Taloa piisaa ja haikara hukassa…

Voin nyt virallisesti ilmoittaa, että koko kesän ja syksyn kestänyt raksakohkaaminen sai ansaitsemansa huipennuksen viisi päivää ennen jouluaattoa muuttokatselmuksen muodossa!

Hallelujah.

Etukäteen tässä muutaman vuoden aikana on hetkeä tullut mehustelleeksi kerran jos toisenkin tai kolmannenkymmenenkin ja olin kuvitellut hetken aiheuttavan vähintäänkin mannerlaattojen siirtymiä tai muita evankeeilsen mittasuhteen saavuttavia tapahtumia mutta lopulta tilanne tuli ja meni varsin antikliimaksisesti. Tietenkin. Etukäteen oli tietenkin hirveä sopulistressi, että mistä kaikesta tulee sanomista, ehditäänkö tarkastusta enää tekemään ennen joulua sillä aivan varmana rakennustarkastaja jää joululomalle jo 7. päivä ja mitä kaikkea pitää saadaa naamioitua piiloon ja sitten vielä se olohuoneen tapetointi, josta muuttolupa jää aivan varmana kiinni, koska mitäs muutakaan sitä tekisi 38 viikon kaljamahan kanssa. Ja kohta on jouluaatto ja pentu syntyy lumihankeen ja sairaalakassiakaan ei saa valmiiksi, koska jätevesisäiliö ei vedä ja en saa vaatteita pestyä ja ääääääää…

Lopulta juhlallinen tilaisuus eteni niin, että tästä rakennusprojektista vastaava työnjohtaja tuli puolisen tuntia aikaisemmin täyttämään tarkastuskirjaa ja itse rakennustarkastaja piipahti paikalla sen verran, että allekirjoitti vaadittavat paperit ja toivotti hyvät joulut. Ja siinä se. Talonne on asuttavissa.

Aha.

Etukäteen olin ihan varma, että aloitan vähintään synnyttämisen siihen paikkaan jo pelkästä puolen vuoden stressin räjäytyksestä. No mitäs siinä. Kaikki se julmettu hirsien imurointi/hinkkaaminen ja ikkunoiden pesu/teippaaminen yms. säätäminen muutaman päivän varoajalla periaatteessa turhaan. No sisäilma ehkä kiittää, kun päästiin eroon raksapölyistä ja loputtomista suojakartongeista yms tilpehööristä varsinaisella formulavauhdilla allekirjoittaneen saadessa kunnon hypernitrosiivousvaihteen silmään. Ja siis se styroksin yms pakkausmuovin/kartongin määrä mikä yhdeltä talotyömaalta tursuaa?! Niillä voisi varmaan vuorata pienen omakotitalon omaksi huvikseen. Isäntähän osasi taas arvostaa, kun oman elämänsä ryhävalas heilui hieman holtittomasti raksatikkailla katonrajassa mahan, imurin ja rätin kanssa siivoamassa puhallusvillojen yms raksatöhkän jämiä kello 21.30 illalla hirveällä harmageddoniaanisella höökillä. Koska muuttokatselmus.

Talomme on nyt virallisesti käyttökelpoinen ja asuttavissa ja täällähän on asuttu nyt niin maan p%&€=#eesti, että rupeaa kohta jo kyrsimään. Nimittäin laskettu aika tuli ja meni ja maha sen kun on ja pysyy ja tietenkin jos mahdollista turpoaa yhä vain ja jatkuvasti. Olen ollut kotona jo niin pitkään etten enää varmaan osaa edes ajaa kaupunkiin. Ja lisäksi nyt viimeiset kaksi viikkoa allekirjoittanut on kiltisti pysynyt kaukana mistään raksavälineistä ja kyhäelmistä ja vain ollut ja syönyt ja nukkunut, kuten kunnon kansalainen, jotta nyt saataisiin kunnolla levättyä ja pidettyä pentu ehjänä ennen haikaran saapumista. Ja kun sanon nukkunut, puhutaan siis 10h yöunista ja siihen päälle 3h päiväunet yhdessä tai kahdessa pätkässä. Ja haikaran pentele on näköjään etelässä joululomalla. Nyt hus tänne sieltä! Vähän tässä jännättiin, että päästäänkö uuden vuoden puolelle, mutta alkaa pikkuhiljaa näyttämään, että saadaan viettää kohta pääsiäistäkin erään sankarin muliessa tyytyväisenä omassa vesisänkyyksiössään. Totesin aamulla (eli 11.30) isännälle, että pentu on ilmeisesti isäänsä tullut, sillä tajusin juuri, että tyyppihän on tietenkin perinyt isänsä suuntavaiston eikä löydä tietä pihalle. Vaikka reitti olisi kerrattu moneen otteeseen. No nyt riitti tämä hanhiemoilu ja takaisin raksalle tai kohta hajoaa pää. Tänään ollaan pystytetty kuistin ikkunoita. No itse siis olin avustamassa n. viisi minuuttia ja sitten sisälle, koska tähän lopputurvonneeseen ruhoon nyt ei talosta enää löydy muita kuin pyjamanhousuja päällepantavaksi ja ulkona aika rapsakka keli. Seuraavaksi kylpyhuoneen sapluunamaalaus. Jos Isäntä nyt suostuisi viimein tasoittamaan nuo mikroskooppisen pienet epätasaisuudet, jotka herran silmään käyvät kuin tikku kynnen alle. Luulen tosin, että ketku roikottaa hommaa tarkoituksella, koska tämä hautomo ei ilmeisesti saa enää tehdä yhtään mitään, koska maha.

Muutoin talo on oikein kiva. Nyt kun asutaan kunnolla eristetyssä ja lämmitetyssä tönössä niin tietenkin ulkolämpötilat huitovat plussan puolella. Jos asuttaisiin vielä saunamökissä niin varmaan olisi jo vähintään -25 astetta ja puolitoista metriä lunta oven tukkeena.

 

Olohuoneen tapetti. Nämä rullat ovat oikeasti jostain 60-70 luvulta. Huomaa kyllä, paperin laatu pikkasen jämäkämpää kuin uusien paperitapettien.

 

Sijaismukula. Oikea näyttää peruneen saapumisensa.

 

Nih.

 

 

One thought on “Taloa piisaa ja haikara hukassa…

  1. Jaksamista lopputiristykseen! Ei sinne kukaan oo jäänyt jne kliseet joita uskaltaa sanoa vain näin netin välityksellä! Ja onnea asuttavasta talosta, meidän proggis on siinä vaiheessa että on jo mainittu tapetoiminen ja sekös, sekös vasta mieltä lämmitti! Ja sisällä voi tehdä sisähommia ihan sisävaatteissa.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Sanna Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s