Isäntä hassun hauskana nimesi allekirjoittaneen viime viikolla Obelixiksi. No myönnetään, että lähinnä hiidenkivi puuttuu. Tosin siinä meni muutama päivä ennen kuin armon herra tuli tarkentaaksi, että liikanimi ei johdu siitä, että olisin niin valtava tai, että heiluisin ilman paitaa oranssit viikset väpättäen. Nimitys johtui kuulema siitä, miten positioin nykyään pyjaman housut strategisesti paikoilleen. No onhan ne melkeen tuossa kainaloissa. Itseäni ihmetyttää lähinnä, se miten nämä tavispyjamanhousut vieläkin mahtuvat päälle.
Mutta itse asiaan.
Nyt, kun on vihdoin päässyt oikealle mamerolomalle niin tietenkin sitä herää ihan omia aikojaan ennen kukon tai minkään muunkaan järjellisen eläimen laulua ihan omaksi ilokseen sen sijaan, että nukkuisi kiltisti edes kello kahdeksaan, kun vielä olisi siihen mahdolisuus. No mikäs sen parempi hetki sukeltaa hieman tämän raksahepulisyksyn antiin.
Tässä ollaan nimittäin siitä elokuusta lähtien painettu turbovaihteella melkein joka ikinen iltapäivä ja jokainen viikonloppu tuon talonkörilään kimpussa ja loppu kai häämöttää jossain, mutta kun on niin turkasen kiire niin ei edes ehdi sitä vilkuilemaan. Liian kiire rämpiä rakentamisen ihanassa itikkasuossa.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että makuuhuoneen sain eilen tapetoitua valmiiksi. Halleluja. Yksi huone teknisesti valmis. Mitä nyt ikkunasyvennykset vielä vähän vaiheessa. Mutta ennustan, että karmien saumoista pursuava pellavanauha on seuraava suuri sisustustrendi ja eihän ole olemassa mitään mitä ei muutamalla verholla voisi pelastaa. Nyt seuraa raivokasta lattian moppaamista, kunhan saan sen mopin vielä ostettua sekä sängyn raijaamista ja verhojen asettelua. Ja juu listoja ei ole eikä tule kuin vasta ensi vuonna.
Kylpyhuone on melkein valmis. Saumasin suihkusyvennyksen muutama päivä sitten ja nyt odotetaan putkaria saapuvaksi asentamaan suihkun paikalleen ja tekemään painemittaukset. Lupasi yrittää tällä viikolla. No tämä päivä vielä armon aikaa, tuskin tullee töihin itsenäisyyspäivänä. Saumauksen ohessa tuli taas ihan konkreettisesti todettua, että ruhoni ei taida olla ihan samoissa kantimissa, kuin joskus muutama kuukausi sitten. Istuutuessani rehvakkaasti alas saumatakseni suihkukopperon alareunaa, löysin itseni samantien selältäni Isännän juostessa hätääntyneenä paikalle epämääräisen epäverbaalisen ääni-installaationi hälyttämänä. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun unohtuu tuo saamarin etutorson täyttävä megalomaaninen pallonivel, joka toimii aika vauhdikkaana vieterilinkona, jos yrittää itsensä liian pieneen kasaan runttaamista liian nopeasti. Siinä sitten hetki ihmeteltiin selällään sätkivää, kikattelevaa valasta, joka ei tietenkään omin avuin enään pääse edes ylös noin ahtaassa tilassa, koska rantapallo. Isäntä antoi pientä palautetta säikyttelystä samalla, kun yritti hilata satakiloista, hytkyvää raksa-assaria takaisin istuma-asentoon. Isäntähän on nykyään sellaisessa hälärimoodissa, että meikäläinen on jotenkin turausalttiimpi ja telomiskatastrofi odottaa jokaisen mahdollisen nurkan takana. En sitten viitsinyt kertoa, että kiipeilin toissa päivänä raksatelineillä vasaraa etsimässä. Saisi varmaan infarktin, reppana.
Valmiina hommiin. Tässä vaiheessa ollaan vielä fiksusti polvillaan.
Valmis. Saumaaminen on ihan kivaa hommaa, ainakin tämän kahden neliön verran, kunnes alkavat olkapäät herjaamaan.
Tapetointi sen sijaan sujuu varsin mukavasti. Tosin lattian rajassa tapettilisujen trimmaaminen tuottaa jälleen hieman haasteita, kun HITAASTI sivuttaisistuma-asentoon päästyäni sitä yrittää niitä jotenkin saada veisteltyä irti samalla, kun saa nieleskellä keuhkoja, pernaa ja muita sisäelimiä takaisin alas kitapurjeiden takaa. Koska jälleen rantapallo. Ja ei, en voi odottaa, että Isäntä pääsee kotiin ja hoitaisi nämäkin hommat.
Tapetoinnista pidän myös. Koukuttavaa hommaa. Vasemmalla näkyvä valkoinen seinä on tapetoitu makulatuuripaperilla, joka on ihan hyvää harjoitusta itse oikealle tapetoinnille. Nuo rullat kun on aika suolasen hintaisia, joten niiden kanssa ei viitsi kauheasti turata.
Tämä tapetti oli Isännän suosikki. Omasta mielestäni aluksi liian mälsä, mutta olikin tosi huippu. Tosin lattia on nyt aivan väärän värinen, joten se pitää maalata uusiksi. Sitten joskus kesällä.
Juokseva vesihän on jo, tosin sitäkin iloa kesti sitten muutaman tovin, koska jätevesipumppaamo ei näköjään vielä toimi ja säiliö alkaa raivopyykkäämisen jäljiltä olla aivan täysi. Syynä ilmeisesti se, että kyseinen värkki toimii jollain NASAN rakettimoottorilla, joka tarvitsee kolme kuudentoista ampeerin sulaketta ja tällä hetkellä sulakkeita on tasan yksi. No onneksi sähkäri saadaan pian paikalle. Sitten enää tarvitsee jännätä sitä, että onko yhteys runkoputkeen jumissa ja pitääkö paikalle tilata saaterin kallis putkienrassaja avaamaan tukosta. Koska mikäänhän ei voi toimia ensimmäisellä yrityksellä.
Makkarin tapetoinnin innoittamana sormeni syyhyävät tapetoida myös jäljelle jäävät kaksi muuta huonetta, mutta yritän nyt pitää näppini kurissa ja olla ahnehtimatta liikaa tekemistä, koska tässä nyt varmaan pitäisi kanssa pikkuhiljaa ruveta orientoitumaan lastenvaatteiden, imetysliivien ja nännivoiteiden mysteeriseen maailmaan. Brhhh… Koska parempi tehdä kaikki viime tinkaan. Lisäksi uhosin tekeväni itse torttutaikinat ym. jouluhössötykset tänä jouluna, joten jostain on nyt tingittävä. Ja ei kai se elämä nyt siihen yhteen basiliskin poikaseen lopu. Eihän. EIHÄN?
…
Kyselin tässä männä päivänä Isännältä, että jännittääkö synnytys. Totesi, että jännittää lähinnä allekirjoittaneen meininki. Hänellä on ilmeisesti kova luotto siihen, että revin siellä laatatkin seinästä vähintään karjumisen ja yleisen teutaroinnin voimalla. Ai minäkö. Lauhkea kuin lammas, itse eteerisyys. Noh, olen kyllä tässä pitkin syksyä varoitellut, että jokaisesta nasevasta, hassun hauskasta raskauskommentista tulee sitten takaisinmaksu synnytysosastolla korkojen kera. Että anna tulla vaan. Kiäh kiäh.
muutetaanksheimaalle 