Tammikuu hyr hyr

Jos joku ei huomannut niin ulkona on ollut aika rapsakka keli. Ja taloudessa, jossa eletään aika kivaa kylkimyyryä luonnon kanssa tämä asettaa aika mukavia källejä jokapäiväisen elämän piristykseksi. Aloitetaan lempiaiheestani eli ulkohuussista. Joka on ääriään myöten täynnä ja umpijäässä. Ollut kohta viikon. Eipä muuta. Pitäisiköhän tuoda sisään sulamaan…

Myös keittiön tiskiallas on pois pelistä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi hampaiden pesuun liittyvä läträäminen tulee suorittaa ulkotiloissa. Varsinkin kovimmilla pakkasilla yksi lempipuuhistani. Ja tiskien tiskaaminen on tätä nykyä oma taiteenlajinsa, jonka saloihin en henkilökohtaisesti ole vielä edes perehtynyt, Isäntä on ottanut myös tämän tontin haltuunsa. Ehkä tänään saunomisen yhteydessä.

Porin Matti. En tiedä pitäisikö tässä ruveta mustasukkaiseksi, sillä Isäntä viettää nykyään enemmän aikaa herra Porin kanssa flirttailen ja sen kuumaa torsoa hivellen kuin meikäläisen seurassa. Aamulla alkaa Matin lämmittely jo historillisesti ennen aamukahvia!? Itse saan juuri ja juuri sanoa huomenta, jos kourassa oleva kahvikuppi ei ole vielä tyhjentynyt. Päivä jatkuu samoissa merkeissä, Isäntä touhottaa herran parissa jatkuvasti aamusta iltaan ja ulkona käytyään käy aina heti ensimmäisenä hipelöimässä uutta ystäväänsä ennen kuin suvaitsee liittyä muun väen seuraan. Näyttää siltä, että en selkeästi ole yhtä kuuma pakkaus kuin länsirannikon herra, mutta ehkä kevään saapuessa Mattikin unohtuu seinäruusuksi?

Matti Porista. Ja isännän verkkarit. Mitähän tästä ajattelisi.

Isännän bravuuri on nykyään muuten kamiinanlämpimät villasukat. Villasukkia siis lämmitetään muutama minuutti kamiinan päällä ja sitten vauhdilla jalkaan ennen kuin viilenevät. Itse tietenkin naureskelin sukkagrillille muutaman viikon, kunnes vastentahtoisesti kokeilin itse jääkylmiin jalkoihini…

Olen addikti.

Auto on kyllä ollut mieletön sissi. Vaikka pakkasta on reilusti yli 20 astetta niin kiltisti se vain aina pörähtää käyntiin. Nyt kaikkein kylmimmillä säillä, kun lämpötila on huidellut siellä -30 lähistöllä autoa on tullut lämmitettyä ihan varotoimena. Tämä on tarkoittanut sitä, että aamuöistä herätystä on saanut rukata melkein puoli tuntia aikaisemmaksi, jotta ehtii viritellä autolle lämmityksen. Se onkin sitten oikein kivaa suoraan sängystä ahtaa silmät rähmää täynnä itsensä Michelin-ukkoa muistuttavaksi höyhenlihapullaksi ja painella ovesta ulos säkkipimeään ennen aamukuutta.

Myös kaivon pumppu näyttää toimivan säällä kuin säällä. Tosin itse pumpun vesiletku on välillä vieraillut tuvassa jäädyttyään jo kerran umpeen. Nyt se on muuttanut saunan alisille, josta se houkutellaan hommiin, kun vedet on talosta lopussa. Saunan vesiastiat jäätyvät umpeen näköjään jo yhdessä yössä. Eilinen pyykkäysoperaatio alkoi siis avantoreiän hakkaamisella saunan saaviin. Onko tämä nyt sitä talonpoikaisromantiikkaa?

Jäätynyt saavi. Oikein kiva.

Jäätynyt vesiämpäri.

Pyykin pesun ohessa jää luonnollisesti aikaa ruveta räpsimään taidekuvia jäätyneistä vadeista.

Siinä.

Ja siinä. Näitä tuli räpsittyä varmaan muutama tusina.

Isäntä sai loppiasen eli el día de los reyes magos-päivän kunniaksi uuden työkalun, joka maksoi aikalailla pähkinöitä. Edellinen tapinreikäpora sanoi tällä viikolla itsensä irti. Espanjassa lahjoja ei kiikuta kotio joulupukki vaan kolme itämaan tietäjää sulloo loppiaisen vastaisena yönä saamiset ihmisten kenkiin. Hyvät aromit. Kannattanee olla mahdollisimman iso jalka.

