Hirsiä, vol 2

Viime päivien ei niin toivottujen tapahtumien jälkeen tuli vuoro myös toivotulle toiminnalle, kun vuorossa oli hirsioperaatio vol. 2. Ensimmäinen siirto-operaatio meni taas niin putkeen, että taisi olla taas verenpaine koholla muutaman päivän. Olin ollut useampaan kertaan puheissa tukkirekkafirman kanssa ja yrittänyt selittää mikä on tilanne. Tilanne oli siis se, että hirret on pinottu käsin ison varaston perimmäiseen nurkkaan, jossa tulee kaiken maailman pylvästä ja lippaa väliin lisäämään vaikeuskerrointa. Oma naisellinen logiikkani vihjasi, että jos hirret on KÄSIN sinne nurkkaan sullottu, niin ehkä ne myös KÄSIN joutuisi sieltä ulos ottamaan sen sijaan, että ne saisi nosturilla nostettua. No sitä yritin kuljetusfirman jampalle selittää muutamaan kertaan, tarjouduin myös lähettämään kuvia nivaskasta, jotta ei jäisi epäselväksi millaisesta vyyhdistä on kyse. Sieltä todettiin, että ei tarvi, kyllä se hoituu, juujuu. No, mitäpäs minä siihen. Ja saapui armas perjantai. Hommahan kusahti jo alkuunsa, rekka ei nimittäin mahtunut hallin ovesta sisään?! Ennakoipa tämä:  Muutama vuosi sitten ovat vaihtuneet jotkin säädökset, joten nykyään ne tukkirekoissa sojottavat tikut ovat parikymmentä senttiä pidemmät kuin ennen. Ettäs tiedätte. Lisäksi kuski oli ehkä maailman rasittavin marisija, jonka olisin jo ennen ovijupakkaa lähettänyt kotia laputtamaan, jos olisin ilennyt. No eipä siinä mitään sitten, lähetään kaikki vaan kotio.

Ja vielä kerran pojat ja uusi kuski kehiin. Tästä kiitos varastohalliin tuossa samassa rytäkässä poikenneelle nimettömälle paikalliselle, jolla sattui kännykässä olemaan sopivasti sopivan tukkikuskin numero. Kätevää. Tällä kertaa sovittiin, että herra käy ihan omin pikku silmin kattomassa kohteen, ettei tule mitään yllätyksiä. Myöhemmin sovittiin sitten, että kuski tuo peräkärryn halliin ja me kuormataan ite hirret kyytiin ja näin säästetään iso tukku kahisevaa. Kärry tuli paikalle perjantaina ja me lauantaina.

Ja siinähän meni sitten tämä viikonloppu. Oletteko koskaan yrittänyt kanniskella kahdeksan metristä hirttä? No minä olen, hyvältä tuntuu. Ensimmäisen päivän jäljiltä oli oikea olkapää lakossa. Toisen päivän jälkeen vasen peukalo. Vietettiin siis oikein mukava koko perheen virkistysviikonloppu koirineen päivineen historiallisessa tehdasmiljöössä, historiallista pölyä kakoen. Hyvän pöllytyskerroksen olivat nimittäin hirrenmokomat imaisseet itseensä siellä varastossa. Mutta olipas se kivaa. Mikään ei virkistä niin kuin pari kahdeksantuntista päivää riivatun painavien pökkelöitten parissa. Meikäläinen pääsi operoimaan 3,2 tonnin hallinosturia, Ja ihan ite. Täytyy kyllä sanoa, että jos miehillä on asevelvollisuus niin naisille sopisi jonkin pituinen raksavelvollisuus. Raksavelvollisuus voisi sisältää perus porakoneitten, moottorisahojen sun muitten talousvälineiden käsittelyä, trukilla ajoa, kaivinkoneen ja nosturin operointia. Siinä tulee nimittäin käsittämättömän hieno Naiset Osaa-fiilis, kun pääsee liikuttelemaan vinssillä 10 metristä hirttä pitkin isoa hallia, manikyyriä pilaamatta.

Seuraavaksi kuvakooste puuhaviikonlopusta.

 

20150606_140016

Tästä lähettiin lauantaina.

 

20150606_132625

Punnerrus alkaa.Ylhäällä näkyy nosturi. Oikein kiva kapistus.

 

20150606_133600

Minä otin johdon, ja elämää suuremman kaukosäätimen käsiini. Nosturi on MUN!

 

20150606_174658

Tässä vaiheessa oltiin ähisty jo pari tuntia. Meni ensimmäinen päivä rytmin löytymiseen ja paikkojen telomiseen.

 

20150606_160556

Energiapatukka litistetyssä muodossa. Vanha kansan suussa myös kaurakeksiksi kutsutaan. Hyvin jaksaa painaa näiden voimalla.

 

20150606_200343

Isäntä ja koira referenssinä. Tästä alotettiin toisena päivänä.

 

20150607_144939

Tässä kuvassa näkyvät toverimme Pumppukärry ja Keltainen Härveli. Helpottivat kummasti elämää.

 

20150606_192631

Nosturi ❤

 

20150606_150951

Isäntä viihdyttää itseään

20150607_183949

…monella tapaa

...monella tapaa

 

20150607_211901

Tähän lopetettiin sunnuntaina. Ei huono.

 

Ja sitten siirrytään elämää suurempiin mysteereihin. Kauppaan ehkä isännän jollekin siivousfirmalle. Olen nimittäin jo pitkään epäillyt, että kyseessä on ehkä maailman tehokkain orgaaninen ryöhnämagneetti. Oli ympäristö mikä tahansa, voi olla varma siitä, että nuoriherra kiskoo itseensä kaiken liikenevän lian ja vähän päälle, kuin paraskin karstaimuri. Tästä olen jakanut palautetta aika moneen kertaan. Siis aivan käsittämätön lahjakkuus. Ja nyt mututuntumalla on myös empiiristä todistusaineistoa: sama työ, molemmilla hanskat ja lopputulos:

20150607_230405

 

Ei voi käsittää!? Kahdeksan tuntia, aivan samoja hommia, jokaisessa räpylässä hanska päällä. Testiryhmän ainoa ero on, että toinen tupakoi ja juo kahvia. Ette varmaan arvaa kumpi. Huoh.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s