No tuleeko siitä taloa?

Tällä tontilla näköään hommat nytkähtivät käyntiin kuin Lada talvipakkasilla, meteli ja mekastus sitä luokkaa. Pääsiäinen meni syöpöttelyn ja suklaamunamyrkytyksen sijaan katolla paukuttaessa ja vappuviikonloppuna alkoi keittiön lattiarakenteitten väkääminen. Isäntä ja Koira ovat jonkin asteisen keväthepulin valloissa siinä missä allekirjoittanut hortoilee kädet maassa laahaten kevätinsomnian kourissa. Lisääntynyt valon määrä sai unenlahjat haistattamaan pitkät ja viimeiset pari viikkoa on menty aika eksoottisissa tunnelmissa. Siinä missä vielä parikymppisenä olisin painellut menemään keväteuforian kaasuilla, on meno näillä ripustuksilla yhtä nautinnollista kuin leca-harkon raapiminen. (Se on muuten vielä yököttäväpää kuin se liitutaulun riipiminen.) Kontrastia alleviivaa mukavasti hepuloiva Hurtta, joka juoksee tonttia päästä päähän kuin piristeitä nauttinut Usain Bolt sekä Isäntä, joka rallattelee menemään ympäri kellon niin töissä kuin kotiraksalla ja on luonnollisesti mitä mainioimmalla tuulella. Niin ja sanoinko, että vielä kylki vahvasti paketissa. Muuttuja, joka olisi kyllä meikäläisen kaatanut ainakin kahdeksi viikoksi sänkyyn huomiohakuisen ulinan ja narinan saattelemana.

Isäntä siis tosiaan polkaisi Vapun kunniaksi itsensä kuistin väliaikaisista rappusista läpi ja teloi siinä tamppauksessa ilmeisesti muutaman kylkiluun. Mutta, koska lääkäriinhän ei Homo Medicofobicus mene, ellei sitä huumata tai sinne huijata, ei historia tule koskaan tietämään minkä asteisista vammoista on kyse. Sen verran tämä lääketieteen kotipuoskari tenttasi, että kuulema hengittäminen ei satu niin sovitaan, että siellä on joku pikkulihas vähän venähtänyt. Kuulostaa paremmalta kuin luunmurtuma. Sentään suostui vastahakoinen potilas idealsidekäärintään sisar-ei-niin-hentoisen käskystä. Sen jälkeen kun oli muutaman päivän ähkinyt töissä menemään kipeän kyljen kanssa.

Tosin nyt tuossa pöydällä se side näköjään lojuu samalla, kun saha laulaa pihalla.

Huokaus.

Keittiön lattiavasat siis saatiin paikoilleen eilen illalla. Ja tänään on vuorossa ensimmäinen makuuhuone. Ja tämä hommahan näyttää edistyvän vauhdilla kaiken sen katolla keikkumisen sekä pohkeiden ja polvien rääkkäämisen jälkeen. Puhumattakaan siitä hanurin palellutuksesta. Olin vielä kuukausi sitten valmistautunut henkisesti siihen skenaarioon, että vielä ensi talvi vietetään saunamökkeilyn spartalaisessa idyllissä savuttavine takkoineen, mutta viimeaikainen edistys on nostattanut jälleen toivon liehuvan lipun majesteettisena seisovaan salkoon, jonka korkeuksissa kiiltävä messinkinuppi tuo kevätauringossa läikehtivää toivoa juoksevasta vedestä ennen vuotta 2018.

Juu kattellaan sitten, kun kesäkuun monsuunisateet saapuvat…

 

IMG_3553

Isäntä siivoaa. Tältä näytti vielä vappuna.

 

IMG_3555

Isäntä siivoaa lisää. Näitä kuvia voisi laittaa loputtomiin. Ah. Oikein sielu lepää.

 

IMG_3660

Uudet, telontavapaat rappuset. Kuulema Euroopan rumimmat.

 

IMG_3703

Uusi pingispöytä.

 

IMG_3563

Tässä muuten tontin haastavin konsepti. Tuolensuolevy, suolentuolevy, tualensuelenlevy jne. Hitaasti ja huolellisesti äännettynä. Isäntä silppuaa kohta pelihousunsa. On viimeisen vuoden yrittänyt ottaa haltuun tätä sananutiaista, erään tirskuessa vieressä.

 

IMG_3714

Ryömintätilasta tuli huomattavasti tilavampi kuin oletin, erittäin mukava, suorastaan kodikas.

 

IMG_3650

Nämä kannatinlaudat ovat peräisin edellisestä paikalla seisoneesta talosta, sitä ennen toimineet ilmeisesti rahtilaatikoina. Kierrätystä kansalaiset!

 

 

IMG_3636

Tältä näytti vielä muutama päivä sitten.

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s