Uusin perheenjäsen sängyssä päiväunilla.

Sisällä tönössä alkaa olla aika tiivis tunnelma. Päivä päivältä tupaan saapuu lisää talvivieraita, ensin takit ja saappaat, joita alkaa olemaan aika vuori. Sitten lämpöpuhallin ja kasa sähkövehkeitä. Onneksi ei olla vielä hankittu sitä aasia. Varmaan olisi näillä siperiaanisilla keleillä pitänyt sekin tuoda sängyn viereen pakkasta pakoon. Erneston pikkuserkkuja ei ole vieläkään ilmestynyt sisätiloihin. Huhu Erneston kohtalosta on näköjään kiirinyt piirikunnan läpi. Tosin tänään olivat kuulema Isäntä ja Hurtta nähneet yhden pikkukaverin painelevan pitkin pihamaata ja suoraan talon alle. Kaverilla on pienenpieni oviaukko sokkelin alareunassa oman ovemme vieressä.

Uudet asukit. Lienevät kylässä alkukevääseen asti.

Rakentaminen etenee hitaasti mutta sitkästi säiden ansiosta. Isäntä on heilunut hommissa jopa -25 asteen pakkasilla. Itse marisen mielummin kylmää sängyn pohjalla kolmen viltin alta. Rakennesuunnittelijan kanssa päästiin tällä viikolla puheisiin jo kattorakenteesta. Seuraavaksi nimittäin länätään kattotuolit päälle ja sitten on talo!

Isäntä ulkovalmiudessa. Ja tämä ei ole mikään kissanaamio vaan intin pakkaspipo. Ainoa miinus kuulema, ettei sätkän polttaminen onnistu vermeen kanssa.

Kun Kiljusen herrasväki Epsaniaan lähti…

Kun on sisustushullu ja tavaravuorien alituinen rahtaaminen näyttää kulkevan dna:ssa niin olisi ehkä etukäteen pitänyt tietää, että sanan joululoma voisi korvata vaikka kaksiviikkoisella sisustussekoilulla. Ja tämä kaikki espanjaksi ja pienessä hönössä. Niin ja vaihtelevasti ripulilääkkeissä.

Pikainventaarion mukaan Andalucían auringon alla kainaloon nimittäin tarttui:

• vessanpönttö
• suihkuhana
• suihkuallas
• lavuaarihana
• keittiöhana
• kylpyhuoneen lattialaatat
• ehkä välieteisen lattialaatat
• 4 paria tuliteriä kenkiä
• kuohuviinilasit
• hirsivinssi
• useampi kilo taidekirjoja
• kasa vaate- ja pyyhekoukkuja

Lisäksi vielä olemassaolevat Espanjan jäämistötavarat ts. muutama laukullinen allekirjoittaneen kesävaatteita ja -kenkiä joita ei Suomessa varmaankaan tarkene pitämään ikinä. Maailman paras monitoimikone ja sen sata ja yksi lisäosaa, tehosekoitin, jonkin sortin pirtelövatkain ja yksi kadulta löydetty lipasto. Niin ja isännän postimerkkikansio. Joku voisi todeta inventaarion kohdalla hienoisen pariskunnan sisäisen epätasapainon mutta universumi nyt vain toimii näin. Ja piste. Isäntähän aloitti hyperventiloinnin aina tasasin väliajoin mutta onneksi ei tarvinnut vetää anoppikorttia esiin sillä anoppihan liehui koko matkan mukana, joten unelmavävy-tittelistä kamppaileva kisakuski joutui nielemään mölyt mahaansa ja tyytyä näyttämään ainoastaan allekirjottaneelle tunnistettavaa hapannaamaa ja kitisemään, että tavara ei muka mahdu autoon.

Reissuun lähdettiin siis Suur-Isännän ja Suur-Emännän lisävahvistuksin. Tavoitteena oli kiikuttaa kotio Espanjaan jäänyttä omaisuutta sekä morjenstaa Espanjan anoppia ja kenties katsoa hieman asioita taloon. Nyt kun seinät ovat melkein pystyssä niin toki on korkea aika jo ruveta miettimään sisustusta. Ja senhän tietää, että kun Suur-Emännän kanssa päästään raksaputiikkeihin niin se on sokka irti ja miehet maastoutukoot. Tai etsikööt kaljakuppilan. Sen ei pitäisi olla liian haastavaa sillä Espanjassa on kuulema maailman eniten ravitsemusliikkeitä henkilöä kohden.

