Onni on juokseva vesi.

Kansalaiset, medborgare,

se on kuulkaas nyt sellainen juttu, että 4,5 vuoden ja lukemattomien kaivovesiränkläyksien, kattilavesikuumennuksien sekä käsipyykkisovelluksien jälkeen meillä on nyt JUOKSEVA VESI. Siis sellainen vesi, joka jolkottaa taloon sisälle ihan itse eikä Isännän kainalossa. Lisäherkkuna tähän ripustukseen meillä on myös ihan näillä näppäimillä lämpeävät patterit. Eli enää ei ehkä tarvitse hosua rakennushommissa ulkotamineissa. Kun vielä talossa on jopa kaksi toimivaa pistorasiaa niin mitäpä tähän enää osaa kaivata. No ehkä kattolamppuja, toimivaa suihkua ja muuta turhaa roinaa, mutta tällä hetkellä olen niin täpsytäpinöissä etten osaa edes päättää notta tiskatako vaiko pyykätä. Joten en siis tee kumpakaan…

 

Lämpöpatteri. Nykyään myös paras ystäväni. Noiden rautamötiköiden kanniskelu ympäriinsä käy ihan olympiaurheilulajista. Varsinkin paksuna.

 

Kermakakkukirsikkana tähän kaikkeen vielä päälle armas putkari, joka kurvaisi vielä tänään valkealla ratsullaan pakullaan pihaan ihan vain sen vuoksi, että saisi asennettua allekirjoittaneelle pesukoneen, jota jo kaihoisasti eilen hivelin keittiön nurkassa. Ei siis näköjään eilen mennyt hukkaan teatraalinen isomahaähinä ja -puhina ja surkuttelu Sallatunturin kokoisesta pyykkivuoresta putkarisedän ähistessä vessan kalusteiden parissa.

Mutta asiathan eivät koskaan mene ykkösellä maaliin. Jos kaikki olisi mennyt putkeen niin pyykinpesukone olisi saatu asennettua jo edellisen vuorokauden puolella. Eilen nimittäin yritettiin käynnistää kieli pitkällä putkarin ja Isännän ja allekirjoittaneen toimesta maalämpöpumppua, jotta oltaisiin tänään saatu putkiasennushommat päätökseen. No rakkinehan ei tietenkään inahtanutkaan ja kello oli jo yli viiden, eli turha toivo saada ketään enää mistään kiinni. Onni onnettomuudessa oli se, että vesisampo oli tilattu ja asennettu paikallisen sähkölaitoksen toimesta. Luuri kouraan ja sähköposti savuamaan. Soitin sitten kaikki mahdolliset puhelinnumerot läpi ja maalailin sähköpostitse kauhukuvia halkeilevista vesijohdoista ja kuoliaaksi jäätyvästä rantapalloemännästä keskellä pimeää metsää. Ei mennyt hukkaan runosuonen hyväksikäyttö, sillä näköjään onnistuin kiskomaan projektipäällikönkin sairasvuoteelta hommiin ja sain kuin sainkin lähempänä kello seitsemää hyviä uutisia, seuraavaksi aamuksi oli hälytetty putkaria ja sähkäriä ja varmaan jo joulupukkiakin paikalle rassaamaan pimeänä mököttävää maalämpöpumppua. Olipa joku päivystävä sähköasentajakin soittanut sen neljä kertaa kahdeksan aikaa illalla varmistaakseen, että tarviiko nyt hosua paikalle vai selvitäänkö aamuun. Täytyy sanoa, että ihan esimerkillistä toimintaa. Että kaipa sitä jotain noista turkasen kalliista sähkönsiirtolaskuistakin on hyötyä.

Tänään kotio saapuessa odottikin iloinen yllätys hyrisevän maalämpöpumpun muodossa ja, kun oma putkari vielä ilmestyi paikalle nokkakärryjen kanssa rahtaamaan turkasen painavaa pesukonetta paikoilleen ei viikonloppu voisi paremmin alkaa.

 

Sen 90kg painava pyykinpesukone. Vieressä maalämpöpumppu. Ja vielä kuukausi sitten elin siinä illuusiossa, että tuohon tilaan mahdutetaan vielä kodinhoitolavuaari. Juujuu.

 

Lopun päivää sitten varmaankin pyörin vain talossa hiplailemassa lämpöpattereita ja juoksuttamassa hanasta kuumaa vettä ihan katsomisen ilosta, kunnes voikin sitten todeta, ettei tässä enää mitään tiskihommia tai pyykkäyksiä ehdi tekemään. Hyvä hyvä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s