Pesänrakennusvietin nelostaso.

(Varoitus, seuraava artikkeli sisältää juonipaljastuksia, jotka eivät liity oikeastaan mitenkään rakentamiseen.)

Hampaita kiristellen ja lattialla todella kypsästi kierien ja ulisten joudun toteamaan, että tästä herrasväestä on tullut raksablogiklisee. Niin juuri sellainen tyypillinen raksaperhe, joka projektin alussa on nuori ja valokuvauksellinen ja seitsemän vuotta ja pari sataa postausta myöhemmin harhailee zombina pitkin rakennustyömaata niissä seitsemän vuotta vanhoissa, risoissa raksaverkkareissa uunituore kitisevä pentu jalassa roikkuen.

No verkkareita ollaan kyllä vaihdettu useammin, eivät vaan kestä ehjänä, mutta se kitisevä pentu on näköjään prosessissa. Kyllä, pulla on uunissa, haikara on matkalla, parasiitti on mahassa ja mitä näitä hattaranvärisiä kiertoilmaisuja nyt vaan löytyykin sille seikalle, että se talo on p%#”ele saatava valmiiksi ennenkuin tämä hyökkäysvaunu kuoriutuu. Ja mielummin jo vähän aikaisemmin, kiitos.

Ja koska tässä taloudessa ei todellakaan mitään koskaan suunnitella tai muutenkaan harkita niin tämäkin projekti hierottiin naamalle ihan sattumalta. Vinkkinä voin todeta, että ainoa vihje orastavasta hautomonroolista oli jäätävä viinanhimo joka iski aivan puskista. Sitä sitten rilluteltiin kaikki vaput sun muut ihan huolella marinoiden, kunnes kolmen päivän närästysepisodi muutamaa viikkoa myöhemmin saa myös ehkä sen pahaa-aavistamattomimmankin nisäkäseläimen laskemaan pientä ynnäyslaskua ja aivot sen asian äärelle, että ehkä se äkillinen turpoaminen ja muutama muu fysiologinen oire johtuukin muusta kuin pelkästä taiteilijaelämän vietosta. Se äkillinen lihoaminen ei ehkä olekaan vain sitä liikunnan puutetta ja vinetollä läträämistä.

Jotain tästä kartalla olemattomuudeseta kertonee se, että neuvolaan soitettaessa käytiin myös seuraava keskustelu:

Hoitaja: ”Tupakoitko?”

Allekirjoittanut; ”En”

Hoitaja: ”Käytätkö foolihappoa*?”

Allekirjoittanut: ”Ööö, en käytä huumeita.”

Hoitaja: ”Nyt kannattaisi alkaa syömään.”

Allekirjoittanut:”???”

(*Foolihappo on B9-vitamiini. Suom. huom.)

Seuraavaksi pitäisi sitten tietää mitä teit kuukausi sitten, eli itsehän se pitäisi osata sanoa, että koska ne viimeiset menstruaatiot olivat silloin puolitoista kuukautta sitten. Koska sen mukaan lasketaan aivan kaikki siitä kuoritumisajankohdasta lähtien. Juu, aina pidän kirjaa aiheesta, koska se nyt vain on sydäntä lähellä. Hyvä kun muistan mitä tein toissapäivänä.

Ja sen mukaan sitten sovitaan kaikki ultrat sun muut torikokoukset, kunnes ensimmäisen ultran jälkeen todetaan, että ei tästä alienista vielä mitään järkevää dataa saa, eli pieleen meni sekin veikkaus ja tehdäänpäs uudestaan kaikki testit, koska jotkut nyt vain eivät ole tietoisia omista ruumiineritteidensä ajankohdista.

Urpo.

Jotta tämä aihe saadaan edes jollain hataralla aasin mentävällä siltarakennelmalla linkitettyä rakentamiseen niin voin todeta, että Isännällä on taas kestämistä. Raskausajan mielialanvaihteluista puhutaan paljon. Kuinka välillä odottava, raskaushehkuinen äiti saattaa herkistyä asioiden äärellä ja vierittää liikutuksen kyyneliä milloin mistäkin. Juu ei tällä työmaalla.

