Jaa, että syksykin on saapunut. Tämän tietää siitä, että tuvan lattia on peittynyt kellastuneisiin lehtiin(?!), Hurttaa saa jo maanitella sängystä pihalle ja allekirjoittanut alkaa kaivata henkilökohtaisia piristeitä.
Isäntä on yhä lomilla ja värkännyt menemään talon parissa. Mitään päätäjärisyttävän edistyksellistä ei talon parissa ole havaittavissa, aika on mennyt ikkunanaukkoja suurentaessa ja koolauksia tehden. Molemmat kuulema hitaita ja harvinaisen kettumaisia työvaiheita. Onpa keskuuteemme ilmestynyt jälleen muutamia Isännän puuhaamia keksintöjäkin, kuten modifioitu raksaimuri sekä vaakatasoinen pylväsporakone, joka toimii jalkapolkimella.
Koolauksia, liukukoolauksia. Ja kumpparit. Tietenkin.
Koolauspora ja sitä liikuttava poljin. Kaipa tämäkin täyttää keksinnön kriteerit.
Saanko esitellä: raksaimuri, joka tosin on herkkä kaatumaan mutta ei vaadi toimiakseen pölypussia. Nerokasta sanoisin. Tosin sinne meni näköjään myös meikäläisen marja/simaämpäri.
Savupiiput valmistuivat kesän aikana ja Isäntä on ehtinyt kuorruttaa toisen sisätiloissa kipsilaastilla. Tosin herra Muurari ei ole vieläkään tyytyväinen työnsä tulokseen, joten työvaihe laskettaneen vielä keskeneräiseksi. Itse en huomaa seinässä mitään vikaa. Yritin sisustusarkkitehdin ominaisuudessa selittää, että tässä nyt haetaan vanhan talon estetiikkaa, joten rappaukset yms saisivat olla vähän sinne päin, että saisi näkyä se käden jälki. Että ei mitään teollisia tikkusuoria. Eipä mennyt läpi.
Laastin kanssa kävi sellainen hauska sokerileivos, että matkalla rautakauppaan säkkejä ostamaan pysähdyimme paikalliseen kierrätyskeskukseen romuja hypistelemään. Ja mikä on todennäköisyys, että juuri sinä päivänä puljusta löytyy lavallinen Ardexin kipsisäkkejä poskettomaan 10€ kappalehintaan…
Siinä niitä nötköttää. Kuulema kyseinen merkki on yksi parhaista markkinoilla olevista.
No noita sitten kainaloon puolen tusinaa. Ja säästettin päälle 100 euroa rautakaupan hinnoista. Opiskelijabudjettitalo kiittää ja kuittaa.
Isäntä on myös viettänyt paljon aikaa tulevan aitan eli drinkkibaarin perustusten parissa. Tai no, lähinnä maata mylläten. Viime kesänä paikalta kaadettiin kuusi ja yhtenä päivänä Isäntä oli kaivanut jäljelle jääneen kannon ja juuret maasta käsipelillä. Sanoi operaation jälkeen ymmärtävänsä miksi kantojen kaivamiseen käytetään nykyjään koneita…
Tämä kaikki oli siis itse kantoa lukuun ottamatta maan alla. Tästähän saisi viikon polttopuut.
Lisäksi päiviä on mennyt useita maa-ainesta poistaen. Ilmeisesti paikalla on ennen sijainnut jonkin asteinen lahopuuhävittämö, sen verran paljon on höttöistä muhevaa multaa paikalle kasaantunut. Arkeologiset kaivaukset jatkunevat vielä muutaman tovin, ja katsotaan sitten millainen kraateri paikalle ilmestyy ennenkuin päästään kiinteään maahan käsiksi.
Seuraava isompi työvaihe onkin sitten peltikaton askartelu. Isäntä on opiskellut aihetta hartaasti alan kirjallisuuden, youtube-videoiden ja rakennuskortiston parissa. Tarkoitus on siis paukuttaa aluskaton päälle konesaumattu peltikatto. Tosin koneita ei tällä työmaalla näy vaan homma tehdään käsityökaluilla. Ja tässäkin kannattaa vertailla hintoja. Muutaman tarjouksen jälkeen hintaeroa eri peltipuljuilla oli parhaimmillaan yli 1500€. Tilaus on nyt laitettu menemään ja ensi viikon lopulla pitäisi tontille ilmestyä kasa peltiä, josta Isännän on tarkoitus näperrellä katto kasaan. Mutta tästä lisää tuonnenpana. Nyt pitää huristaa naapuripitäjään katsomaan uutta perheenjäsenkandidaattia.
Tästäkin lisää tuonnenpana…
muutetaanksheimaalle 