itse en huomaa seinässä mitään vikaa. Yritin sisustusarkkitehdin ominaisuudessa selittää, että tässä nyt haetaan vanhan talon estetiikkaa, joten rappaukset yms saisivat olla vähän sinne päin, että saisi näkyä se käden jälki. Että ei mitään teollisia tikkusuoria. Eipä mennyt läpi.

Laastin kanssa kävi sellainen hauska sokerileivos, että matkalla rautakauppaan säkkejä ostamaan pysähdyimme paikalliseen kierrätyskeskukseen romuja hypistelemään. Ja mikä on todennäköisyys, että juuri sinä päivänä puljusta löytyy lavallinen Ardexin kipsisäkkejä poskettomaan 10€ kappalehintaan…

 

IMG_4807

Siinä niitä nötköttää. Kuulema kyseinen merkki on yksi parhaista markkinoilla olevista.

No noita sitten kainaloon puolen tusinaa. Ja säästettin päälle 100 euroa rautakaupan hinnoista. Opiskelijabudjettitalo kiittää ja kuittaa.

Isäntä on myös viettänyt paljon aikaa tulevan aitan eli drinkkibaarin perustusten parissa. Tai no, lähinnä maata mylläten. Viime kesänä paikalta kaadettiin kuusi ja yhtenä päivänä Isäntä oli kaivanut jäljelle jääneen kannon ja juuret maasta käsipelillä. Sanoi operaation jälkeen ymmärtävänsä miksi kantojen kaivamiseen käytetään nykyjään koneita…

 

IMG_4962

Tämä kaikki oli siis itse kantoa lukuun ottamatta maan alla. Tästähän saisi viikon polttopuut.

 

Lisäksi päiviä on mennyt useita maa-ainesta poistaen. Ilmeisesti paikalla on ennen sijainnut jonkin asteinen lahopuuhävittämö, sen verran paljon on höttöistä muhevaa multaa paikalle kasaantunut. Arkeologiset kaivaukset jatkunevat vielä muutaman tovin, ja katsotaan sitten millainen kraateri paikalle ilmestyy ennenkuin päästään kiinteään maahan käsiksi.

 

Seuraava isompi työvaihe onkin sitten peltikaton askartelu. Isäntä on opiskellut aihetta hartaasti alan kirjallisuuden, youtube-videoiden ja rakennuskortiston parissa. Tarkoitus on siis paukuttaa aluskaton päälle konesaumattu peltikatto. Tosin koneita ei tällä työmaalla näy vaan homma tehdään käsityökaluilla. Ja tässäkin kannattaa vertailla hintoja. Muutaman tarjouksen jälkeen hintaeroa eri peltipuljuilla oli parhaimmillaan yli 1500€. Tilaus on nyt laitettu menemään ja ensi viikon lopulla pitäisi tontille ilmestyä kasa peltiä, josta Isännän on tarkoitus näperrellä katto kasaan. Mutta tästä lisää tuonnenpana. Nyt pitää huristaa naapuripitäjään katsomaan uutta perheenjäsenkandidaattia.

Tästäkin lisää tuonnenpana…

 

 

 

 

0

Apua, Isäntä on lomalla!

Kyllä, Isäntä on jäänyt lomalle, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, kun katsoisi vierestä maantiekiitäjää, jolle on annettu liikaa kahvia. Tänä aikana herra on muurannut 14 metriä savupiippua, asentanut ilmanvaihtoputkia, rakentanut epilaattorista ja autoradiosta uudet raksapoppivehkeet puukoteloinnilla, hitsannut osia tiilinosturimekanismille, hakannut kuusipölleistä halkoja, uudelleenjärjestänyt halkosuojan allekirjoittaneen  sekasotkun jäljiltä, tehnyt teknisiä piirustuksia pylväsporakoneen rakennusta varten, vääntänyt omakätisesti tuoreraviolia ja jopa kerran suostunut käymään allekirjoittaneen kanssa elokuvissa.

Ja aikaa mennyt yksi viikko.

Itse elin siinä luulossa, että aikaa oli vierähtänyt 2-3 viikkoa ja tällä hetkellä olen lähinnä kiitollinen siitä, että koulu alkaa ensi viikolla, jotta pääsee hengähtämään leppoisien 8-16 päivien ääreen. Eipä siinä mitään, jos mies olisi kotona ympäri vuoden niin talo olisi varmaankin valmistunut jo kaksi vuotta sitten.