Isäntä on toivonut jo pitkään omaa lohikäärmettä, ja mikäli ulkoiset merkit pitävät paikkaansa niin toive saattaa toteutua. Alkukesän raksapäivät nimittäin aloitettiin säännönmukaisesti sellaisella 15 minuutin alkulämmittelyllä, johon kuului allekirjoittaneen suoraa karjumista ja törinää milloin mistäkin asiasta ja vastaanottajan päässä tietenkin Isäntä. Vain lieskat puuttuivat. Onneksi, sillä puutalo. Niin ja terveisiä vaan naapureille, ihan normaalia ibero-fennoskandiaanista dialogia täällä käydään, ei mitään nähtävää. Jos olisin eläintieteilijä niin veikkaisin, että tässä haudotaan jotain eksoottista basiliskia. Jos tämä pannu kuumentui entisessä elämässä n. 2-3 sekunnin vauhdilla niin nykyään se kattila räjähtää jo siinä 0,003 sekuniin kohdalla. Kyllä, kasvatan pientä lohikäärmettä.

Isäntä tosin väittää, että ei tässä mitään muutosta ole aikaisempaan. Sillä on kyllä tunnetusti huono muisti.

Samalla, kun Isäntä narisee, että miksi allekirjoittaneella menee tässä hautomisessa niin kauan, olen kuulema liian hidas, hän haluaa päästä rakentamaan pihalle puumajoja ja puisia dinosauruksen 1:1 kokoisia luurankoja nyt HETI, voin pettyneenä todeta, että mitään friikkejä ruokalajifetissejä ei ole ilmaantunut. Olin odottanut tätä ilmiötä varsin suurella mielenkiinnolla mutta joudun pettymyksekseni toteamaan, että ainoa ruokaan liittyvä lieveilmiö on ns. imurisyndrooma. Uusi supervoimani on näköjään kyky imuroida sisuksiini aivan kaikki näkyvä ravinnoksi kelpaava materia lähiympäristöstä ilman mitään pelkoa ylensyömisestä tai täyteen tulemisen tunteeesta. No kuulema se energian kulutus on tällä hetkellä 2,2 kertaa normaalia vilkkaampaa, joten ehkä ihan ymmärrettävää.

Luin jostain pätevästä lähteestä, että jossain tietyssä kohtaa mahan kasvatusta saattaa alkaa se pesän rakentaminen, joka kuulema ilmenee himosiivoamisena.

Juu ei tässä huushollissa. Tämän murjun roinavuori odottaa juuri siinä pisteessä missä se on odottanut viimeiset pari vuotta, onhan kyseessä väliaikaisjärjestely ennen oikeaan kotiin muuttamista. Sen sijaan uuden talon valmiiksi saaminen on herättänyt ihan uudenlaista mielenkiintoa allekirjoittaneessa, Isäntä totesikin, että heilun raksalla nykyään enemmän kuin ennen raskautta. Ajatella. Jostain syystä visio marraskuun pimeydestä, ulkohuussista ja tilapäisestä rantapallotelineestä vaappumassa loskan seassa ei saa massoja hurmaantumaan joten sen talon olisi parasta olla asumiskunnossa ihan himpun verran ennen sitä. Olemme siis siirtyneet pesänrakennuksen nelostasolle ja hormoniturbo on päällä. Toivo elää, sillä lattiat ovat melkein valmiit ja seuraavana on vuorossa kylpyhuone!

Näistä ehkä asiaa ensi kerralla, mikäli syömiseltäni ehdin.

 

Siellä sitä lattiaa pukkaa…

4 thoughts on “Pesänrakennusvietin nelostaso.

  1. I love it! Kyllä se siitä. Meillä välillä puhutaan juupas-eipäs -hengessä kolmannesta, mutta ajatus raksaamisesta vatsa pystyssä palauttaa järjen päähän. Että tsemppiä 😀

    PS. Kyllä se siivoamisvimma tulee. Minulla tuli siinä vaiheessa kun ei enää mennyt yksistäkään ulkohousuista vetskari kiinni ja aloin käyttää henkseleitä, jotta sain vetoketju&nappi auki retkottavat pöksyt pysymään päälläni. Elätte jännittäviä aikoja.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s