Vuorokauden lomailun jälkeen kylpyhuoneen lattialaatat saatiin hoidettua. Suur-Emännän kanssa marssittiin netistä löytämäämme Sevillalaiseen laattaliikkeeseen, josta 20 minuutin jälkeen pölähdettiin pihalle 35 lattialaattaneliön kanssa. No ainakin kuvainnollisesti. Pulju hoitaa laattojen kärräyksen kotiovelle kunhan itse suunnittelemamme laatat on valmistettu ja tilausmaksu maksettu. Kylpyhuoneen lattiaan tulee siis perinteiset andalucialaiset kuviolaatat tai kuten siellä päin sanotaan baldosas hidraulicas. Käsin tehdyt tietenkin. Isäntä kakoi tietenkin hintaa, espanjalaisittain kalliit, mutta suomalaisittain naurettavan hintaiset.

Tähän väliin vietettiin muutama loma-aiheinenkin päivä mässäten merielukkaruokaa ja hönöttäen viiniä ja margaritoja. Ja tietenkin ripulilääkkeitä. Vakkarisisustuskaupasta tuli nyhdettyä paketti kuohuviinilaseja ja muutama hassu vaatekoukku. Sitten lisää aurinkoa ja rommikolaa. Seuraavaksi suunta kohti luottokenkäkauppaa, jossa taas lähti mopo iloisesti satamasta. Suur-Emännän kanssa pyyhkäistiin sisään ja hoidettiin useammat kengät omiin ja myös Suur-Isännän räpylöihin alle tunnissa. Jos pytinki on täynnä huokeita ja laadukkaita kenkiä ja vielä paljousalennuksessa…

 

Tulin, näin, tyhjensin putiikin.

 

Pieni tapaslautanen. Ja oikealla paikallinen cosmopolitan. Margaritoja tuli vedettyä loppuilta.

 

Porvarilokit.

 

Loman loppupuolella oli sitten aikaa keskittyä kylpyhuoneen kalusteiden metsästykseen. Visiitti ranskalaisen rakennussupermarkettiketjun myymälään oli varsin päräyttävä kokemus. Hanoja oli varmaankin toistasataa ja hinnat taas naurettavan halpoja, siis alkaen 15€. Ja tietenkään niitä malleja joita itse himoitsin ei ollut kyseisen liikkeen varastossa yhtäkään. Muutaman puhelun jälkeen mukava myyjänuorukainen sain varattua viimeisen varastossa olevan hanan naapurikylän putiikista. No sitten karautettiin jo valmiiksi täyteen sullotulla vuokra-autolla Andalucían pimenevään iltaan ja kohti ketjun seuraavaa putiikkia. Kaiken kaikkiaan kylpyhuoneen hanat saatiin yhdestä paikasta, toisesta keittiön hana ja sen vessanpöntön perässä saatiin ravata puolen Andalucíaa. Upea vessanpönttömme löytyi lopulta Marbellan auringon alta, ökyporvareita kun ollaan. Taisiko olla neljäs pulju, jossa käytiin muutaman päivän sisällä ja näköjään ainoa, josta löytyi juuri sitä meikäläisen haluamaa mallia.

 

Hanataivas. Tässä ehkä kolmasosa tarjonnasta. Tuota rivistöä jaksoi kyllä tuijotella jokaisessa neljässä myymälässä.

 

Suihkuhana. Oikeasti ammehana. Mutta ei kerrota kenellekään. Tuohon liitetään vielä kattosuihku.

 

Kylppäriroinaa kaikissa kuoseissa.

 

Marbellan pytty on eri pytty.

 

Hanakasa ja skumppalasit. Oikealla ensimmäinen visiitti rautakauppaan. Aika vaatimaton on vielä kasa. Takana joulukuusi.

 

Koska vessanpöntön ja miksei suihkualustankin salakuljettaminen takin alla käsimatkatavarana olisi ollut hieman haastavaa, päätimme suosiolla luovuttaa sotasaaliimme Fuengirolan ja Suomen väliä suhaavalle kuljetusliikkeelle. Tavarat purettiin pieneen autotalliin, josta aarrekasamme siirtyy Suomeen tammikuun puolenvälin tienoilla. Toivottavasti myös ehjänä.

 

Lastista puuttuvat vielä Suur-Emäntä ja Suur-Isäntä, sekä takakontti kattoon asti tavaraa.