Mutta pitemmittä puheitta, siirtykäämme viikon tapahtumiin.

Saanko esitellä: uusi raksaradiomme. Koska vanha radio lukuisista korjausyrityksistä huolimatta sanoi sopimuksensa muoviosien kohdalta irti, oli Isäntä eräänä iltapäivänä askarrellut uuden audiolaitteen. Sinne meni myös allekirjoittaneen epilaattori, mutta kuulema sen saa vielä käyttöön. Olen skeptinen. Kiinnittäisin huomiota erityisesti innovatiiviseen puumuotoiluun, sekä vanhaan kulttuuriympäristöön tyylikkäästi sulautuviin kiinnitysheloihin. Ja taas poppi raikaa.

IMG_4805

Raksalla pitää olla raksaradio. Mieluiten vielä itse tehty.

 

IMG_4817

Tässä valmistuu ilmeisesti katolle vievä tiili/laastinosturi.

 

IMG_4832

Siinäpä nuo. Jäämme odottamaan miten toimivat käytännössä.

 

Koska erinäisten ahtausongelmien vuoksi leivinuunia ja olohuoneen takkahormia ei saatu mahtumaan samaan nousuun, jouduttiin siirtymään kahden piipun ratkaisuun. No isäntähän muuraa.

 

IMG_4781

Leivinuunin hormi ja takana ilmanvaihtoputki. 

 

Saatiin muuten rakennusvalvonnan kanssa sovittua painovoimaisesta ilmanvaihdosta. Tämä on ihan nerokasta ihan senkin vuoksi, että rahaa säästyy sen 7000€, kun koneellisesta IV-viidakosta luovutaan. Erävoitto helpommalle hengittämiselle.

 

Seuraavassa näyte sisätilavinssistä. Pääsivät meikäläisen kiipeliyvermeetkin käyttöön, kun pylpyrä (eli se mötikkä mikä sitä köyttä pyörittää) piti saada sulkurenkaalla kiinni kattotuolien väliin asennettuun rautakankeen.

 

IMG_4758

Tällä systeemillä ne muinaiset egyptiläisetkin. Kuvassa menossa mukana myös Suur-Isäntä, joka saatiin lisävahvistukseksi muurausyksikköön.

 

IMG_4830

Niin nättiä muuria. Tämä kuva taisi olla jo katolta käsin. 

 

Seuraavassa ammattimuurareiden tarkoin varjeltu ammattiniksi. Jos laasti on liian liisterimäistä tai jotain, laastiveteen ruikataan astianpesuainetta. Isännän mukaan nykyisessä laastissa on niin paljon mustaa hiekkaa, että sitä on hankala työstää, siksi tiskiainetta.

 

IMG_4833

Se on nyt sitten virallisesti todistettu, että kyllä se Isäntäkin tietää tiskiaineen olemassaolosta.

 

IMG_4824

Siinä ne nyt ovat, Herakleen pylväät. Ja eivät tietenkään ole mitenkään symmetrisesti tai linjassa. Mutta siitäkös vasta vänkä sisustuselementti tuleekin, sopii vanhaan taloon.

IMG_4820

Siellä sojottaa jo yksi ilmanvaihtoputki. Piippuja odotellessa.

 

IMG_4782

Siinä sitä hormia nyt on. On muuten hyvä kaiku.

 

Ja loppukevennys:

Onko mitään niin mukavaa, kuin yrittää kiikuttaa pihan periltä salaa pienen vasikan kokoinen postimyyntipaketti autoon ilman, että katolla heiluva isäntä saa siitä mitään vihiä. Asiaa ei auta, että joka ikinen sivu on vuorattu kissan kokoisella logolla, jonka jopa jokainen raksajalmari tunnistaa kilometrin päästä. Puolustukseksi sanottakoon, että ihan palautukseen olivat menossa. Isäntä vaan saa sellaisen hepulin jokaisesta potentiaalista tavaranlisäyksestä tähän täyteen sullottuun minihuusholliin, että olen todennut tiedon lisäävän tarpeettomasti tuskaa, joten miksi turhaan nostattaa verenpainetta. Vai mitä?

 

IMG_4834

Hus hus, pois täältä!