 

Loppuen lopuksi oikein antoisa ”loma”. Kotiin tultua sain lähteä samoin tein metsästämään joulukinkkua isännälle. Koska  joulua ei ole ilman joulukinkkua. Kolmannessa kaupassa onnisti. Säästovinkki tuleville vuosille: joulupöydän kasaaminen tulee naurettavan halvaksi, kun joulua viettää viisi päivää myöhemmin. Kinkun saa puoli-ilmaiseksi ja laatikoita kuittipaperin hinnalla.

 

Pahaa aavistamaton kinkku ja viimevuotinen kinkkuvaras.

 

Kahden päivän kooman jälkeen koitti uudenvuoden aatto, joka meni sitten kotona sekopäistä koiraa rauhoitellen. Etukäteen hyvin varustautuneena kaahasin juuri kaksi minuuttia ennen sulkemisaikaa lemmikkieläinkauppaan ostamaan rauhoittavan kaulapannan, joka oli kyllä taas vuoden turhake. Puolen päivää puuskuttanut panikoiva Koira jatkoi panikoimistaan pitkälle yli puolen yön pantoineen päivineen. Lopulta kaverin sai rauhoittumaan sillä, että sen päälle pinottiin puolen metrin kerros tyynyjä ja viltti päälle ja sitten isäntä otti koko mytyn kainaloonsa. Seuraavana päivänä heräsin sata lasissa hepuloivaan koiraan, joka pomppi sängylle ja alas sekä pyrki parhaansa mukaan harrastamaan eläinseksiä yhä uinuvan sääreni kanssa. Että se siitä rauhoittavasta pannasta. Hyödyllisempää olisi varmaan ollut käyttää sekin 40€ juottamalla Koiran tukkihumalaan. Kävi jossain vaiheessa mielessä, että lähettäisin pantatehtaalle videon meikäläisen rauhoitetusta koirasta. Tulikohan vahingossa ostettua viagraa sisältävä panta?

 

Hetkellisesti rauhoittumaan saatu Koira uudenvuoden aattona.

 

Lopuksi kuvia reissusta:

 

 

Espanjassa harrastetaan piirakkadiagrammeja.

 

Mielessä kävi myös ulko-ovien raahaaminen Suomeen…

 

Vuoristossa ajellessa törmättiin tämän näköiseen maamerkkiin.

 

Olin jo ehtinyt uhota ostavani kyseisen lukaalin seuraavaksi kodikseni, kunnes huoltoasemalla selvisi, että kyseessä on pelkkä vesitornin kuoreksi rakennettu maisemointielementti. Seudulla asuu kuulema sen verran ökyporvareita, joiden mielestä pelkkä vesitorni oli ollut liian ruma…

 

Kyltissä puhelinnumero, josta voi ostaa. Vissiin koko laakson.

 

Eräässä vuoristokylässä oli ihania aaseja. Niillä on ihanan pitkät korvat ja todella pehmeä karva. Heppakuume vaihtui aasikuumeeksi. Tänne tontille mahtuisi loistavasti pienen pieni aasi. Ovat vaan kuulema kovia puremaan, mokomat.

 

P.S. sai Isäntäkin reissussa uusia leluja, jossei kenkiä. Iso vinssi, jolla nostetaan pitkät hirret ylös. Raksalaserin, jolla mitataan jotain. Poranteriä ja hitsauspuikkoja sun muita epämääräsiä namiskuukkeleita, joita kaupassa silmät loistaen esitteli.

 

Etualalla vinssi. Takana kreivin aikaan toimintakuntoon saatu Porin Matti. Loput työkalut odottavat Suomeen pääsyä Espanjan päässä.

 

 

Viime vuoden viimeiset pöläykset

Tässä postaus mikä oli tarkoitus julkaista jo joulukuun alussa, mutta en vain saanut puserrettua valmiiksi ja nettiin asti. Tämä tietenkin johtuu siitä, että ulkona on pimeätä ja silloin ei tunnetusti huvita muu kuin sängyssä makaaminen ja nettitöllön vahtaaminen. Mutta tässä se nyt on kuukautta myöhemmin:

DURACELL-NALLEN PALUU

Isäntä on nyt ollut viikon kotona:

 

 

Tämä kuva on otettu viime lauantaina. ( Toim. huom: marraskuun viimeinen viikonloppu siis.) Todennäköisesti tönö on saanut huomattavan määrän lisäpaloja jo tässä vaiheessa. Asiasta tosin ei ole varmaa tietoa sillä tuppaan arkipäivinä kurvaamaan kotipihaan vasta siinä vaiheessa, kun ulkona on niin pimeää, että näkyvyys on aikalailla nolla, ellei kuu hoida hommiansa. Puhutaan siis sellaisesta pimeästä, ettei näe edes sen vertaa, että saisi sohittua avaimella auton oven lukkoon. Isäntä tosiaan on pyörinyt kotipihassa viikon verran saatuaan työmaansa valmiiksi kaupungissa.  Ounastelin etukäteen, että jonkinlaista liikehdintää olisi havaittavissa talon parissa mutta, että Herra Ei Täälä Mitään Apua Tarvita meinaa pistää koko tönön pinoon muutamassa viikossa oli kieltämättä hienoinen yllätys.

 

Tässä vielä vertailun vuoksi aikaisempi kuva tilanteesta tasan viikkoa aikaisemmin.

 

Sen lisäksi, että jo pelkkä hirsien kiikuttelu mäkeä ylös on työlästä niin nyt mukaan astuu myös vertikaalinen ulottuvuus. Sokkeli jo itsessään on talon ulkopuolella sen 40-60cm korkea ja mitä enemmän sen päälle pinoaa hirsiä niin sitä ylemmäs niitä pitää jatkuvasti punnertaa. Yllättäen. Sokkelin sisäpuolella korkeusero on vielä korkeampi sillä ryömintätilan vuoksi sokkelia riittää napaan asti ennenkuin päästään edes ensimmäiseen hirsikertaan. Tästä johtuen isäntä on joutunut viettämään varsin paljon aikaa rakennustelineitä värkäten. Materiaalit siihen saatiin jälleen kerran puretun talon lankuista, joista osa oli jo aikaisemmin toimineet anturan muotteina. Kolmoiskierrätystä siis. Ja taas säästettiin tuohta. Meikäläiselle parin lankun levyisillä telineillä heiluminen aiheuttaa paikoitellen hienomuotoista korkeanpaikan käsihikoilua. Sitten on vielä erikseen hirsien paukuttaminen paikoileen saati sitten reikien poraaminen tappeja varten, kun kaikki pitää tehdä yläviistoon ja riivatun korkealla.

 

Keittiössä. Kuvassa nähtävissä myös isännän väkäämät hirsirulla ja rakennustelineet.

 

Rakennusprojektin ensimmäinen mykkäkouluviikonloppukin saatiin korkattua näissä meiningeissä. Isäntä otti hieman kyttyrää, kun etukäteen sovittuna lauantaityömaapäivänä makasinkin krapulassa sängynpohjalla saunaklubin jälkimainingeissa. Sotakirjeenvaihtajamme raportoi tapahtumista seuraavasti:

Espanjalaisen armadan ammuttua täyslaidallisen puolustuskyvyttömään sairaalakohteeseen sai karjalais-pohjalainen esikunta vastattua nopealla sulkutulella joukkueen huonosta valmiustilasta huolimatta. Nopean vastahyökkäyksen ansiosta sairaalakohde välttyi raskaammilta pommituksilta ja suuremmilta naistappiolta vältyttiin. Tämän jälkeen siirryttiin hiljaiseen asemasotaan molempien osapuolien kaivautuessa poteroihinsa laskemaan tappiota ja keräämään joukkojaan. Muutama päivä kului ilman merkittäviä yhteenottoja ja ainakin näennäisen tulitauon vallitessa. Lopulta Espanjan esikunta lähestyi rauhantunnusteluilla raivaamalla sotatantereen ja tarjoamalla muonitusta epäluuloisille suomalaisoukoille. Historiankirjoissa konflikti tullaan muistamaan kolmen päivän mykkäkouluna.

Lopuksi vielä muutama hirsiaiheinen kuva.

 

Keittiön pitkä seina. Oviaukosta näkyy kuisti ja saunamökki.

 

Rakennusteline. Ja isännän nuija.

 

Hirsi ja hirsirulla. Ja linssilude.

 

Menninkäinen. Silloin tällöin sieltä kuoriutuu myös isäntä alta.

 

Jotain käsitystä saanee kuinka korkealla jo huidellaan.

 

Tammikuun 1. Tällä hetkellä talo on jo noussut ikkunan yläreunoihin asti. Siihen meni lopulta isännältä noin kaksi viikkoa. Seuraavaksi onkin sitten isompi pähkinä purtavaksi, jotta mitenkä saadaan loput pitkät hirret nostettua tuonne 4m korkeuteen. Mutta siitä ja muun muassa vessanpöntön metsästysreissusta seuraavalla kerralla.